IRC-Galleria

_stubastian

_stubastian

Saa tutustua! (: Heitä hertta, heitän takasi !

[Ei aihetta]Perjantai 23.04.2010 22:56

Tee tämä niin olet huomenna vitun iloinen !
- Kuka laittoi sinulle viimeksi tekstiviestin? - Paulaa 8D
- Kuka puhui sinulle viimeksi mesessä? - Ööm Sassu <3
- Onko sinulla muualla kuvia kuin irc-galleriassa? - Onono
- Onko sinulla oma tietokone? - Onhh:D
- Milloin kävit viimeksi elokuvissa? - Öö en ees muista .
- Haluaisitko ulkomaille vai laivalle? - ULKOMAILLE
- Haluaisitko asua jollain muulla paikkakunnalla? - Ehkä
- Miksi tietokone on tärkeä sinulle? - On vai? Ei suinkaan 8D
- Miksi teet tätä galluppia? - Jaa. Haluun hyvän huomisen 8D

Salkkareiden päätösjakso 2010Tiistai 20.04.2010 08:57

31.05.2010 klo 19.30
Ismon hiihtoretki saa jäätävän lopun.

SalkkariSpoiler!!Torstai 15.04.2010 09:57

"ISABELLA!"
"Mitäh, missä?!" Ja se äänensävy 8D

"Nhuorimies, katsoitko nyt varmasti tarkasti?"
"Meillä ei oo täällä yhtään kameraa.."
"HÄVETKÄÄ!!"

"Ulla, lähtisit sä mun mukaan?"
"No tottakai mä lähden sun mukaan, HERKKUPEPPU!"
Tänään katsettani kaihdat, olet saavuttamaton
Puheenaihetta vain vaihdat, sinun paha olla on
Jokin mieltäsi nyt painaa, sano rohkeasti vaan
Tahdon sisimpäsi tulla tuntemaan


Kävelen katua pitkin, katse lähinnä maassa. Isabella nukkuu parhaillaan tyytyväisenä kotona, mutta mä en saanut unta, kun tiedän, että huomenna Kari sitten lähtee, kauas musta. Keniaan asti. Unohdettuko on ne kaikki katseet, joita me olemme jakaneet, ja kaikki ne silmäykset aamiaispöydässä? Eikö mies muista niitä sähköisiä kosketuksia, kun tuon käsi vahingossa hipaisi omaani? Tai kun tuon polvi kosketti omaa reittäni, kun istuttiin koko perhe sohvalla? Vai eikö Kari oikeasti koskaan tuntenut sitä samaa, jota minä? Ajatteleeko hän, että olen vain 'pikkuveli', en mitään suurempaa? Räpäytän silmiäni hiljaa, saavun kerrostalon eteen, tuttuakin tutumpi mies nojailee keltaiseen seinään, poltellen röökiään. Tuolla on yllä musta nahkatakki, ja miehen katse on siirtynyt taivaalle, kunnes tuo kääntää sitä hieman, ja siirtää ruskeat silmänsä minuun. Silmät, jotka ovat selkeästi hieman kosteat.
- Moi. Kaikki ok? Kysyn hiljaa, miehen kohdalle tullessani, vaikka omilla silmillänikin näen, ettei ole. Tuo kääntää katseensa pois, sellainenhan Kari on aina ollut. Ei se osaa olla mies, tai uskalla olla mies, joka näyttää tunteensa. En mäkään ole koskaan sellainen ollut, kai joku voisi oikeasti luulla, että me oltais veljeksiä. Mä en voisi, koska mä tiedän, ettei edes omaa veljeä kohtaan voi tuntea mitään näin suurta. Mä tiedän sen siitä, että mulla on veli, Sege. Tottakai mä sitä rakastan, mutta tää on jotenkin niin erilaista, ja joskus jopa tuntuu epätodelliselta, että mä omistan näinkin vahvoja tunteita.
- Tähdet loistaa kirkkaasti tänään, mies vastaa, mun kysymyksestä piittaamatta. Huokaan syvään, mutta pakko munkin on vilkaista kirkkaalle tähtitaivaalle, joka on muuten aivan musta, mutta nuo kauniit tähtöset valaisevat yksinäisen kulkijan tietä. Räpäytän mun silmiäni hiljaa, musta on vaikea ymmärtää, että tää todellakin on viimeinen hetki, kun mä näen Karin, ehkä ikinä. Mä en välttämättä tosiaan näe noita silmiä koskaan, en koskaan saa silittää noita hiuksia Karin huomaamatta, tuon nukkuessa. Ehkä meidän kädet koskettaa vahingossa enää mun unessa.
- Sano nyt vaan. Kyllä mä nään, että sua joku vaivaa, eikä noi tähdet, mutisen, siirtäen katseeni mieheen. Sen on ihan turha yrittää salata ajatuksiaan multa, koska mä olen aina tuntenut tuon miehen, kuin omat taskuni. Mä huomaan, jos joku ei ole kunnossa, ja mä haluan pistää sen jonkun kuntoon. Huokaan hiljaa, mies vilkaisee muhun suklaasilmillään, katson takaisin anovalla katseella, ja voin melkein vannoa, että näen miehen pähkinäsilmissä kyyneleitä, tai sitten yössä ne näyttävät vain kosteilta. Ei se niin voi olla. Kyllä miehen silmät ovat kosteat. En mä harhoja näe. Paitsi että on munkin silmät varmaan.
- No perhana, eihän sulta mikään pysy salassa. On se vaan haikeeta lähtee täältä. Mä oon kuitenki eläny ja kasvanu täällä, kapinoivasta teinistä mieheks. On ollut Laurat, Katjat, kaikki maailman Maarit ja nyt Noora. Mun lapsetkin on kasvanut täällä, ja tästä on tullut koti. Eikä Helenaa ja Seppoa ole helppo jättää tänne, mies selittää, hiljaa, ja mä vaan kuuntelen, yön hiljaisuudessa. Tää on tilanne, jossa mun ei tarvitse niin paljon puhua, vaan mun pitäisi enemmänkin tyytyä kuuntelijan rooliin. Mies kääntyy katsomaan mua, kokonaan mun puoleen, noilla ruskeilla suklaasilmillään, jotka edelleen saa mut heikoksi.
- Eikä varsinkaan sua, mies sanoo lopulta hiljaa. Hetken mä joudun miettimään, että mitä se meinaa, mutta kyllä mäkin lopulta tajuan. Karin ei ole helppo jättää mua tänne. Hienoa, että mä en ole ainut, jota tilanne ahdistaa. Räpäytän mun silmiäni, ja jotenkin saan edelleen kyyneleet pysymään loitolla. Ennenhän mä vihasin Karia, mutta tilanne muuttui, nopeasti muuttuikin. Ensin koko ystävyys alkoi pelkällä yhdellä kaljalla. Sitten pikkuhiljaa tuli toiset kaljat, ja lopulta siitä tuli rutiini. Karin kanssa piti päästä kaljalle, tai ei mistään tullut mitään. Mä tajusin ihastuneeni, pahasti. Mutta mä kuuntelin aina, kun Kari hehkutti, joko Isabellasta, tai Noorasta. Ei koskaan musta. Kun meistä tuli veljiä, mä viimeistään tiesin, ettei Kari rakastaisi mua koskaan. Tai rakastaa, aina, mutta ei sillä tavalla, kuin mä toivoisin. Ei sillä tavalla, kuten mä itse satun tuota miestä rakastamaan, koko mun suuresta, sykkivästä sydämestäni.

