IRC-Galleria

palelen, niin kylmää, sisään, syvään jäätää
en jaksa enää itsee nostaa, suruu häätää
lamaannun ja kiinni mä lukkoon suljeudun
paikka sama jota koskee edelleen on mun
jälleen pettyneenä peittää kasvojani saan
liikaa toivoo uskalsin, ei aamu noussutkaan...

Taasen rankempaa ajatusta välistä, kun ei se elämä aina niin siirappia ja ruusuista ole. Kuva tulossa mukaan. josko tästä saisi industrial metalli kipaleen joskus, toivoa saa =)



******///*******///**********///***********

Taakan alle



Taas yksi viinalla turrutettu suomalainen
raskas niin arki ja askel on sen
sisällä perkele, paska tehnyt patoa
suru puserosta ei pyyhkien katoa

syövyttää taakka miehen kuin happo
syntisen, likaisen sielun tappo
arvet on revitty auki, ne vuotavat
ainoat ystävät pöydässä juotavat

ei jumalaa, saatanaa, vain yksin sinä
ei enää lihan lämpöä öinä kylminä
elämässä niin epäonnistunut raukka
lenteli ennen kuin taivaalla haukka

lihotaan sairaaksi, eloo hotkitaan
tulee takapakkia, päähän potkitaan
elämästä niin kuin vain olla voi pihalla
täynnä mieli suruu mustaa, vitutusta vihalla

jään!
ikuiseen uneen kylmettymään!
filminauha kai pyöritetään!
painan viimeisen kerran tän pään! x2

viha, katkeruus on kuin piikkilankaa
loppuun raiskattua kehoa hankaa
kietoutuu tiukkaan, työntyy niin syvään
verta, ei uskoa mihinkään hyvään

elon halu ruumiistansa pakenee
kuiskaus kuulunut ”tee, sinne mee”
syliin yön mustaan taipuu se ranka
kun veitsellä katkaistaan punainen lanka

kourallinen vielä vain nappeja naamaaan
auttaa autuaan olon kehoon saamaan
mielessä äiti, saa raavaankin itkuun
viimeisen kerran tarttuen litkuun

leikki saa loppua, veitsellä syvyys
painukoon vittuun maailma ja hyvyys
kironnat hiljaisuuteen nyt vaihtuu
ja taas yksi ihmisen raato pois haihtuu

jään!
ikuiseen uneen kylmettymään!
filminauha kai pyöritetään!
painan viimeisen kerran tän pään! x4


*****///*********///********///**************

lähtösi jälkeen alkoi sanaa syntymään
taasen laahustavat päivät, niin harmaina nään
ainoo mikä mut kääntää, muuttaa voi sään
oisit sinä takas sylissäin, mut siit ei häivääkään


ajatus joulun aikaan...

susta sydämeni elämään syttyi sykkimään
ansiostas uuden päivän valoisana nään
sydän pakahtuen susta peläten mietin
mihin johtanee polku tän kauniin vietin
mikä sävel sydämessäs soida mahtaisi
lyöden minun, toivon vastakaikua saisi
siispä kysyn ruusunen epäröiden vain
sä huolisitko sydämees mun tunteitain?

joo piti tämäkin laittaa uudestaan kun varmaan päissään tai väsyneenä poistanu ku räpeltäny :D

ei, en tappanut kaktustani. se teki itsarin kun en huomannut sen pahaa oloa ajoissa. :( R.I.P

Elämässä: Aina ei voi saada mersua mutta voi ladallakin ajaa! xD

Auh!

olet karkkia silmilleni
olet musiikkia korvilleni
olet huumetta mielelleni
kumpa vain et olisi ollut tikari sydämelleni...

sana lopullinen, kaikki tämä tuntuu huonolta
ei koskaan meitä enää, loiste poissa auringolta
viimein päätepysäkki ja loppu tarinalle
naula arkkuun viimeinen ja sitten mullan alle
kaikki aika eletty ja pysyy takanamme
hetket liitää sekunneissa, palaa muistoissamme
polut erillään kauemmaksi kuljetaan
kyynel kovan kuoren alla, tiedät sulle tämän jaan...

elämäsi ottaa ja elämäsi antaa
pitäis jaksaa vaikka kuinka murhetta kantaa
vielä yksi askel vaikka jalat ei kanna
eikä syytä huomiseen mikään juuri anna

pysty en näyttämään ikävääni mun
kertomaan, kuinka sua ilman palellun
sanomaan, kuinka mä kaipaan luokses sun
susta niin paljon vuodan, liikaa haavoitun