IRC-Galleria

Pieni, vanha nainen meni Canadan suurimpaan liikepankkiin mukanaan kassillinen rahaa. Hän vaati päästä pankinjohtajan puheille avatakseen talletustilin, koska hänellä oli paljon rahaa!
Hetken emmittyään virkailija päästi naisen johtajan puheille. Kun johtaja kysyi talletuksen määrää, nainen vastasi 165.000 jenkkidollaria ja kumosi laukkunsa sisällön johtajan pöydälle.
Johtaja oli tietysti erittäin utelias tietämään, miten ihmeessä naiselle oli kertynyt niin paljon rahaa ja sitä kysyikin naiselta. Nainen siihen vastaamaan, että tekee vetoja.
Johtaja ihmetteli minkälaisia vetoja ja nainen siihen, etta no esimerkiksi lyön vetoa sinun kanssasi 25.000 dollarista että pallisi ovat littanat! Johon johtaja: Tuohan on aivan absurdi veto! Nainen: No, suostutko vetoon ? Johtaja: Varmasti.
Lyön vetoa 25.000 dollarista, että pallini eivät todellakaan ole littanat! Pieni, vanha nainen sanoi: OK, mutta koska niin suurista rahoista on kyse, saanko tuoda huomenna kello 10 lakimieheni todistajaksi? Johtaja: Tottahan toki.
Yöllä johtaja oli hyvin hermostunut vedosta ja vietti pitkän tovin peilin edessa tutkien pallejaan. Hän tutki ne perinpohjin, etteivät olleet littanat ja sitä kautta oli varma, että voittaa vedon.
Seuraavana aamuna täsmälleen kello 10 pieni, vanha nainen ilmestyi pankinjohtajan huoneeseen lakimies mukanaan. Hän esitteli heidät toisilleen ja kertasi vielä vedon sisällön 25.000 dollaria, mikäli pallit eivät ole littanat. Johtaja hyväksyi vedon ja niinpä nainen pyysi johtajaa riisumaan housunsa, jotta kaikki näkisivat kiistakappaleet.
Pieni, vanha nainen tarkasteli hyvin läheltä sukukalleuksia ja pyysi, jos vielä saisi koskea niihin. "No okei", sanoi johtaja, 25.000 dollaria on niin paljon rahaa, että täytyyhän sinun olla aivan varma." Juuri silloin johtaja huomasi naisen lakimiehen pamauttelevan päätään seinään. Johtaja: Mitä helvettiä sinun lakimiehesi tekee? Nainen: Ei mitään. Paitsi että löin juuri vetoa 100.000 dollarista hänen kanssaan siitä, että tänään kello 10 minulla on Canadan suurimman pankin pankinjohtajan pallit kädessäni..

tällaisia urakoita olis tälle kesälle...
(suht hyväl mallilla jo. )

perjantaina näille tulis 2 vkoa ikää....

ja kaik neljä olis sit vailla hyvää kotia..

meidän pienempi kurre otti ja kuoli sit eilen =( ilmeisesti sai epilepsiakohtauksen....

liskot pääs kotiin lauantaina. =)

rumppi pyöräytti perjantaina neljä pentusta taas.... =)

Sano HEP, jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä.
Ja ujoutta.
Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HEP, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja
katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

"Miehelläni on sisällään pieni blondi. Ostimme muutama vuosi sitten
ensimmäisen moottoripyörämme ja tietysti ajovarusteet ja kypärät.
Perusteellisena miehenä hän aina tutustuu käyttöohjeisiin. Hän
lueskeli kypärän lukitusohjetta: "Kiristä leukahihnasta, kunnes
kieli työntyy ulos." Siinä raavas mies kiristi hihnaa ja mietti
miten hiton tiukalla sen pitää olla, että kieli tulee ulos. Hän
testaili välillä työntämällä kieltään ulos suusta ja mietti, että
onpa ajaminen epämiellyttävää, jos kieli roikkuu ulkona ja hihna
puristaa leukaa. Näin meni hetki ennen oivallusta siitä, että
tarkoitettiinkin lukon kieltä eikä ajajan kieltä."
Että näin....

Nämä eivät sinänsä ole vitsejä vaan vanhempien kertomaa:

Äiti ja kaksi lasta olivat ruokakaupan kassajonossa. Vanhempi lapsista (n. 4-5 v.) kulki kärryn vieressä ja nuorempi (n. 2 v.) istui kärryssä tuttia imien. Vanhempi lapsista kärtti äidiltä karkkia. Äiti totesi: ”Ei osteta tänään mitään nameja.” Edelleen lapsi jatkoi kinuamista. Heidän takanaan jonossa ollut vanhempi rouva sanoi ystävällisesti: ”Pitää uskoa, jos äiti sanoo että ei.” Tähän vanhempi lapsi totesi: ”Haista sinä vittu!” ja nuorempi otti tutin suusta ja sanoi: ”Niin juttiinsa!” [lähettänyt Jyrki]

Olin kolmevuotiaan tyttäreni kanssa eräänä syksynä metsässä samoilemassa. Tyttäreni kysyi, miksi emme kerää koskaan sieniä. Vastasin, että äiti ei tunne kuin kärpässienen, joten ei voida kerätä niitä syötäväksi. Tytär tokaisi siihen, että eihän se haittaa kun meillä ei muut syö sieniä kuin isä. Muutaman päivän päästä menimme neuvolaan ja neuvolatäti näytti kirjasta sienen kuvaa ja kysyi tyttäreltäni mikä se on. Siihen tyttö vastasi että kärpässieni ja äiti kerää niitä isille ruuaksi.

