IRC-Galleria

Kun tietää asian laidan mutta silti vain pyörittää samaa levyä kun ei muuta osaa...


Diamond_ Tiedän


kyllä tiedän jo, etten voi saada sua takas
joo mä tiedän, sä mennyttä oot mulle rakas
mut mä tiedän myös sen, etten unohtaa sua voi
tiedän, käyntis sun jotain pysyvää tänne loi

kyllä tiedän jo, etten voi saada sua takas
joo mä tiedän, sä mennyttä oot mulle rakas
mut mä tiedän myös sen, etten unohtaa sua voi
tiedän, käyntis sun jotain pysyvää tänne loi

toisen kosketus, iho vain ei ole sun
ei toinen vieres niin kuin olit, suhun hakeudun
suoraan, rakastan sua, kaipaan sua, ei toista sua
vain sä kun oisit vielä, voisit lohduttaa mua
mut on tekojen väärien kohtalo tää
katuvana, onnettomana mun hymy häviää
elo kuin kiiltokuvakirja, koristit sen sivut
tyhjää nyt, koskee, ennen oisit poistanut mun kivut
voin vain kovaa pettymystäni kasvoiltain pyyhkiä
turha menneseen enää tässä on nyyhkiä
en voi mitään, oon kaipuun kosketuksen renki
miten kauan tätä menoo enää pihisee mun henki
ikävä tää syvimmän kivun syliin suoraan raahaa
elämäni kurjuuden ympyrää laahaa
ilo tiimalasiin valunut, niin kuin ollaan mekin
tunnut olevan kuin kuolema, ikuinen on sekin

kyllä tiedän jo, etten voi saada sua takas
joo mä tiedän, sä mennyttä oot mulle rakas
mut mä tiedän myös sen, etten unohtaa sua voi
tiedän, käyntis sun jotain pysyvää tänne loi

kyllä tiedän jo, etten voi saada sua takas
joo mä tiedän, sä mennyttä oot mulle rakas
mut mä tiedän myös sen, etten unohtaa sua voi
tiedän, käyntis sun jotain pysyvää tänne loi

mä vaan yli tulvin susta, pakko ulos antaa nämä
tiedän, yhtään mitään muutosta ei tuo taas tämä
mä vaan kaipaan niin meidän kahden juttuja omia
niitä hetkiä menneitä, unohtumattomia
mä pyörittelen niitä päässä, ei oo muutakaan
pyörittelen, vaikka tiedän, pahemman olon saan
kertaan ensitapaamista, kertaan ensisuudelmaa
rakastelua ja miten toisen onnen pilviin saa
se oli silloin, hiljaiseksi vetää väkisinkin
pitänyt ois uskoo kun sä annoit moneen kertaan vinkin
et huuliltasi sanoja voi enää antaa niitä
mikä ihmistä vaivaa kun ei tajuu eikä riitä
kuinka saatoinkaan aarteen kalleimman sen hukata
sen aidon onnen pois idioottina pukata
nyt haavaa nuolen, tein mä huolen, valitsin niin väärän puolen
väännyn, tähän näännyn, käännyn mustaan, tuntuu että kuolen!

kyllä tiedän jo, etten voi saada sua takas
joo mä tiedän, sä mennyttä oot mulle rakas
mut mä tiedän myös sen, etten unohtaa sua voi
tiedän, käyntis sun jotain pysyvää tänne loi

kyllä tiedän jo, etten voi saada sua takas
joo mä tiedän, sä mennyttä oot mulle rakas
mut mä tiedän myös sen, etten unohtaa sua voi
tiedän, käyntis sun jotain pysyvää tänne loi

sua niin ikävä...
oisin toisin...
mut en voi....
sä oot mennyt....
pysyvästi....
tiedän...

on kauneudesta melkein kaikki sanoiksi jo puettu
tästä lämmöntunteesta niin kuultu ja luettu
sä oot sitä kaikkee ja vielä enemmän
annoit mulle elämän, kerron totuudella tän
oon onnellinen, oot tärkein, sen mä sulle näytän
aina parhaani mukaan sydämestä päiväs täytän
oon sun arvoises ja koitan vaik en pysty hakee kuuta
kulta, eron hetket pienetkin on pelkkää kaipuuta
tarvin sua, toivon säkin, muuten kuihtumaan alan
kumpa näyttää voisin sulle taivaasta ees pienen palan
toivon että riitän näin mä mitä olen tässä vaan
ja että tätä unelmaa elää kanssas loppuun saan

Epäröin

katson kauneuttasi täältä, mietin, pelkään, ihailen
ottaa askeleen kai haluaisin, uskalla vaan en
pidän kohta liikaa sinusta ja se on suojatonta
kysymystä tästä, pettymystä koettu on monta
tekisitkö maailmastani kauniin niin kuin olet sinä?
vai toisitko ne murheen päivät vielä pimeimpinä?
mikä oikein, mikä väärin, tietäisikin vastaukset
ikävöin, en tiedä mitä sinä, näytä sitä et

~Pieni suuri tarina // ~

tiet kun yhteen kohtaa, voimakas niin koittaa olla
pysty siihen ei, kuin lumottuna, kuutamolla
katsoo salaa kaivaten, näin takaisin ei toinen tee
vaikee hymyillä ja olla, sydämeen kun pistelee

