IRC-Galleria

"Johan, minulla on sinulle tehtävä."
"Selvä"
"Lähdet Etelä-Afrikkaan"
"Lähden Etelä-Afrikkaan? Nyt hei.. Nyt tuli.. HÄH?!"
"Osallistut Afrikan Big Brotheriin!"
"Heh heh.. Aha? Tämäpä kiintoisaa"
"Miltä ajatus tuntuu?"
"No toi tuntuu ihan sinänsä kiinnostavalta.. Tietenki jos se on täysin mahdollista niiin tietenkin voin lähtee, mut... Ei ihan täysin osta tota tällä hetkellä"
"Kun poistut päiväkirjahuoneesta, sinulla on puolituntia aikaa pakata tarvikkeet matkalle.. Laukut löydät päiväkirjahuoneesta.."
"Oookk.."
"Oletko ymmärtänyt?"
"Oon ymmärtänyt että mut poistetaan talosta mut.. Selvä.. "

Mä oon nyt tän illan aikana vähän kelannu asioita, enemmän ku tavallisesti. Päässä pyörii ajatuksia ku hyrrä edestakasin, eikä saa oikeen mistään selkoa. Hyvä, jos erottaa edes oikean väärästä. Pahan Hyvästä. Hyviä tekoja voi olla pieniä ja suuria. Ajattele, miten paljon läheisesi ilahtuu, jos vaan sanot hänen olevan tärkeä, hymyilet tai halaat? Huonoja tekoja on maailmassa liikaa. Pettämisiä, valehtelua, pettymystä ja ilkeyttä.

Mun elämä saattaa vaikuttaa aika tavalliselta, mut ei se ole. Välillä se tuntuu jumittuvan paikalleen ja välillä siihen tulee uusia asioita, joita en edes ole tiennyt olevan. Välillä vaan tekee mieli pysäyttää aikaa, seistä keskellä katua ja miettiä. Ilman ketään, yksin, pimeällä kadulla. Pysähtyä miettimään kaikkea, mitä on tullut koettua. Vastamäet ja ylämäet, pahat ja hyvät hetket - ja vielä vaan ollaan tässä.

Olen myös tajunnut, että olla rohkea, se ei tarkoita samaa kuin etsiä vaaraa. Rohkea voi olla ilman, että kokoajan on vahingoittamassa itseään tai asettamassa itseään vaaralliseen, uhkaavaan ja outoon tilanteeseen. Ei mikään oo ihmisestä kiinni. Joskus jotain tapahtuu, eikä sitä kukaan voi estää, vaikka kaikkensa tekis. Mut ihmiset antaa kaikkensa.

Meillä on vaan yks elämä, eikä sitä haluu kuluttaa turhalla vaaran etsimisellä ja suoraansanottuna idioottimaisella käytöksessä. Kaikki me teemme typeryyksiä, sitä en mene kieltämään. Mutta kaiken voi korjata paremmaksi.

Etkö joskus menisi ystäväsi luokse, halaisi ja sanoisi, että hän on sinulle tärkeä? Etkö joskus voisi ilahduttaa vaikka vaan kadulla vastaan tulevan suloisen pojan, päästämällä naamallesi kauneimman hymysi, mitä saat? Pienet teot voivat tehdä elämästäsi paljon mukavempaa.

Vilpittömyys ja petollisuus, ovat kaksi aivan eri asiaa, jotka eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Mikä on valetta ja mikä totta? Sitä ei aina voi tietää. Kaverisi kertoo, että hänen isänsä on kuuluisa Rock-Tähti. Et välttämättä koskaan saa tietää totuutta. Sinun pitää vain luottaa ja hyväksyä se, että aidot kaverit eivät valehtele.

Eikä sitä luottamustakaan ansaita hetkessä. Se on välillä pitkä ja piinaava prosessi, johon tarvitaan molempien osapuolten panostamista. Mutta jos luottamuksen voittaa, on se tunne mahtava. Saa vihdoin kertoa jollekkin kaiken mitä sisällä on, ajatellen, ettei kukaan muu saa tietää.

Miettikää.

<Bye>

Koskaan ei tiä mitä tulee tapahtuun
Ja kelle tulee tapahtuun
Se voi olla joko sun pahin vihamiehes
Tai rakkain ystäväs
Tai oma Rakas
Tai jopa sä itte

Rakkauden hinta on suuri
Elämä on täynnä onnettomuuksia

Muista että onnettomuuksia voi sattua jokaiselle niin hyville kuin huonoillekkin ihmisille. Ei onnettomuudet oo ihmisest kiinni aina. Se on vaan karu totuus ettei ikinä voi tietää tosiaan mitä tulee tapahtuu

Mistä noita Joonataneja löytää?

