IRC-Galleria

yksi kuvakin voi padon räjäyttää huomaan
esille sen kaiken silmänräpäyksessä tuomaan
pakenin piilotin koitin eteenpäin
en kauaksi mä päässyt kun totuuden taas näin
tilanteita on jossa vahvinkin myöntyy
hillitä ei voi kun kaikki läpi työntyy
sisältä syö hulluksi tekee särkyvän
jos mahdollistakaan enää kauniimpi on hän
hymyn jälkeen surua ja kaipauksen tuskaa
näitä lähtöviivalla sydän kipee kuskaa
en rajaa ylitä mä niin kovaa vannoin
ei sanan sijaa enää liikaa levitä sen annoin
orja oon vapauden tää multa riistää
rakkauteen turmeltunut oon ei voi kiistää
turhaa saa kärsiä pitkin päivää yötä
riivaa perkele nauraen amorin työtä

mietteissäni oot vaikka oon hiljaisuus
sydämessä vieläkin kun jälleen päivä uus
toivon samaa vaikka tässä ei järjen häivää
tunnetta sen eestäkin ei kaipuutonta päivää
yrittänyt unohtaa sut oon kaikin voimin
kai se syvin tunne valtaa näin kun mä toimin
ootan toivon tapahtuvan ihmeen jollain tapaa
sitä ei vain näy mietin milloin susta vapaa

Kertoo katuvasta miehestä, joka on tehnyt virheen, jota ei voi korjata ja turruttaa tuskaansa viinaan.
Ei kovin yllättävää mutta tuttua ja totta.


Diamond _ Menetetty


tää on sulle jos säkin oot hukannu ittes...

menetetty on menetty turhaa perään enää haikailla kai on
palata sun mahdoton x2

polulta voi ojaan tie mokasta vain johtaa
siellä sitä demoninsa varmasti myös kohtaa
dokasin ja mokasin tein väärin niin väärin
sä et ansainnut tätä miten sekoilin ja häärin
en tässä todellakaan ala kiillottamaan kilpeä
huono olo väsynyt ja vähemmän hilpeä
pää kipee sekä möykky tässä mun rinnassa
katumuksen tunteet on kovan kuoren pinnassa
kielen päällä sanoja ei kuunneltavaa lasten
tässä ollaan sopassa selkä seinää vasten
hyvän nousun lennon jälkeen jälleen mahallaan
tässä tahattomasti tai sitten tahallaan
pahoillani oon niin mun teosta ja sanoista
ei auta vaik ei toistuis se houkuttaa janoista
ei taaksepäin voi mennä eikä huonoo kohtaa kelata
kun menetty on voi vain miettii kuvii selata

menetetty on menetty turhaa perään enää haikailla kai on
palata sun mahdoton x2

menoveteen turrutan moi lopullekin fiksuudelle
jatkan olemalla elämäni sirkuksen pelle
vielä yhen paukun tehä tässä ohimennen tohtii
samassa kun tätä umpisolmuu yksin pohtii
näin tilannetta hoitaa mies perussuomalainen
jatkaa perinnettä oli kysees työ taikka nainen
hyväksyy mä koitan toki kaiken kyllä täs
tietä toivottua pois ei vaan ole ympyräs
olin hyväkin toki paljon mahtui meidän pätkään
sä merkkaat enemmän kuin näytin ymmärrätkään
ei mies näitä osaa oikein vaikka kuinka koittaa
painan melkein luurii niin paljon tahtois soittaa
ei se hyvään johda kai tiedänhän mä sen
mä vaan ketään toista sunlaistas kohdannut oo en
liian kauan vaikka hetki sitten pidit tätä kättä
menetetty mutta silti ei voi olla miettimättä

menetetty on menetty turhaa perään enää haikailla kai on
palata sun mahdoton x4

Kertoo kuinka toinen saa voimaan pahoin mutta ote ei vain irtoa ja silloin kaipuu ei ole kaunista.

