IRC-Galleria

huomenna olis pitkästä aikaa oikeen vapaapäivä. :DDD ja muutenki tällä ja seuraavalla kahdella vkolla jopa 4 pvää /vko vapaata. miten sitä osaa olla. :))
vaik ajaanha sitä tietty sit taas joutuu senkin edestä.... ainaki täl vkol!!

Kanervahan minä....









Ohdake 7.1. - 3.2.
Lumme 4.2. - 1.3.
Horsma 2.3. - 4.4.
Leskenlehti 5.4. - 2.5.
Vanamo 3.5. - 6.6.
Voikukka 7.6. - 10.7.
Keto-orvokki 11.7. - 8.8.
Kurjenkello 9.8. - 4.9.
Suopursu 5.9. - 7.10.
Peltolemmikki 8.10. - 12.11.
Siankärsämö 13.11. - 8.12.
Kanerva 9.12. - 6.1.

Ohdake 7.1. - 3.2.
Piikikäs ja pelottava. Viljelijöiden kiroama kasvi, johon karjakaan ei
koske. Ohdakkeella on hankalan kasvin maine ja vaikean ihmisen
leimaa kantavat valitettavasti usein myös ohdaketyypit. Ventovieraiden on
vaikea lähestyä itseään suojelevaa,sulkeutuneelta vaikuttavaa
ohdaketta ja monet karttavat häntä tinkimättömyyden, suorapuheisuuden ja
'piikikkyyden' vuoksi. Ohdakkeen tuntevat tietävät hänen kuitenkin olevan
ahkera, tunnollinen ja usein jopa itsetuhoisen velvollisuudentuntoinen.
Ohdake sopii hyvin tehtäviin, joissa vaaditaan itsenäisiä päätöksiä ja
vastuunkantamista. Hän vaatii paljon itseltään ja muilta eikä aina tule
toimeen ihmisten kanssa,joiden näkemykset poikkeavat hänen omistaan. Ohdake
voi kuitenkin kouluttaa itsensä hyväksi kuuntelijaksi ja
yhteistyöntekijäksi. Ohdakkeen yksityiselämä on yksityistä eikä hän päästä
lähelleen kaikkia, ei edes halua miellyttää kaikkia. Läheistensä ja
erityisesti oman perheensä vuoksi hän on
kuitenkin valmis uhrautumaan.


Lumme 4.2. - 1.3.
Lumme viihtyy tyynissä vesissä. Kun aurinko paistaa lämpimästi sen
suojaisaan lahdenpoukamaan, lumme hehkuu ja pursuu
elinvoimaa. Melko mitätönkin puhuri saa sen suuret lehdet värisemään
huolestuneesti ja myrskyssä lumme vetäytyy kiertyneiden lehtiensä suojiin
odottamaan tyventä. Lumme ei kuitenkaan tyydy nököttämään paikallaan. Se
kasvattaa pitkän, jäntevän varren, jonka avulla se voi kurkotella paljon
kotoisia pohjavesiä kauemmaksi. Sitä utelias lumme tekee ahkerasti. Lumme
tarvitsee muutoksia ja
jännitystä. Jos vesi 'lammessa' ei vaihdu, lummeihminen tylsistyy, lihoo ja
muuttuu happamaksi. Toisaalta lumme on hyvin varovainen.
Joskus se löytää todellisen onnensa vasta, kun joku ulkopuolinen tuuppaa sen
vieraaseen lampeen. Lumme rakastaa mukavaa
elämää, kauniita esineitä ja hauskoja hullutuksia, mutta vaikeatkaan
tilanteet eivät sitä murra. Pinnalliselta vaikuttava lumme on
perusluonteeltaan empaattinen vakavikko. Hänellä on taipumusta ottaa
turhiakin huolia ja hän ehdottomasti murehtii kaikki asiat etukäteen.
Rakkaudessa lumme on romanttinen täydellisyyden etsijä. Siksi hän rakastuu
harvoin, mutta kun oikeat kemiat kohtaavat, syttyy kestävä roihu.