Oke Palataan takas siihen kun me oltii pentuja
Oltii kulman koviksii mut aristettii renttuja
Mä muistan miten pikkuteininä ei ollu huolii
Ku kaikki luokas piti toistensa puolii
Jos tuli jotain sanasotaa se selvitettiin
Ja possen kanssa kaikki vittuilijat kivitettiin
Meijän omaa insideläppää aina heitettiin
Ja siinä sopas uiskenneltii mikä keitettiin

Sillon oli paljon vapaa-aikaa paljon tekemistä
Nykyään ei aika oo paljoo mun päätettävissä
Ei enää voida metelöidä niinku sillon lapsena
Nyt voi vaan tyytyy siihen että sivusta saa katsella
Mä muistan joka ainoon meijän oman chilli mestan

Mä tarvitsen aikaa aikaa vielä vähän
Aikaa vielä sen verran et vois pysähtyä tähän
Muisteleen menneit muisteleen vanhoi aikoi
Tärkeitä hetkiä niitä luokkalaisii rakkaita
Jokka on tukenu mua pienestä pitäen
Autannu mua kulkeen eteenpäin kädestä pitäen
Tää luokka kallis ja ne ajat vanhat
Ne pitää mut pystyssä pitää vahvana

Taas kerran muistuu mieleen kaikki vanhat jutut
Vielä joskus kerään messiin kaikki ne vanhat tutut
Joiden kanssa nuorena me hengailtiin vietettiin aikaa
Sitä parasta aikaa siinä oli jotain taikaa
Koska muistan vieläkin joka päivän niinkuin eilisen
Joka hyvän jätkän sekä joka ainoon neitisen

Niin kauan aikaa kun me nähtiin viimeksi
Vanhojen luokkalaisten kaa saatiin niin paljon aikaseksi
Siitä huolimatta meille jäi aikaa liian vähän
Nyt mä haluun lisää aikaa joten stoppaan kellon tänään
Aina ja ikuisesti tuun mä muistaan kaiken
Ja tuun muisteleenki vaikka tulee mieli haikee
Niin paljon on muuttunu voi niin paljon
Ei enää pahemmin tuu pelattua Polttopalloo
Istahdan puiston penkille ja otan kännyn esille
Alan skriivaan näitä sanoja ja silmät menee vesille

Skidin kaikki jannut väärille raiteille vaan hyppää
Joo tuli tehtyy kaikke mut nyt ne hymyilyttää
Niinku sillon ku kukaa ei tehny läksyj
Eikä varmaan eka kerta kun me pettymys tuotiin

Kaikkee ei voi tietää, kaikkee ei voi nähdä
Kaikkee ei voi sietää, viel vähemmän tehdä
Kato mua silmiin, syvälle silmiin
Tiedän ettet saa enää sun katsettasi irti
Menneisyydestä ja siitä mitä tehty sulle on
Mä tiedän kyllä syyn miks olet sä joka yö levoton
Mä ymmärrän sua nytten paljon paremmin kun joskus
kun näen aina kauniit silmäs jotka kostuu
Et haluu menettää mua, en haluu menettää sua
Mut jos ilman vene jää sua myrkkyy vuokses mää itken
Teen mitä vaan, jos sut saan, rakkauteni tajuumaan
Kii pidän vaan, et sut saan, Pitää omana ainiaan
Kerro mulle tunteistas kerro et voin
Tietää mitä kelaat tästä tää on pelkokerroin

Kato mua, mä katon sua
Näe mut, mä näen sut
Usko minuun, mä uskon sinuun
Ole mun, mä olen sun

Jos et sä rakastakkaan jos et sä välitäkkään
Mutta ilman voittamista ei voi kyllä hävitäkkään
Vaikka ruoho oiskin vihreempää aidan toisella puolella
Niin sielä maa on mätä täällä tää ruoho on tuoreempaa
On helppo rima alittaa on helppo esittää nöyrää
Mut minkä taakseen jättää sen aina edestään löytää
Siks kuule nämä sanat sä oot mulle rakas
Rakastan huuliis hiuksiis silmiäs ja naamaas
Neljä sanaa usko toivo rakkaus ja tahdon
Molemmat tahtoo onko se asia mahdoton

