IRC-Galleria

pakkanen puree ja lunta pyryttää
puree kuin ikäväni kun en sua nää
myrskyää sisälläni kuin ilma hyinen
jäädyn, ei kosketusta, en oo erityinen

mietin, mitä vastaisit jos pyytäisin
kyllä vai ei, näin yksinkö jäisin?
on vaikee olla vain sun ystävänäs
tiedät, enemmän vain on tyttö täs
kaikkea sitä, mitä löysin kun hain
kuin enkeli oot ilman siipiä vain
loisto, häikäisy auringonkin kalpenee
niin kaunis sisältäkin, hyvää sydämel ei tee
pitäis kai lopettaa tää haaveilu sivusta
koittaa yli päästä kaipuuni kivusta
liian hyvää oisitkin ollakses mun kaa
sä ansaitset, kulta taivastakin parempaa

Diamond_Vieläkin sinun


totta että maailmassa ei onnea voi ostaa
kestä en mun katsettani silmiis sun mä nostaa
en voi mitään että kauneimpana vielä kiillät
olemalla pelkästään syvii haavoi viillät
kai joku päivä vielä helpottaa täällä hiukan
löystettyä vähänkään saisin otteen tiukan
ettei tuskal nimeäsi joka hajottaa
vielä voisin sydämessä onnee majottaa
kai joku päivä osaan tallustaa mä ilman sua
kai joku päivä lämpenee ja alkaa valaistua
mutta vielä sattuu kovaa, puottaa polvilleni
tänään taas mä murruin ja suruun tunnit meni
ehken loppuun itke silmii kipeiks ikävästä
ehkä jossain jotain hyvää, selviäisin tästä
joku päivä, toivon tuska unoholaan vaipuu
mutta vielä tänään sinuun kaipuuni taipuu


vieläkin, tänään olen vielä sinun
tuskaa en osaa vielä rauhoittaa
vieläkin suuri ikävä on minun
vielä tänään kyyneleeni virtaa saa


ei päivät sadat ole tuskaa laimentaneet
ei yritykset jatkaa, soittoos vaimentaneet
pitkä on päivä mutta pitempi on yö
sä vaikket läsnä ole, kärsin, tunne miestä syö
sydämellä taakka painaa, eikä voi vain kiertää
kuin muistuttaen kivee joka askeleella hiertää
sattuu mutta tässä vielä ollaan, roikutaan
otan vastuun, katon mitä vastaan täällä saan
aikani oli minun elää kunnolla
en tehnyt oikein, tajunnut mä mitä jälkees olla
nyt teen ja tajuan mä sen todellakin
mut ei sua täällä, sä päälle laitoit pakin
ehkä joskus puhe susta ei tee enää pahaa
eikä kaikki muistuta ja en oo enää vahaa
ehkä joskus kosketa ei äänes, katse sun
mutta vielä tänään kaipaan, suruun purkaudun


vieläkin, tänään olen vielä sinun
tuskaa en osaa vielä rauhoittaa
vieläkin suuri ikävä on minun
vielä tänään kyyneleeni virtaa saa


vieläkin, tänään olen vielä sinun
tuskaa en osaa vielä rauhoittaa
vieläkin suuri ikävä on minun
vielä tänään kyyneleeni virtaa saa


Tuomas Föhr 11.10-2010

mahdollisuuden yhden jos saisin
näyttäisin kuinka mä sua rakastaisin
kaikkeni antaisin mitä vain voin
sua itken yksin näin, uneen unelmoin
oisin hellä, hyvä, huokaan kumpa oisi toisin
kumpa kerran sulle näyttää tunteeni mä voisin
kumpa kerran vain näyttää tunteeni mä voisin...

Ehkä sä huomenna tulet mua vastaan
kaunista, mistä unelmoinut ainoastaan
hymyilet, valloitat, lämpösi näytät
pimeimmänkin nurkan valollas täytät
pyyhit surun pois ilon, onnen tieltä
ehkä löydän sut huomisesta, jostain sieltä...

Taas vanhaa tekstiä muokattu mieleiseksi ja lisätty tavaraa. reippaanpaa meininkivä.