Horsma 2.3. - 4.4.
Arkisen tuntuista horsmaa on helppo vähätellä, mutta harva tulee
huomanneeksi, kuinka kaunis ja komea se omassa arkisuudessaan
on.Hoksaamattomat saavat syyttää itseään, sillä he jäävät paljosta paitsi.
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa. Se pysyy pystyssä kovan vartensa
avulla ja nostaa ylpeästi päätään. Horsma tunnetaan myös palokukan tai
paloheinän nimellä. Nimet kuvaavat sen
kasvupaikkoja, metsien palo- ja hakkuuaukeita, mutta nimitykset kertovat
myös tulisesta luonteesta: hiljaisena pysytellyt horsma saattaa yht'äkkiä
roihahtaa ja syttyä kukoistamaan sopivan tilaisuuden tullen. Pelkkä rentun
ruusu? Ehkä, ehkä ei. Horsma saattaa itsekin syyllistyä näennäiseen
vaatimattomuuteen ja itsensä vähättelyyn. Sen ei kuitenkaan pidä antaa
hämätä. Horsma tietää arvonsa,
tekee itse omat valintansa ja kantaa pystypäin valintojensa seuraukset
muiden mielipiteistä piittaamatta. Saat kutsua horsmaa rentun ruusuksi.
Mutta älä suutu, jos horsma ei ole mielipiteestäsi kiinnostunut.


Leskenlehti 5.4. - 2.5.
Leskenlehti on vaatimaton ja itse asiassa varsin mitättömän näköinen kukka.
Kuitenkin kaikki huomaavat sen. Samoin on leskenlehti-ihmisten laita, he
säteilevät hyvää tuulta ja ilahduttavat läsnäolollaan muita. He tuntevat
hyvin itsensä, hyväksyvät virheensä ja ovat siksi muiden mielestä välillä
hätkähdyttävänkin avoimia kertoessaan itsestään. Leskenlehti ei pelkää olla
seuran keskipisteenä ja on muutenkin
mielellään esillä. Leskenlehti- ihmistä on helppo lähestyä ja hänestä saa
nopeasti hyvän, luotettavan ystävän. Rönsyilevä ja utelias luonne
esiintymishalun yhteydessä johtaa kuitenkinsiihen, etteivät kaikki pidä
leskenlehdestä. Siksi leskenlehti viihtyy parhaiten kaltaistensa joukossa.
Lyhytjänteisyys ja pintapuolisuus ovat leskenlehdelle ominaisia piirteitä ja
siksi hän nauttii töistä, joista tulee nopeasti valmista ja joiden tulokset
näkyvät kunnolla. Kärsivällisyys on hyve, jota leskenlehden on opeteltava
koko elämänsä. Leskenlehdellä on kaksi lähes kokonaan toisistaan poikkeavaa
elämää. Alkuvaiheessa (kukkiessaan)se on sirkeä ja näkyvä. Aikuistuessaan
leskenlehtipersoona
tekee saman kuin nimikkokasvinsakin; vaihtaa luonnetta. Leskenlehti
kasvattaa valtavat tummanvihreät lehdet. Leskenlehti-ihminen saattaa
aloittaa aikuisiässä uudelleen opinnot, vaihtaa ammattia, muuttaa asumaan
maalle tai muuten 'vetäytyä' omien suojalehtiensä varjoon. Jos leskenlehti
solmii avioliiton nuorena, toimii se parhaiten toisen leskenlehti-ihmisen
kanssa. Yhdessä kasvaminen ja muuttuminen lujittaa liittoa vuosien mittaan.

Vanamo 3.5. - 6.6.
Pieni ja herkkä vanamo elää huomaamattomana ja vaatimattomana omaa salaista
elämäänsä syrjässä valtateistä ja kiireestä.
Kiireisiltä pintaliitäjiltä vanamo jää kokonaan huomaamatta, mutta
rauhallinen kulkija ja asioihin paneutuva osaa katsoa sinne missä
hiljaiset aarteet ovat. Vanamon kauneus ja herkkyys löytää yleensä
ymmärtäjänsä ja ihailijansa. Nykymaailmassa vanamon ominaisuudet eivät ole
arvostuksen huipulla, joten syrjäytymisen ja erakoitumisen vaara vaanii.
Riuhtaisu mukaan elämän hälyyn silloin tällöin tekisi hyvää,
harjoitusmielessä. Vaikka vanamo vaikuttaa lähes avuttomalta, hän uurastaa
sitkeästi ja etenee sopivassa ympäristössä
ja oikealla alalla lopulta hyvinkin pitkälle. Hiljainen uurastus ei aina saa
ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota. Vanamo voisi opetella edes vähän
itsekehua, vaikka se hänelle onkin vastenmieleistä. Hälyä ja tekniikan
pauketta vanamo ei kestä, hän nauttii metsän ja luonnon rauhasta, valitsee
tarkkaan seuransa ja viihtyy omissa oloissaan. Rakkaudessa ja ihmissuhteissa
vanamolla on harvoin ongelmia. Hän välttää konflikteja ja osaa sopeutua,
rönsyillä, jopa luikertaa - eikä koskaan jyrää toisia. Vaara onkin, että
joku jyrää hänet, tai
ainakin yrittää. Tällaisesta tilanteestakin vanamo yleensä selviää, ei
taistellen, vaan hiljaa muualle siirtyen. Hän ei tarvitse muita ihmisiä niin
kipeästi, että maksaisi suhteesta minkä hinnan tahansa.


