IRC-Galleria

näin viimeinkin oikeiden tunteiden laadun
vaikka koskis, unohdan mä ennen kuin kaadun
toista on usein, kuin näkee, lukee, kuulee
niin paljon toisesta toivoo ja luulee
valheita monta, se rakkauskin kovin
ilo vain menneitä aikoja tovin
vuosien kierre päättyi, on hyvä
enää revittynä, vihas joka ennen säihkyvä

silloin / viimeinen ajatus sinulle

kun kuulet kappaleen, muistot menneiden näät
ääni surun pimeessä haikee, kiinni jäät
pakottaen rintaa, haavoittaa kaipuu
kahlitsee karusti, kylmyyteen taipuu
päästä ei unhoittaa, pois menemään
tunnet sen silloin säkin viimeistään
silloin se rakkaus viiltää, et väistä
tietänet sen että liian myöhäistä

Toive

Haluaisin kuulua maailmaasi niin
ylä, alamäet kanssasi kohdattaisiin
tahdon tukee sadepäivinä, olla olkapää
kun suru löytää silmiis sun ja tekee kipeää
tahtois olla se rohto joka haavas parantaa
joka auringon pilvien takaa eteen saa
joka sanojasi, ajatuksii, maailmaas ymmärtäisi
jonka kanssa aika lentäis ja lämmin tunne jäisi
joka hymyn sinun kauniille kasvoillesi toisi
jota rakastaa ja ikävöidä takaisinkin voisi
haluun syliini sut sulkee ja onnen meille tuoda
voisko näin maailma olla, voisko sydämes sen suoda?

sua miettinyt oon paljon, kuin puissa on lehtiä
muuhun ei ajatuksein tahdo oikein ehtiä
kuinka hyräilevä olo oisi vieres olla
pitää kädestäsi kiinni, oisin kuutamolla
silittää sun kasvojas ja näyttää tunteen tän
mikä valtaa kaiken ajan, tekee lemmen kipeän
mietin, miltä maistuis, tuntuis huules pehmeet nuo
silloin haihtuis varmaan kaikki muu, aika, paikka tuo
kuinka suuri oisikaan onni syliini sut saada
se mun unelmaa on, toivon ettet mua maahan kaada
mutta käsitellä tätä kanssas uskalla vain en
katson sua hiljaa, hymyilen ja jälleen vaikenen...

tajusin mä vihdoin ja viimein itsestäin
että rakastan sua loppuun asti, oot mun elämäin
tahdon elää päivää samaa, kanssas kulkee vierekkäin
en pois oo päässyt pauloistas kun kerran kiinni jäin

en oo kovin hyvä näis, mut mun virheet, erheet myönnän
pois ylpeyteni, oikkuutein eessäs sun mä työnnän
omantunnon omaan sentään jonkulaisenkaan
se kolkuttaa mun oveen, kanssas nöyryyteni jaan
tiedän, en oo ollu kuten kuuluis moneen otteeseen
tiedän, että näin vain hankalaks tän entisestään teen
sulle tuottanut pahaa, pelkoo, huolta, kurjuutta
sun kasvoillasi kyyneleet ei oo mitään uutta
mitään ei voi teoil enää, pyyhkii pois vain niitä
mut vaikuttaa voi tästä huomiseen ja jatkoon siitä
mun sydämestä pyydän anteeks kaikest mistä voin
merkkaat paljon, ahdingon pois tahdon viedä minkä loin
tuot hyvää arjen keskel, pitkäl kaikkeen merkitystä
en tahdo menettää, anna aikaa, ymmärrystä
saanhan halaa, näyttää taas sen hyvän, hellän puolen hani
oonhan vielä sinun, ota kiinni musta, tunteistani

"ajatus tehdyssä maalauksessa

*****************************************

Kesän auringonlaskussa me vain lähekkäin
on unelmista hartahista kauneus totta näin
ei löydy onneen sanaa, lämpö, tunteet kertoo sen
kädes kultaa enemmän kun löysin susta rakkauden

*****************************************

Puolet puuttuu minusta, ne mukanasi veit
vain hetken pienen musta ehjän, kokonaisen teit
tähän viereeni kuuluisit pitkään, niin mä luulin
kunnes viimeiset kiduttavat sanat hiljaa kuulin...

Anteeksi, minun täytyy mennä...

* on turha pitää sämpylää ja margariinia erossa toisistaan. *

ja taas elämää suurempia viisauksia

näitähän alkoi syntymään, joten silloin pitää kirjoittaa...





SATUTTAVA TEKIJÄ

Olet siinä, yli kierroksia käy tahtomattaan
pysäyttää liikettä ei voi ison rattaan
hiljainen, etäinen, vaikka haluis muuta
sanoja ois satoja pitäis avata vaan suuta
vaikee tyyntyy mut en haluu enää loukkaantua
liian helposti kiedot ja haavoitat sä mua
vielä hymyilen, väreilen, olen iloinen sinusta
mutten näyttää uskalla sitä sulle minusta
ole kiltti, älä herätä mua rakastamaan
turhaan tielle kivun, siihen tuttuun tilaan samaan
kun en saa pois tunteistani edes puoliakaan
tiedät sanomattakin, viet olotilan vakaan
ei ole täällä kuuma, se sinusta vain johtuu
mut pitäis olla kova kun ei kipuunsa saa lohtuu
harva maailmas saa toisen pitkään polvilleen
ennen kuin huomaankaan ihan ulapalle meen

olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman
olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman

viha-rakkaus käsi kädes kulkee, totta on
paljon nautitko sä tästä ja kun otat komennon?
tuntuu, ettet tunteen valtaa paljoo ymmärtäisi
niin helppoo elää oisi jos pelkät muistot jäisi
taas katkerien kyynelten kanssa unimaahan
toki tyhjää loputtomiin näin ikävöidä saahan
mut en haluu enää kipeästi kiviin koviin kaatua
taas huomiosi sinun edes hiukan minuun saatua
en vaan osaa sinun kieltä, sinun tekojasi lukea
näin maahan uudelleen, eikä ole susta tukea
sä annat hiukan toivoa ja sitten työnnät pois
musta rauhan sydämellein suoda nyt jo sois
mutta ei, tulit jälleen kummittelemaan
taas syvän viillon syvälle mun sydämeeni saan
luulin kerran ettei enkelit satuttaisi toista
taas hiljennyt ja haihdut vaan kipua et poista

olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman
olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman

olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman
olet satuttava tekijä, teet musta sokeen, ramman
olet satuttava tekijä, teet ikuisuuteen vamman