Diamond: Hyvästi

Mä uskoin, luotin, iloo tuotin, annoin kaiken sulle
kiitit tällä lailla, huora, annoit tuskaa, paskaa mulle
mä nään tämän: sä jäät tänään, tämä jämä täytyy lämää
tätä jätkää et sä nää enää, etkä täällä hämää
pakkaa kamas, horo, painut täältä helvettiin
vihaan sua yli kaiken, vitun pettäjä mä niin
vittu maistele paskaa, eli tuskaa, kärsi, kieri
mieti sitä tuskaa, kyyneleitä, jotka multa vieri
kaiken meidän eteen tein, sen kaiken menit mokaan
olen syystä tällai, huora, lyön sut alle maan lokaan
loven laitoit paskaks, unelmani elävältä
veit multa jalat alta, nyt vaan tuntuu enää tältä
meni kaikki alas, usko jostain paremmasta
sulle monoo vitun lutka, vuoros, silmäs sun nyt kasta
itket, väännät turhaa, ei mikään tätä muuta
turpa kiinni, lehmä, kuuntele vain tätä suuta

petit minut, annoit niitin tälle, huora
tässä lause sulle suomeksi on suora
murran sinut, sulle tästä vittu kiitti
haista vittu, mulle paska tämä riitti

en täydellinen oo mutta meille elin hyvin
sut poljen sinne, huora, missä suo on vittu syvin
sut revin vittuun sydämestä, et sitä estä
loppuu kärsiminen, tätä paskaa enää kestä
mee muualle vaan likaista persettäsi jakaa
nyt saat vittu makaa, antaa kaikil eestä, takaa
sun laises vitun vosut ottaa muna joka rakoon
heti sitten uuteen jakoon, uutta täytettä vaan tacoon
ja nyt se lause tulee: ”en mä pettäs enää koskaan”
et ees ite usko tohon syöttämäsi roskaan
sitä sanotaan ja sitten kun sen selän kääntää
niin sielä, huora pettää sua, paskaa teille vääntää
moni kakku päältä kaunis, paskaa sisuksissaan
kierrän kaukaa tämän sakin, löysän vitun missaan
horo mikä horo, koko kylän jakorasia
mitä sitä peittää, vittu tää on tosi asia

petit minut, annoit niitin tälle, huora
tässä lause sulle suomeksi on suora
murran sinut, sulle tästä vittu kiitti
haista vittu, mulle paska tämä riitti

oon pettynyt niin vitusti, ettei uskoiskaan
kaiken vittuuntumiseni tässä sulle jaan
vielä muka haluut mua tässä maailmas ainoastaan
en mä tulla voi tuonlaista vosuu vastaan
merkityksen sanoistas se ilta silloin vei
mikään tästä tilanteesta pelasta sua ei
en ota sua takas, tiedät missä ”rakas” ovi
ei enää päähän sääliminen, kiltteys millään sovi
luulin löytäneeni susta sen kaiken mitä hain
olit ainoo mulle mieles, täällä asuit rinnassain
luulin, oisit nainen todeks käyneen satu tarinan
mutta mitä sitä vittuu, tässä loppu marinan
tiedät miten tässä käy, susta pahan olon saan
älä jauha tyhjää paskaa, älä sano sanaakaan
ota vastuu, ole hiljaa, sitä saa mitä tilaa
nyt vittuun horopersees kauas elämästäin hilaa

petit minut, annoit niitin tälle, huora
tässä lause sulle suomeksi on suora
murran sinut, sulle tästä vittu kiitti
haista vittu, mulle paska tämä riitti

petit minut, annoit niitin tälle, huora
tässä lause sulle suomeksi on suora
murran sinut, sulle tästä vittu kiitti
haista vittu, mulle paska tämä riitti

hyvästi!