Voikukka 7.6. - 10.7.
Voimakastahtoinen voikukka jakaa kanssaihmiset kahteen leiriin;
voikukkapersoonaa joko rakastetaan tai inhotaan. Huomaamattomaksi tai
harmittomaksi häntä ei sano kukaan. Komea, kirkkaana loistava voikukka on
kernaasti keskipisteenä, missä ikinä onkin. Ja voikukkahan on: yhtenä
hetkenä hän valloittaa muilta tilaa täällä, seuraavassa hetkessä huomio
kiinnittyy voikukkaan toisaalla. Seinäruusuksi voikukka ei alistu, vaikka
moni kernaasti syrjäyttäisi yksinvaltiaan elkeillään vihamiehiä keräävän
voikukan. Loistonsa alla voikukallakin on heikot kohtansa. Sisimmässään hän
pahoittaa mielensä herkästi, mutta nostaa päänsä kohti aurinkoa sitkeytensä
avulla. Sitkeys on samaan aikaan sekä vahvuus että heikkous: voikukkaihmisen
on tiedostettava, että moni tulkitsee sitkeyden ylimielisyydeksi.
Pienelle ystäväpiirilleen voikukka on luotettava lähimmäinen. Siinä missä
voikukkakasviin voi turvautua niin nälässä, janossa kuin moninaisessa
vaivassakin, on voikukkaihminenkin valmis antamaan kaikkensa auttaakseen
ystäviään. Voikukan elämänkumppaniksi ei sovi toinen,voikukka: suhde toimii
kuumana viha-rakkaus - suhteena, mutta pidemmän päälle tilasta
parrasvaloissa tulee liian suuri taistelu. Voikukan rinnalle voi jäädä vain
huumorintajuinen ja sopeutuvainen elämänkumppani.


Keto-orvokki 11.7. - 8.8.
Ensivaikutelma keto-orvokista on suloinen. Vaikka katse on lapsenomaisen
luottavainen, koko olemus pieni, ujo ja vaatimaton, hänestä huomaa pian
yllättävää värikkyyttä ja monimuotoisuutta. Hänessä on ainutlaatuista
persoonallisuutta, outoa, jopa omassa suussaan.
Et ole tekemisissä minkään keskivetotyypin kanssa. Herkkä keto-orvokki on
vahvalla varrella tukevasti kiinni maassa. Suku ja ystävät ovat
hänelle suorastaan elintärkeitä. Valta ja raha eivät häntä kiinnosta, hän
tarvitsee ennen kaikkea ihmisiä, läheisyyttä ja lämpöä. Hän viihtyy ja
kukoistaa vaatimattomissa olosuhteissa ja saa mutkin viihtymään.
Keto-orvokin juhlissa ei tarvita gourmet-ruokia. Teekupin ääressä hänen
luonaan vietetään unohtumattomia iltoja. Äärimmäisen sosiaalisena ja
empaattisena keto-orvokki suorastaan itsestään ajautuu ammatikseen auttamaan
muita. Eläytymiskykyisenä hän sopii myös esiintyväksi taiteilijaksi, etenkin
näyttelijäksi. Aina tuohtuessaan
ja muista huolehtiessaan hän helposti unohtaa huolehtia omasta terveydestään
ja lepohetkistään. Oma rakkauselämä, perhe ja lapset jäävät helposti liian
vähälle. Keto-orvokin pitäisi varata almanakkaansa oma rauhallinen koti-ilta
edes silloin tällöin. Keto-orvokki valitsee mielellään puolisokseen
hiljaisen ja rauhallisen luonteen, joka myhäilee taustavoimana vilkkaassa
seuraelämässä. Itsekkäät ja kovat
kyynärpäätaktikot hän jättää huomiotansa vaille.