~Pieni suuri tarina~

katsoi häntä kerran ja sydän sulaa vahaa
päättyi ikävästi, yksinäinen, mielipahaa
eksyi häneen liikaa, löydä pois ei enää millään
pahaa oloo purkaa kirjaimin ja kyynelillään

Päätös

Anteeks, päätin tielle toiselle on pakko mennä nyt
vaikka ikävä on pinnalla ja hetket eletyt
en anna valtaa, muuten miestä mennyttä mä oon
liikaa kolhuja oon saanut, kulkenut vaan pimentoon
on sanoja ja tekoja jo tarpeeksi syöty
liian monta iskuu, maahan kylmästi lyöty
jaksa ei, pakko ottaa askel eteenpäin
ollaan ystäviä enää, tiedät, toimi ei tää näin

vähän voimakkaampaa tekstiä siitä hullusta tunteesta. tiiäthän tuon

Diamond_Tunteen orja


kun ei osaa hallita sitä tunnetta...

tulet silmiini, sydän tekee mitä huvittaa
joka paikan täyteen sua hullu mieli kuvittaa
ei oo hyytynyt veri, revit vuotavaa haavaa
kaikki susta tuhkaksi polttavaa laavaa
kuvitelmat väärät sataan kertaan jo tallattu
koitan pysyy totuudes mut rinnasta on vallattu
ihan sama mitä vittuu koittaa täällä pihistä
sisälläni kuohuu, alkaa päässä taas kihistä
lisää suolaa haavaan, huudan sielusta asti
se auta ei, tiedän vaikka vuotaa katkerasti
haluun puhaltaa sut tuuliin, kuopata ja pestä pois
siihen ei oo voimaa mulla, kumpa vittu vain ois
vihaan peillikuvaa, vitun heikko, onneton
riisuttuna mies nolo ihan piipussa nyt on
tätä saatanan paskaa, ei viinakaan vaan auta
säälittävää, auttakaa nyt joku vittu, jumalauta

ahdistaa, ahdistaa
tätä tunnetta en unholaan vaan saa
ahdistaa, ahdistaa
tunteen orjana oon, helvetti mulle maa

ahdistaa, ahdistaa
tätä tunnetta en unholaan vaan saa
ahdistaa, ahdistaa
tunteen orjana oon, helvetti mulle maa
ahdistaa!

ei pois saa ajatusta, sulla tajuntani täytän
haavemaassa, mieli maassa tunnit päivän suhun käytän
tuskan hiki valuu, vaikka estää miten päin mä koitan
voi luoja, miten kauan samaa vitun levyy soitan?
joskus toinen sielu on vaan toiselle niin hauras
rinnasta rikki, silti lämmöstä vaan vauras
se iskee salamana silloin kukkaan kun herää
mut tuhat kertaa enemmän kun palasiaan kerää
kun tuntuu että kaiken merkitys vain katoaa
eikä kyynelvirtaa tyrehtymään kirveelläkään saa
tätä vitun ikävää en jaksa kärsii, enää kestää
vihaan kun viet kontrollini, järjen sydän estää
kontannut sun eessäs, voimat loppu, alan ryömiä
ruumis, henki raskaiden päivien syömiä
en tiedä kuka, mikä auttaa enää vittu tähän
sen vaan tiedän että aikaa täs on siihen vitun vähän

ahdistaa, ahdistaa
tätä tunnetta en unholaan vaan saa
ahdistaa, ahdistaa
tunteen orjana oon, helvetti mulle maa

ahdistaa, ahdistaa
tätä tunnetta en unholaan vaan saa
ahdistaa, ahdistaa
tunteen orjana oon, helvetti mulle maa
ahdistaa!

ahdistaa!
ahdistaa!
ahdistaa!

on sammunut toivo ja sammunut loisto
matka mennyt edellisen kiduttava toisto
jaksa en kuin vain vaivoin hengittää
vain tää kai elämästäin käteeni nyt jää
hiljaisuus, surusilmät, sielu hajonnut
niin lyötynä, peittelee yö kylmä mut
olen riisuuttuna, tyhjänä makaan, tähän jään
haluun painautua alasti sen syliin lepäämään

~Kiitos muistoista~

monta äärimmäisen tärkeää muistoa loit
niin rakkaita hetkiä elämääni toit
en tarpeeksi sanoja mä tähän osaa tuoda
kuin fantasiaa, muualta niin kauniita ei suoda
näissä kerran ees elää vielä kumpa vain sais
sun kanssas ne aistia, niin paljon rakastais
mut ei niin käydä voi, vain sisäl muistot meistä, susta
kiitän kauniisti kaihol jokasesta kullatusta
kiitos...

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨~*~¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Tunne pintaan sisimmästä iskeytyy
itken ääneen, ikäväni siihen on syy
sytytän kodin hämärään pienen kynttilän
tänään pyhitän sulle mä hetken tän
tänään syntymäpäiväsi jälleen oisi
toivon taas että toisin olla vaan voisi
rakastan sua isä, nuku rauhas, hyvin siellä
muisto kaunis, lämmin ainiaan elon tiellä

Isää ikävöiden
poikasi
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨~*~¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