IRC-Galleria

Kuka olet? Herra omatunto? Mihinkäs jäi järki, vai loppuko siltä kunto? Täältä tullaan veli hopea, aijaijai on se tuo omatunto sitten nopea! Tiedätkö miksi olemme tänään täällä? Koska olemme kuulleet että sä tanssit heikolla jäällä. Sun tekoset on kantautunut mieleen asti, ja jo siihen sun kannattas suhtautua vakavasti. Ja jos aiot pitää myös pumpussa virrat päällä, sun kantsis lopettaa pelleily hyvällä säällä! Vaikka toistaseks pumppus on käynnissä pysyny, ni arvaa vaan kuka on sydäriä kysyny? Et sammutettas ihan kokeeks vaan, jos sillä sun silmäs me avataan.

Mikä on kärpäsen elämäntyö, onko se että se jätteitä syö? Päivät pitkät roskia tonkii, mahansa pohjalle muruja onkii. Tyhjillä silmillään se laipiota möllöttää, surisee, pörisee, olla öllöttää. Hikiselle iholla se nesteitä nauttimaan saapuu, kunnes viimeinen matka koittaa ja kärpäslätkän iskuun kaatuu. Kärpänen kenenkään surematta tomuksi maatuu, ja uusi on kiusana, ennen kuin lätkän heiluttaja laantuu.

Mä sielun peilistä näin, nyt on aika mennä eteenpäin, vaikka vielä paleltaa, nyt on voimaa jatkaa matkaa. Vaikka välillä kone sakkaa, ei sydän vielä lyömästä lakkaa, vielä jotain lisää kaipaa, kun tuntuu et ei oo muuta ku aikaa. Ehkä toista rinnalle, kun on itse päässy pinnalle, ehkä vielä joskus vois, saada toisen ja onnellinen ois, ja ilman huolen häivää, vois elää tätä päivää. Vaan kun taas kone sakkaa, ei miettimästä lakkaa, kannattaako jatkaa, enää tätä matkaa. Mutta pilke silmäkulmassa, auttaa tässä pulmassa, sen avulla eteenpäin mä luistan, niin kauan kuin pitää sen mä muistan.

Hurjat polut kuljettu on, mieli kun on aina ollut levoton. kaikkee on tehty, mut kaikest ei oo jääty kiinni, en oo ku muutaman kerran saanu raudat ranteisiini. Veitsen terällä oon eläny, hengenlähtö ollu lähellä, välillä oon pelänny, mut se ei tekojani vähennä. Mut teoistaan täytyy maksaa, sen oon oppinu kantapään kautta, kaikenlaista paskaa, ottanu niskaan kavereiden tautta. kortti palo, ja Nainenki jätti, ei pala valo, meinas nurkkaan lentää rätti. Mut täs viel ollaan, ja huipulla tuulee, enää en lähe joka jollaan, mut kenties ne viel musta kuulee ;)

Tiedättekö miltä tuntuu kosketella katkenneita hampaita murtuneilla sormilla? Tai kun sormet eivät riitä tukkimaan kehonne vuotokohtia? Tai miltä tuntuu kun omat Silmänne tuijottavat Teitä jalkakäytävällä päin näköä? Tai että joku muukin kuin lääkäri voi sanoa Maksanne olevan huonossa kunnossa, kun näkee sen ojan pohjalla? Tai olisiko kiva katsoa tyttöystävää silmiin tajuten, Ettet koskaan ehtinyt sanoa kuinka Häntä rakastat? Jos vastaus kaikkiin näihin on kielteinen, Ala käyttää turvavyötä.

Nyt aloitetaan uusi juonto, jonka kohteena on Suomen luonto. Jäljellä olevaa vihreää pitäs alkaa vaalia, eikä lisää betoniviidakkoo koko ajan lisää haalia. Mistä me sitten kasvatetaan satoo, kun kaikki Luontoäidin antama katoo? Kattokaa metsän keskellä leikkivien lasten suita, mitä niille käy kun metsä lyödään nurin ja kohta ei oo enää puita? Ei oo majapaikkaa linnuille eikä lapsille, käyttöö pelkästään enään tukkisaksille. Kattokaa alueit jos autot ei kulje, Tahdotko nähdä vai silmäskö suljet? Siellä puut vihertää ja kasvaa naavaa, järvet sinertää ja linnut laulaa ilman pakokaasun haavaa.

Mä en oo oikeen osannu laittaa itteeni mihinkään kategoriaan, en vielä tässä iässäkään, silleen että edustaisin jotain tiettyä yhteisöä, tunnustaisin väriä. En oo hoppari, fruittari, hevari, gootti, rokkari, punkkari, en natsi en skeittari. Taviksenakaan en itteeni pidä. Välistä ehkä muistutan spurgua, mut siitäkään en haluu ottaa kokopäiväkunniaa. Runkkariks on haukuttu monta kertaa, mut vähintään yhtä monesti on sanottu rakkaaks. Ihan yhtä laillahan nääkin kuuluu vähemmistöjen edustajiin tänä päivänä, ainakin rakkaus on katoava luonnonvara, mut ehkä viha taas on kasvamaan päin, joten uusia runkkareita on odotettavissa. Ja kun rakkautta ei löydy kuin saman sukupuolen edustajista, myös runkkari-sanan toinen merkitys saa suuren edustajajoukon. Ja koska rakkauden tarjoajia on vain samaa sukupuolta olevat, myös homoryhmät ovat kasvamaan päin. Mutta nekin voidaan jättää kohdaltani pois laskuista. Viiteen ryhmään tunnen kuitenkin kuuluvani:

- Isä, Poikani antama etuoikeus
- Lapsi, Vanhemmilleni annettu etuoikeus ( :D )
- Ihminen, Homo Sapiens
- Suomalainen, etuoikeus?
- Savolainen, etuoikeus!


Mut mä toivon, varsinkin kun maailmassa asiat on tällä tolalla, ja mun asiat ei oo millään tolalla, et kun on aika astua Valhallaan, mun hautakivessä vois lukee viel yhden yhteisön edustaja: Oman elämänsä sankari. et vielä ehtisin jättää jälkeni historian sivuille, ja antaa perintönä jotain ajateltavaa jälkipolville. Ehkä kysymys kuuluukin: Ville on tulossa, onko Maailma valmis? :D Mene ja tiedä. Mut maailma saa vielä vähän aikaa odottaa.

Mikä minä olen? Mikä minusta on tulossa? Mitä minulla on? Mitä minä olen menettänyt? Miksi en voi olla sellainen kuin haluan? Miksi kaikki kaunis karkaa multa? Miksi jää vaan ne, mistä eniten eroon yritin.

Pelle hulvaton Teitä täällä viihdyttää , omalla kustannuksellaan Nauruhermojanne kiihdyttää. Kaikki peliin, pääasia että Teillä on hauskaa, kun käännyn selin, räkätys katkeaa. Itseironia on hallittuu taitoa, ja mun kohdallani täysin aitoa. Mä elän siitä, että muut saa nauraa, Älä mua kiitä, tää on mulle helppoo kauraa. Niin kauan kuin joku nauraa, mun on hyvä olla.

En koskaan jätä Sua, Et koskaan saata unohtua. Mielessä Olet aamusta asti, päivällä illalla jatkuvasti. Huolta kannan Sinusta, niin kuin kerran Jaksoit kantaa minusta. Paikalle saavun jos mua Kaipaat, vaik ois helvetti valloillaan, vaikka repeäisi taivaat. Aina olen täällä Sulle, niin kuin Olit, kerran mulle.