Kurjenkello 9.8. - 4.9.
Huomiota herättävä, erikoislaatuinen, luokseen kutsuva, ihastusta osakseen
saava. Siinä laatusanoja, jotka kuvaavat kurjenkello-persoonaa. Kurjenkelloa
et löydä joka mutkasta, mutta tavatessasi tiedät, että seura tulee
miellyttämään. Kasvina kurjenkello pitää valoisista rinnelehdoista, samoin
kurjenkello-ihminen rakastaa niin asumisessaan kuin koko elämänsä linjoissa
valoa, ilmavuutta, tilaa ja vapautta; periaatteella antaa kaikkien kukkien
kukkia! Kurjenkello haluaa, ja myös sopii, kukoistamaan samassa kimpussa'
mitä erilaisimpien kedonkukkien kera. Kurjenkello nostaa jopa metrisen
vartensa muiden kellojen yläpuolelle ja tarkkailee maailmaa
ennakkoluulottomin, ennennäkemätöntä ja parempaa etsivin katsein; mikään
uusi ei ole niin erikoista, etteikö sitä kannattaisi kokeilla... Vaikeudet
on tehty voitettaviksi. Kurjenkello elää täysillä aurinkoista päivää, syksy
tulee myrskyineen, mutta ei kannata murehtia! Kurjenkellolle sopiikin
vierelleen vankkavartisempi ja maanläheisempi kukka tukemaan, joka ei koko
ajan kurkottele maailman
tuuliin. Kurjenkello voi suotuisien myötätuulien puhallellessa suurine
'kalkattavine' kelloineen joskus unohtaa vierellään kasvavat kissan- ja
variksenkellot, joten perusteellisesti rauhoittuen, tutkistelevaan
itsetarkkailuun kannattaa uhrata aikaa.


Suopursu 5.9. - 7.10.
Suopursua ei voi olla huomaamatta. Hänen läsnäolonsa vaistoaa jo kaukaa ja
hänen persoonansa on yhtäaikaa kiehtova ja uhkaava. Hän kukoistaa
haasteellisella kasvupaikallaan ja kohoaa pian sen kiistattomaksi
kuninkaalliseksi. Vanhastaan suopursukasvia on käytetty karkottamaan täitä,
koita ja rottia. Myös pursuihminen on elementissään taisteltaessa pahaa
vastaan. Hän kiiruhtaa hätäavuksi
kriisialueille, taistelee eläinoikeuksien puolesta tai pelastaa
perjantai-iltaan sammuneita nuoria. Hän myös odottaa runsasta kiitosta
vaivoistaan, vaikka kuittaakin sen vähättelyllä. Mukava elämä maljakossa
kuihduttaa suopursun nopeasti ja on epämiellyttävää myös
ympäristölle. Pieneen tilaan vangittu pursu levittää ympärilleen
helvetillisen katkun, joka särkee päätä ja silmiä. Perheessä suopursu määrää
tavat. Hän joko nalkuttaa tai antaa ymmärtää, kummin vain, mutta molemmissa
lajeissa hän on erittäin lahjakas. Vastalahjaksi hän antaa läheisilleen
tinkimättömän tuen ulkomaailmaa vastaan. Perheen on kuitenkin vahdittava,
ettei heidän pursunsa vedä itseään liian tiukille: puuvarsi voi joskus
katketa yhtäkkiä ja äänekkäästi.


