IRC-Galleria

blaa blaa vanhaa ja uutta yhdessä ja syntyi tämä tarina kun toinen lähtee.


Diamond_Mennyttä

viho viimeisen kerran ovesta mun kuljet
viimeiseen sinettiin mun toivoni suljet
kärsin, mä vapisen lailla haavan lehden
lähtöä, loppua meille sinun tehden
kasassa en pysy, ei miestä, koitan kyllä
sun sanoillasi vaikutus kuin viiltelyllä
viimeinen halaus, hetki elämässä
mä irti en tahdo, se ikuisuus on tässä
viimeinen katse viel silmiin rakkauden
romahdan mä just, tätä tule kestämään mä en
käännyt, oven kiinni painat, oot ikuisesti poissa
lattialle rojahdan tunteen pauloissa
nyt se on ohi, vaik ei uskoa vois
ei pahempaa tunnetta enää mikään tois
jätit minut tänään jälkees kyynelehtimään
tyrmättynä maahan mä ilman sua jään

ei korvata sua, ei oo parempaa
toista maailma ei sunlaista koskaan jaa
syvään sattuu kun en sua milloinkaan saa
sua mahdoton vain on unohtaa

mä vaan vuodan ja vuodan, ei loppuu näy
elämäni pysähtyi, vaikka kello vielä käy
kuin revittäis sydäntäni rinnasta, raastaa
elämästä otteluun suru tämä haastaa
täynnä sydän sua, täynnä pää sua, meitä
kylmät kädet peittää kasvojani pettyneitä
toivon turhaan palavan sun, istun oven pielessä
katson ovee, viestejäsi, soitto, viesti mielessä
mut ei sanat, teot, ei mikään riitä
mikään ei sua enää elämääni liitä
taivaltaa saan ilman vaik kuin satuttais
ymmärtää tahdo ei, kumpa voimaa sais
näin syvä tunne vie mukanaan loppuun saakka
mennyttä miestä oon, painava taakka
kantaa en jaksa, suruun sulkeudun taas
neuvo: jos sä voit, elä, älä pilaa unelmaas

ei korvata sua, ei oo parempaa
toista maailma ei sunlaista koskaan jaa
syvään sattuu kun en sua milloinkaan saa
sua mahdoton vain on unohtaa

ei korvata sua, ei oo parempaa
toista maailma ei sunlaista koskaan jaa
syvään sattuu kun en sua milloinkaan saa
sua mahdoton vain on unohtaa