Tuomas Föhr 15.9.2010

Totuus vain


tässä ei ois pitäny käydä näin...
mutta silti kävi...
en voi mitään...
olet tärkein...

olin hetken onnellisin mies päällä maan
nyt hiljaista, odottaa tyhjää sua saan
uskoo halusin kohtaloon, jolta se näytti
niin nopeaa maailmas onnel, ilol täytti
sut nään, niin kauniina sut siinä nään
mutta koskettaa en voi, yksin jään
sydän rinnassain hakkaa suurta ikävää
silmis kaipuu, unelmaa vain hetken elo tää
kävi niin kuin pelkäsin aikasemmin mietteillä
kuin saapuva syksy kesän vei, myös meillä
mä parhaani koitin, olla sulle hyvä
muista, olit, olet tärkein, lämmöl säilyvä
loistat sisälläin rakkaana, kaikkein kauneimpana
sydämeni syvyyksistä sulle joka sana
niin rikkinäinen oon, katson vain, mieles kuvia
turhalta tuntuu kun ei oo enää suvia

ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei kai sun

mä toistan taas ittee, tiiän, mutta minkäs teet
riudun ikävästä, ikuisuuteen hetket loppuneet
vasta äsken kaikkee tehtiin, juteltiin ja nauroimme
lähekkäin, käsikkäin, luulin sitä ittee loimme
hetket pienet merkkas paljon, mitä yhdes koimme
näin me raukat, haaveilijat tehdä enää voimme
löydän itsein yksin yöstä taas makaamasta
se kaiholla kadonnut on, joka sylis vasta
se kaunein oli kuvitelmaa, vetää vakavaksi
toivoin eniten, yhes oltais me kaksi
tuntuu, olit onnestain se puuttuva pala
en mä peittää itkuu voi, vaikka vannoin etten ala
täysin kiinni vain unelmien enkelissä
taivaassa mä kävin, sitten jälleen helvetissä
ei pakoilla voi sulta millään, löydät joka paikasta
olit uutta, vastaus rukoukseen, ilmaa raikasta

ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei kai sun

se kolaus ei sulla ollutkaan vaan tarpeeks luja
ääneen vaikerran, eessäin tyhjää, umpikuja
ei enää sulta suloista mul lämmöl yhtä sanaa
koskee, kyyneleeni kasvoillani yhtä vanaa
oisin sua pitänyt kuin kukkaa kämmenellä
jatkossakin arvoisesi ollut, hyvä, hellä
mut totta ollakseen olikin jo liian hyvää
kaikki kaunis elossani on kai häipyvää
tiiän, olis paras unohtaa, mutten siitä päätä
revit rinnastain, vaikka sä oot mulle jäätä
pää koittaa olla fiksu, sydän muuta tuumaa
teit vain jälkes nopeaa, oot poltetta niin kuumaa
koitan elää tässä, kiinni päivissä pysyä
vaikka tahtois kuin sulta kaikenlaista kysyä
olla niin sun lähel vielä, olen hiljaa vain
annan tämän enää, totuuden mun kaikkein kalleimpain

ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei kai sun

ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei sun
ikävä tää silmis mun
mutta ei kai sun

tässä ei ois pitäny käydä näin...
mutta silti kävi...
en voi mitään...
olet tärkein...

Tuomas Föhr 25.8-2010

saavuin kotiin, kolee, pimee, hiljainen tää on
kaiken kokemani jälkeen olo lohduton
oma sänky, jossa silmät sulkee pitäis nyt
enää muistot tuntein hetket luonas vietetyt
ei enää vieres sun tuu yhtäkään yötä
tyhjää nyt kaikki menettämiseni myötä
kaukana susta sieltä, missä tahtois olla
tähän täytyy tottua taas kai sovinnolla
se vaikeaa kun löysin etsimäni luulen
silmät kiinni pimees nähdä voin sut taas ja kuulen
koskea, tuntea ihanuuden sen
oisi paikkani vieressäs mutta pääse en

Tarina meistä kahdesta


sulkeutui kirja, loppui tarinamme tuo
et kai koskaan palaa enää kertaakaan sen luo
sen pariin, ootteeseen jäin liikaa kiinni vain
kun irroittaa en millään voi mun otettain
tahdon lukea ja nähdä sen kaiken uudestaan
siinä elää, siinä lämmössä olla onnes saan
uudelleen ja uudelleen, mä sinne matkaa teen
tarinaan joka antaa silmään kyyneleen
vasta ymmärsin luetun, kaiken kauneuden
kun loppui rivit, sanat, kansi kiinni painui sen
joka päivä, joka yö avaan, lennän tarinaan
usein yksin sen sisällön hiljaisuuteen jaan
siinä draamaa, suruu, iloo, onnee, lämpöö on
toiveita, pettymystä syvän ahdingon
unelmia särkyneitä ja tuskan kyyneleitä
haava, jota mikään rohto maailmassa ei peitä