Pistän peliin kaikkeni mä lupaan että et sä hävii
Mutta ainoo mitä sun pitää tehdä on luottaa
Älä suotta luule et tuun pettymystä tuottaan
En koskaan vois tehä niin en koskaan mä voisi
En ikimaailmassa kehenkään toiseen mä koskisi
Uskoisit mua rakas en vajoisi niin alas
Pohjal hajoaisin vaan ja katoaisin niinkun varas

Se olet sinä, ei kukaan muu kun sinä
Sinusta mä kiinni aina ja ikuisesti pidän
Sinä vain ei kukaan muu
Vain sinä minä kirkkaat tähdet taivas sekä kuu
Maailman loppuun asti me kestetään kaikki
Vai kestetäänkö vai onko se kerrasta poikki
Jos se niin oisi mä silti toivoisin
ET vielä kerran yhden toivomuksen mulle soisit
Ja se oisi kätesi mun käteen vielä kerran
Vielä yhden ainoon ja viimesen kerran
Toivon sen verran vaan, en mitään muuta
Mä haluun sut vaan en, taivaalta kuuta

Me oltiin luodut toisillemme,
annoin kaiken vallan ystävyydellemme.
Enkä välittäny muusta,
turhaa elättelen toivoo takaspaluusta.
Mut tiedän etten sua voi saada backii
miks sun oli pakko lähtee niin äkkii?
Sun kanssas mä elin elämää
oot ainoo joka voi auttaa tähän ikävään.

Muistan viel selkeesti
Ja kun sut ekan kerran näin
kuinka tutustuin suhun suinpäin
Katoin sua suoraan sun kauniisii silmiis
Tiesin; jos sut saan
en tuu koskaan päästää irti.
Ja niin siin kävi
vähän ajan päästä oltii frendejä.
käsi kädes auringonlaskuun käveltii.
Tunteet sua kohtaan kasvo aina voimakkaammaks
tiesin oot mua varten,
oot mulle kaikkein paras

Se oli täydellistä,
en tiedä mistään paremmasta
Mulle riitti että sain olla sun kanssas
Ja tiesin ajattelet samoilla tunteilla
yhessä lähettiin ystävyyden valtamerta seilaa
Sit tuli uutisii ja tuli kaiken romahduttaa
toiseen kaupunkiin muuttaa.
Tajusin etten sua enää ikinä nää
mun luokse jää, en haluu sua menettää

Nyt sun lähdöstäs on kulunu jo vähä aikaa.
Päivä päivältä sua silti enemmä vaa kaipaa.
Voi kuinka epäreilu onkaa tää maailma.
Miks jouduit lähtee, iha liia vähä aikaa.
Usein löydän itteni sun perää itkevä.
Yksi pimees huonees, ikävä on sitkeä.
En tuu koskaa unohtaa meijä yhteisiä hetkiä.
Mite jotkut asiat voi vaa ni paljo merkitä?
Ne kolme sanaa, ne sun pitää tietää.

En tuu unohtaa vikaa tuntii,
jonka sain sun kans viettää.
Ku parkkipaikalla sanoit:
"Mä en ehkä koskaan palaa.."
Tuskane vika halaus,
ku sain sua viimest kertaa halaa.
Ei yhtä suurta tuskaa kokea voi,
ku näin sut kävelevän mun luota kauas pois.
Vielki kuulen kuinka vimest kertaa mun
korvaa kuiskaat:
"Sä oot mun ystävä."
Tuun sut ikuisesti muistaa!

Hän tietää mist on tulossa mutta ei minne menossa. Ehkä mut on luotu häviin taas tässä näin kävi. Mikä määrää meidän elämän suunnan, onko vain elämämme toiveunta? Onko olemassa sitä oikeeta valintaa? Tunteet sua kohtaan kasvo aina voimakkaammaks.

Oli vuosi '95 ja oltiin onnellinen perhe
Faija kävi duunissa ja huolehti sen minkä kerkes
Äiti otti vastuun musta ja teki ruokaa
Nyt illal ziigaan valokuvia ja syvään huokaan
Jos voinut oisin oisinko valinnut toisi
Ettei isä liikaa viinaa juonut oisi
Näin toivoisin mutta eihän toivo muuta mitään
On vaan mun helvetin vaikeeta nyt yrittää käsittää
Miksi pilaa oma elämänsä muiden siinä samalla
Sillä viinan mahti on vaan niin vitun salakavala
Ei sitä tahallaan tee alkoholi voittaa mielen
Oma rakas heivataan otetaan viinapullo viereen
Pullon läpi näkyy läpinäkyvä tulevaisuus
Ei auttava käsi näy siks mielessä on kaipuu
Ja mielipiteet vaihtuu erilaisest elämästä
Mitä ikinä tapahtuukin en isä irti susta päästä