Illallisvieraat viipyivät hyvin pitkään eli aamusarasteen aikaan pääsimme levolle. Aamu(päivällä) heräsimme hiljaiseen lapsen ääneen... poikamme, joka ei vielä osannut puhua, ja tyttäremme istuivat olohuoneen sohvalla yöpuvuissaan, viltti polvillaan ja katselivat meitä avoimesta makuuhuoneen ovesta. Tyttäreni sanoi pikkuveljelleen: Jos joku kysyy, kerrotaan että ne kuoli viinaan!
- tämä pani ajattelemaan lasten maailmaa.

Olin 2-vuotiaan Tuulin kanssa kylän kaupassa ostoksilla. Tuuli halusi taas kantaa omaa koria, johon hän yleensä keräsi pikkuveljeään varten vauvansosepurkin ja jotain muuta pientä mihin sai luvan. Tällä kertaa Tuuli touhusi omiaan sillä aikaa kun asioin lihatiskillä. Kun ennätin pikkuneidin perään hän oli juuri sovittamassa olutpulloja koriinsa selittäen vieressä hohottavalle kauppiaalle ja muille naureskeleville asiakkaille, että "isi juo kajjaa!"
- Kyllä nolotti!

Minna 8 v. laittoi hiuksiani ja kehui kampauksen tehtyään: "Olet aivan ihanan näköinen, ihan kuin prinsessa. Ei tarvi kuin kruunu vain päähän ja ajatella, ei tarvi laittaa ollenkaan meikkejä kun sinulla on niin keltaiset hampaat".

4-vuotias istui äitinsä ostoskärryssä marketin kassajonossa ja ystävystyi takana jonottavan tädin kanssa. Juttelivat niitä näitä kunnes pikkutyttö muisti äkkiä merkillisen tapauksen ja kailotti kirkkaalla äänellä: "Kun minä heräsin niin isi ja äiti voimisteli yöllä!"
- Kaikki kääntyivät katsomaan tulipunaista yövoimistelijaa. Onneksi en ollut vaimoni mukana sillä kassajono ei kuulemma koskaan ole liikkunut niin piinallisen hitaasti.

Olimme ruokakaupan kassajonossa. Yllättäen tyttäreni nosti hameeni helmat ylös. Kun kysyin, miksi hän näin, vastasi hän: "Minä vain tarkistin, onko sulla nyt alushousut jalassa!"

Olimme autoajelulla. Poliisi pysäytti ja pyysi puhaltamaan. Puhallettuani poliisi totesi, että kaikki on OK. Siihen tyttäreni takapenkiltä:
"Niin kyllä nyt, mutta tulepas illalla kotiin puhalluttamaan!"

Eduskunnan kirjallisuustoimikunta päätti julistaa

kirjoituskilpailun aiheesta "Hauskin paikka".




Jotkut kirjoittivat, että hauskin paikka maailmassa on
Havaiji. Joku toinen taas kertoi hauskimman paikan olevan Espilän ravintola.

Useita ehdotuksia tuli, mutta eräs savolaiskansanedustaja kirjoitti,
että hauskin paikka maailmassa on vaimon jalkojen välissä. Kun
hän
kirjoitti siitä vielä niin hauskasti, hän voitti koko kilpailun
ja
sai palkinnoksi ison pokaalin.




Kun mies vei pokaalinsa kotiin, hän ei missään tapauksessa voinut
sanoa uskovaiselle vaimolleen vastaustaan, jolla oli voittanut
pokaalin. Niinpä hän kertoikin vaimolle kirjoittaneensa,
että meidän
kirkko on maailman hauskin paikka. "Siinä sinä kyllä puhuit
omias",
epäili vaimo, "mutta nuin hieno pokaali pittää laettaa salin
pöyvälle".




Seuraavana vuonna eräs eduskunnan valiokunta oli matkalla Savossa
ja
poikkesi kyseiseen taloon. Edustajat istuivat salissa, näkivät
pokaalin ja naureskelivat.

Emäntä huomasi sen ja sanoi: "Teetä
naarattaa tuo meijän ukon suama palakinto. Kyllä minnäe oun sittee
mieltä, jotta se annettiin iha viärälle miehelle. Ei se
meijän mies oo
ollunna siellä ku yhen aenovan kerra ja sillonnii se nukahti keske
toemitukse.


=D =D =D =D