on rakkain mitä omistan
tää tarina mun maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen


on rakkain mitä omistan
tärkein päällä maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen


luettu on tarinaa jo tuhansia kertoja
mikään silti ei vedä sille vaan vertoja
kaikki toiset tarinat kun unholaan vaipuu
tämä mieleen muistuu, aina jää siihen kaipuu
siihen kun sulkeudun, syvään uppoudun
mielen niin haikeaksi, herkäksi saa mun
ei kirjoittaa voi koskaan toista samanlaista
ei tulla voi tarinaa niin satumaista
kiitos että näytit tän mulle rakkaimpain
kiitän sua että tämän kerran kokea mä sain
sulta jäi kai tämä yksin pölyttymään lokeroon
minä kanssa sen myös nukun, perään paljon niin sen oon
jälkeen kaiken, oi jos muuttaa mä voisin
loppuun mä siihen onnen vielä soisin
alla tähtien jälleen lennän yli pimeen
unelmoimaan tarinaa vain meidän kahden nimeen


on rakkain mitä omistan
tää tarina mun maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen


on rakkain mitä omistan
tärkeintä mun maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen


on rakkain mitä omistan
tää tarina mun maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen


on rakkain mitä omistan
tärkeintä mun maailman
on siinä kaikkee mitä kuuluu rakkauteen ikuiseen

Kauas kalleimmalleni


ajatukset sinus, meissä, luotu sydänlämmöstä
tavan mukaan mietin tähän aikaan kaikkee tämmöstä:
vaikka nähdä ei olla toisiamme voitu
kuvas kaunis mieleen, sydämeen on tatuoitu
silti toivois, että valokuvas omistaisin
tyynyn alla pitää yöt, päivät mukanani saisin
kunnes vihdoin nähdä kalleimpani saan taas sut
ja totta rakkaimmat nää unelmani toivotut
huokaan, jospa oisi siivet, niin olisin jo siellä
aikansa vie asiat ja sitten oon taas tiellä
siihen asti unelmissain sylissäin oot mun
silitän sua, suutelen, kädessäin on kätes sun
päivä kun se oikee koittaa vihdoin, riemulla ei rajaa
tunteet kuumat antaa saa, en oo enää silloin vajaa
tahdon uskoo mä kanssas kulta onneen ikuiseen
päivä päivältä sitä onnee lähemmäksi meen


oot lämmin vaate kylmyyteen kun mua niin paleltaa
sateen suoja, hymyn tuoja, masennus kun kiinni saa
kaunis sateenkaari värikäs, oot aarre päässä sen
yön kirkkain tähti taivaan, laulu kaunein rakkauden


kunhan et tähdenlento joka pian häviää
kuin kesän kauneus joka synkän syksyn alle jää
se mun sydämeni rikkois, maailmani mun romahtais
talvi ikuinen mun sydämeeni silloin tulla sais
ei silloin kohtaloo surkeampaa olla vois
sano että tämä kohtalo on meiltä rakkain pois
oothan pelastava enkeli jonka satuin löytämään?
toiveen vastaus jonka viereen eloo nauttimaan jään
oon niin kiitollinen kun oon saanut mahdollisuuden
jättää menneen, kääntää sivun elämässäin uuden
olla kanssa sinunlaises, lentää pilvilinnoissa
toivon että tuli sammumaton meidän rinnoissa
huomaan, tunnit taas yöstä sinuun kuluneet
hyvää yötä rakkain sinne missä unta yössä teet
sinne kauas yli metsien, järvien, talojen
niin monen kilometrin, kaupunkien valojen


oot lämmin vaate kylmyyteen kun mua niin paleltaa
sateen suoja, hymyn tuoja, masennus kun kiinni saa
kaunis sateenkaari värikäs, oot aarre päässä sen
yön kirkkain tähti taivaan, laulu kaunein rakkauden


oot lämmin vaate kylmyyteen kun mua niin paleltaa
sateen suoja, hymyn tuoja, masennus kun kiinni saa
kaunis sateenkaari värikäs, oot aarre päässä sen
yön kirkkain tähti taivaan, laulu kaunein rakkauden



Tuomas Föhr 10.8.2010