Diamond_ Niin vitusti!

sun vuokses löysin nää sanat kuin itestään
oksettaa ja tärinässä viha valtaa kehon pään
pakko ulos antaa nää kun helvetisti sylettää
kidutus huudoin ilmaan kipukaton ylettää
rankoin vedoin turpaan elämä taas tätä raukkaa lyö
ja taas unettomat yöt pois työt enkä syö
käsissä ei todellakaan hukassa on pallo
millään uskoo ei vain voi kun umpiluuta tämä kallo
nuo jutut saa mut räjähtämään itteni hukkaamaan
sisälläni show susta kohti reunaa pukkaamaan
tunteella kun tulee helppo vittu sanoo laittaa
tunne tää kun stereoista täysil kätilöt taas maittaa
mieles paljon mitä oli tehtiin ajat nää
köysi kiristyy ja hankaa ansaitsis et ikävää
sä oot kaikkialla missään sun ei pitäis olla
ei näy valoo tunnelissa eikä pohjaa ahdingolla

x2
(en!)
en vittu tahtois et mä välitän näin vitusti
ootan näin vitusti
kun sattuu niin vitusti!
(en!)
en vittu tahtois et mä tarvin näin vitusti
kaipaan näin vitusti
kun sattuu niin vitusti!

sanoin sulle että takuulla sä jäät päivään tähän
vittu mitä sitä vittuu kun voimii liian vähän
riepoteltu hakattu potkittu kuristettu
raadeltu viillelty sydänvereen puristettu
hajotettu murrettu murskattu muruksi
loppuun satutettu henki vihaksi ja suruksi
tilanteen herrana helppo ja ylpeä
antaa vain kärsiä ja paskassaan kylpeä
ja kärsin vittuu saatanaa seinille annan
oon nukke jota ohjataan tekojas sun kannan
kuin torakka joka ydinsodastakin säilyy
ei kaunista tää kaipuu mun ajatukset häilyy
rauhoittavaa tänne täällä kaatuu justiin seinät
menee miestä maahan kuin viikatteella heinät
olo juurikin että kohta irtoo päitä
sinuun kahlittuna kiinni ei oo hattuun vittu jäitä

x2
(en!)
en vittu tahtois et mä välitän näin vitusti
ootan näin vitusti
kun sattuu niin vitusti!
(en!)
en vittu tahtois et mä tarvin näin vitusti
kaipaan näin vitusti
kun sattuu niin vitusti!

sattuu niin vitusti! x8

syksy kulkee, kesän elo on ruskaan antautunut
lämpö kaikonnut ja kylmyys sisään kantautunut
sataa, tuulee, lehdet kodeistansa varisee
mieli musta yön lailla, voimat karisee
yksin maata tallaan, tekee talvi tuloaan
kuin tuska peittää, jäädyttää alleen tämän maan
taivun kuin oksa tuulen kovaan syleilyyn
annoit ollessasi mulle hymyyn syvän syyn
se kaikki lämpö jäänyt taakse on niin kuin kesä
niin yksinäinen, kolkko, koditon on mun pesä
sä toit lämmön, valon, kaiken mitä tarvitsee
ilman näitä onnellista elo ei vain tee
vähässä on lohtu tilaan riekaleiseen, rämään
kyynelvirtaa ei pysty millään pidättämään
vain tunne, muistot päivien taakse jääneiden
yöhön karuun toivon että herää enää en

jos pyytäisit vain, luokses tulisin ja jäisin
kaiken muun silloin mä taakse jättäisin
jos oikeesti antaisit kaikkes meille vain
mä antaisin saman, tää on mun haaveissain

Mä en haluu et oot siellä kun sun pitäis olla täällä
kuulut toisel, tuntuu paskalta ja mustat pilvet päällä
imee koitan sisään tuskaani ja hallita mun kehoa
mitä koitankaan mä tässä, se vain tähän ei taas tehoa
sisuksissain kuohuu, ulos päästän, sattuu, jumalauta
pitäis kestää tämän yli taas, eikä muuta auta
kärsin yksin, huudan seinil vittuu, saatanaa
olet sitä, mikä miehet polvilleensa täysin saa

Olin unes mä tai hereil, mieli fantasiaa pukkaa
paha palata jos tiensä sinne kovin hukkaa
sinne pitänyt ei mennä mutta kutsu ohjaa
sielä kauneus, ilo, jollei näy missään pohjaa
minkä sille tekee kun lämmöstä näin sulaa
en saa sitä täältä, mistä mulla kovaa pulaa
kiellettyy hedelmää tahdon enemmän kuin maistaa
liian tärkee salaisuus, pakko taas mun laistaa

taas ikkunas ohitse yössä äsken kävelin
tää eteenpäin ei todellakaan mene selvin sävelin
nukut siellä pimees, vieres olemista mietin
vasta sua silittelin, yössä sylis pietin
meistä syvään on tänne, tänne jäänyt jälkemme
sattuu enemmän jos enää olla sylikkäin me emme
tunnen niin paljon vielä tänään, huomennakin, muista
sinä ja me yhdes sitä jotain ainutlaatuista

sä oot kaunista, tärkeää, unelmaa mun.
sielu johon tuntee, johon pakahdun.