Peltolemmikki 8.10. - 12.11.
Vaatimaton olemuksesi kätkee salattua suloa. Nuoruutesi nupussa saatat
tuntea itsesi punastelevaksi seinäkukaksi,mutta jo varhain kukintosi kypsyy
ihanaan sineensä. Et oikein osaa valita elämänuraasi, vaan hajotat itseäsi
moneen suuntaan. Onnistut kuitenkin pitämään rönsyilyn hallinnassa ja
lopulta monet mielenkiinnon kohteesi osoittautuvat hyvin hedelmällisiksi.
Sinua pidetään hieman epävarmana ja mitättömänä, mutta ken sinuun tutustuu,
hurmaantuu lempeään sineesi. Hiljaisuutesi rakentaa ympärillesi
salaperäisyyden verhon. Viihdyt kuitenkin mainiosti ihmisten lähellä, vaikka
et seurueen keskipisteenä. Pidät maaseudun rauhasta ja kuljeksit mielelläsi
tutuilla pelloilla ja kallioilla. Yllättävä menestyksesi saattaa aiheuttaa
kateutta ja sinuun liitetään tarinoita, synkkää draamaakin.
Kuiskitaan, että neidolleen kukkiasi poiminut nuorukainen horjahtivuoksesi
virtaan ja huusi ennen hukkumistaan: älä unohda minua. Tämä nimesi tunnetaan
monilla kielillä. Lähipiirissäsi sinusta ollaan monta mieltä, riippuen siitä
kuka puhuu: ikävänkukka, muistiainen, orpolapsenkukka, lemmenkukka.Itse et
tunne olevasi kovinkaan kohtalokas, pidät niin onnesi kuin murheesikin
omanasi. Suuripiirteisenä luonteena et piittaa puheista. Sukunäkö on teillä
perinteisesti vahva piirre ja itse tiedät, että onneton tarina liittyy
rannalla asuvaan serkkuusi Luhtalemmikkiin. Sinua huvittaa, että harva
tietää todellisen taustasi.Sen, että tieteellinen nimesi merkitsee hiiren
korvaa. Hoida itseäsi, niin säilytät kukkeutesi pitkään. Pystyt tuottamaan
kukkia koko kasvukautesi ja herätät ihastusta vielä kypsälläkin iällä.
Vartesi on kovin hento, pidä huoli selkäsi kunnosta.


Siankärsämö 13.11. - 8.12.
Siankärsämö kulkee elämänsä ryhdikkäänä ja pystypäisenä, mutta ei
itsepäisenä. Yllättävänkin joustavan luonteensa ansiosta se sopeutuu
helposti muutoksiin ja uusiin tilanteisiin. Epäoikeudenmukaisuuksia
siankärsämö kavahtaa, siksi se on aina valmis puolustamaan vääryyttä
kärsineitä. Vastoinkäymiset eivät sitä pelota. Pikemminkin ne ovat vain
haasteita, jotka on voitettava. Siankärsämö ei koreile ulkonäöllään, mutta
hengeltään suurena se ei huku muiden joukkoon. Sen iloinen elämänmyönteisyys
säteilee ympäristöön eikä sen tarvitse koskaan olla yksin. Hyvänä
kuuntelijana siankärsämö paneutuu joskus liikaa muitten ongelmiin ja
unohtaa, että myös itselle olisi annettava aikaa. Opettelemalla tervettä
itsekkyyttä se voi torjua silloin tällöin uhkaavaa uupumusta. Siankärsämössä
on taipumusta syvällisyyteen ja elämän tarkoituksen pohdiskeluun.
Liikuntamuodoista jooga sopii sille parhaiten, mutta sen tulisi vahvistaa
myös lihaksiaan, niin että pitkä ja usein solakka varsi ei vanhemmiten
menetä ryhdikkyyttään. Tuittupäisyydellään siankärsämö joskus hämmentää
ympäristöään ja tämän luonteenpiirteen hiominen vaatii vielä paljon työtä.


Kanerva 9.12. - 6.1.
Ensivaikutelma kanerva-ihmisestä voi olla kuiva ja nuiva. Tarkempi
tutustuminen paljastaa kuitenkin yllättävän rönsyilevän ja rehevän tyypin.
Kanervan elämänkaari on harvoin suoraviivainen ja tavanomainen. Elämä
koettelee, mutta kanerva kuuluu niihin, joiden voima ilmenee muille usein
vasta vastoinkäymisissä. Hän on selviytyjä ja nousee aina jaloilleen
sitkeytensä ansiosta. Hänellä on myös riittävästi itsetuntoa nöyrtymiseen ja
joustamiseen tarvittaessa. Kanerva valikoi tarkasti seuransa ja viihtyy
huomattavan hyvin kaltaistensa parissa sekä yksin. Massatapahtumat eivät
häntä kiinnosta. Hän lähtee seikkailumatkalle Etelä-Amerikkaan mieluiten
yksin ja valitsee harrastuksekseen postimerkkeilyn mieluummin kuin
joukkuepelin tai kuorolaulun. Toisin kuin suomalaiset yleensä, kanerva
selviytyy kukkeasti myös pimeimmän ja kylmimmän ajan yli. Hänellä on sen
sijaan taipumusta vetäytyä kuoreensa aurinkoisimpaan kesäaikaan. Mutta ne,
jotka kanervan tuntevat, ovat jo tottuneet tähän.