Tää kaikki koskettaa mua niin syvästi isä
Mut ehkä tarkotus on sanoo hyvästi isä
Mä tuun rakastaan sua aina ja pysyvästi isä
Mut ehkä nyt on aika jättää hyvästit isä
Teit kaiken minkä pystyit silti tähän päästiin isä
"Anna anteeks"- nyt pidä pääs kii isä
Oma syys oli siks multa lähti isä
Syynä oli alkoholi se sut pois käänsi isä

Peilistä heijastuu lapsesi kasvot
Pelästyt ja nopeasti taaksesi katsot
Mut eihän sielä ketään oo vaan pelkkää tyhjää
Sit kaivat sätkän esille alat etsimään sytkää
Vedät henkeä ja istahdat parveketuoliin
Sytytät savukkeen tajuat ettet oo kuosis
Etkä ookkaan ollu vuosiin mut nyt se on myöhästä
On työlästä selviytyä tästä juoksupyörästä
Oot menny monta kertaa pettään munkin luottamuksen
On meilläkin menny monen monta kertaa ristiin sukset
Siitä huolimatta kaikki on nyt ihan hyvin
Vaikka tekos jättänytkin on arpii syvii ja pysyvii
Mullon kysymyksii joihin vastauksia en saa
Mun sisäs on heikko tuli joka tarttis lisää bensaa
On surullista katsoo miten elämä yhden miehen
Voi satuttaa niin paljon ja tost vaan mennä pieleen

Toinen jalka roikkuu haudas mikä enää auttaa
Kun kaikki pitää opetella kantapään kautta
Oot yksin himas ja laitat levyn soimaan
Miten ihmees ihminen näin muille tehdä saattoikaan
Ainoo mitä voitit oli pitkä mykkäkoulu
Sääli ja kaipuu ja yksinäinen Joulu
Vakuutit ja vannoit jo aikoja sitten
Et näin ei enää tapahdu siis älä poika itke
Silti kyynel valuu poskee pitkin väkisinkin
Kun kelaan taakseppäin mun elämäni värifilmin
Valot on poissa elät pimeässä huonees
Jos selvinpäin joskus pistäytyisit luokseni
Saattaisin vuoksesi kaiken anteeks antaa
Ja mukanani kaikki muistot hautaan asti kantaa
Pidätät itkua ja nukahdat tuoliin
Liikaa suruu suotiin ehkä huominen sais sut kuosiin

Istun yksin kotona, mietin mun elämää
Ku sä olit lähellä nii ei tarvinnu mun pelätä
Mut nyt mun täytyy yksin kulkee täs mun elämässä
Joka on täynnä kaikkee mistä ei pysty irti päästään
Hirvee ikävä mua painaa melkein joka päivä
Se ei lähe pois vaikka yritän siitä irti päästä
Se repii mua pala palalta pieniin osiin
Joka päivä tarkistan olisko sulta tullu postii
Unelmissa pystyn sua aina uudelleen koskettaa
Mut tiedän et se ei oikeeta, pitäskö mun lopettaa
Tää kaipuu, mut en mä sille pysty tekeen mitään
Se tulee joka ilta, sen jälkeen taas mua itkettää
Kyyneleet droppaa maahan en haluu niitä valuttaa
Mut jos ikävä on kova nii ne pakosta putoaa

Yhteiset ajat, ne mitkä yhdes koettiin
Ne on mennyttä aikaa, ei voi mennä enää takasin
Mun sydän itkee siitä vieläki
Mitä teen, minne meen, voi sen ku tietäiski

Kaikki ne muistot, ne painuu mun mieleen
Yksin tääl mä kuljen, on olo yksinäinen
Mieli maassa masentunu en tiedä minne kuljen
Mut pää pystyssä yritän hahmottaa tieni oikeen
Sä olit mun aurinko, sä valaisit mun maailmaa
Mut nyt on tieni pimeä, en nää ees omii jalkoja
Kuka mua nyt opastaa, ei kukaan tietenkään
Omin avuin mun täytyy täällä kulkee yrittää
Kaipaan sun kaunist hymyy, sun ruskeita silmiä
Joka ilta muistelen ja se saa mut itkemään

Mut tuo kaikki on mennyttä ei sitä saa takas
Mun täytyy se vaan ymmärtää, et oo enää mun rakas
Toivon sulle vaan hyvää ja tervettä elämää
Nää on viimeiset hyvästit, toivotaan et viel nähään