Erja: Voi ei, Pamela on taas myöhässä. Me ei
ikinä saada tätä urakkaa valmiiks ennen Jouluu.

Doris: No, eihän täs enää paljon puutu. Seinät ja
katto vaan. Joko sä oot ostanu joululahjat?

Erja: En mä kaikkii.

Doris: Mä en tiedä yhtään, mitä mä ostasin
Eskolle,
kun se isänpäivälahjakin meni myttyyn. (Heittelee
puhuessaan nauloja pois laatikosta)

Erja: Miten niin?

Doris: No, mä ostin sille solmion, mutta se piti
viedä takas kauppaan.

Erja: Eikö Esko tykänny sen väristä?

Doris: Ei siinä värissä ollu mitään vikaa, mutta
se oli niin ahdas,
ettei me saatu Eskon päätä siitä läpi.

Erja: Voi kauheeta. Kaikkee ne myyvät. Miks sä muuten
viskot niitä
nauloja pois? Onko niissäkin jotain vikaa?

Doris: Kato nyt, näissähän on nuppi ihan
väärässä päässä.

Erja: Äh, et sä tajuu. Ne tulee tietysti seinän
toiselle puolelle.

Doris: Niin tietysti! Voi että mä oon joskus hölmö!
Mä panen toiseen pinoon ne,
mitkä menee toiselle puolelle.

(Pamela tulee.)
Pamela: Moi, sori että mä oon myöhässä! Ette arvaa
mitä sattu?

Doris ja Erja: No?!

Pamela: No multa valu ne e-pillerit taas ulos.
Mun täytyy mennä uudestaan lääkäriin
ja sanoo, että se määräis vähän isompia
pillereitä. Nää minipillerit ei kerta kaikkiaan
pysy.

Erja: Voi jestas. Onneks mulla ei oo tollasta ongelmaa.
(Taputtaa vatsaansa).

Pamela: Ja sitten kun mä lähdin ajaan tänne duuniin,
mä huomasin,
että bensa on melkein loppu, ja ajoin tietenkin oikein
kovaa,
ettei se ehdi loppuu ennen bensistä, ja poliisi kehtas
sakottaa mua
vaikka mä selitin sille tän tilanteen.

Doris: No eihän miehet tommosta tajuu. Mäkin vein
mun autoo täs yks päivä huoltoon
yhelle Ilkalle ja se kysy että tehdääks kymppitonnin
huolto.
Mä sanoin sille, et eihän mulla sellaisia rahoja oo
ja lähdin veks sieltä.

Pamela: Mä lähen nyt maalaamaan sitä saamarin
käytävää. Aatelkaa:
Ekapäivänä mä sain maalattua yli 10 metrii,
tokapäivänä 8 metrii, eilen vain 5 metrii.
Nyt tulee varmaan vaan pari metrii, kun on niin
hiivatin pitkä matka maalipurkille.

Doris: No ei voi mitään. Se kuuluu tän työn
luonteeseen. Katoitteko tytöt muuten eilen
sitä lätkän pronssiotteluu?

Pamela: Joo. Ja tänään tulee kultaottelu, aika
jännää vai mitä?

Erja: Joo, mut sitä mä vaan ihmettelen, et koska ne
pelaa sen hopeaottelun,
kun siitä ei ole mitään mainintaa telkkarin
ohjelmatiedoissakaan.

Pamela: No jos se tulee vaik digiboksista.

Erja: Kyllä siinä taas meitä tavallisen telkkarin
katsojia syrjitään,
onhan se nyt ainakin paljon jännempi matsi kun joku
pronssiottelu.

Pamela: Joks te ootte muuten ostaneet joulukinkut?

Doris: Mä panin sen jo kaks päivää sitten uuniin.

Pamela: Mitä ihmettä varten? Mä laitan vasta
aattona.

Doris: No kyllähän sun vielä ehtii. Mulla on
vähän eri juttu. Siinä luki että paistoaika
1 tunti ensimmäiselle kilolle ja 45 minuuttia
seuraaville ja Eskokin on aika tuhdissa kunnossa.

Pamela: Sit mä ymmärrän! Mä meen nyt maalailee.
Tässä lapussa sanotaan,
että pitäs maalata seinät ja ikkunat valkoseks.
Pitääkö mun maalata
ikkunanpieletkin?

Erja: Paras että maalaat vain ikkunat, ettei tuu
sanomista!

Pamela: Okei. Nähdään ruokatunnilla.