Ehkä ensi elämässä
Kaksin olemme taas tässä
Aivan hiljaa juuri näin, lähekkäin
Ehkä ensi elämässä
Hetkessä niin kiitävässä
Voimme olla jälleen näin, sylikkäin


- Ei se mullekkaan helppoa oo, että sä vaan yhtäkkiä lähet. Ja huomenna oot jo poissa, jossain toisella puolella maapalloo. Saatat joskus muistaa soittamalla, sähköpostilla, tai kirjottamalla kirjeen, mutta vähitellen ne puhelut, kirjeet ja sähköpostitkin vähenee, ja loppujenlopuksi sulta tulee ainoastaan joulukortti, joka kolmas joulu, tokaisen hiljaa. Niin mä uskon, että siinä käy. Että Kari unohtaa mut kokonaan, ja elää uutta elämää Keniassa. Mähän olen vain 'pikkubroidi'. En mitään muuta, enkä tule olemaan. Mies katsoo mua syvälle silmiin, korkealta, koska mä olen suoraansanottuna hyvinkin lyhyt tuohon verrattuna. Varovasti puuskaan käteni, syvään huokaisten, ja päätäni puistellen hiljaisena. Tuo nappaa hellästi leuastani kiinni, jotta saa meidän kahden silmät kohtaamaan.
- Hei, kato mua. Kuuntele mua. Mä soitan joka hemmetin ilta. Mä en ikinä, en ikinä vois unohtaa sua. Ja joulun mä vietän joko perheineni täällä, tai sitten sä saat luvan tulla Keniaan. Ei joulu oo mitään ilman sua, mies naurahtaa hieman, ja mä haluan uskoa tuon sanat. Nielaisen hiljaa itsekseni, räpytellen mun silmiä aika kiivaaseen tahtiin. Mä huomaan, että miehenkin poskelle tippuu kuuma, kostea kyynel, juuri, kun olen kurottamassa pyyhkimään sen pois miehen sileältä iholta, tuo kietookin kätensä mun niskan taakse, ja painaa mut itseään vasten, ensimmäistä kertaa, ja luultavasti viimeistä. Näin on usein käynyt mun unissa, unelmissa, haaveissa ja kuvitelmissa, nyt vasta todellisuudessa. Juuri, kun mies on lähdössä. Saan viimeistä kertaa hengittää tuon nahkatakin tuoksua. Olen painanut pääni vasten miehen rintakehää, tuo itse pitää kasvojaan mun olkapäätäni vasten. Kiedon omatkin, hieman vapisevat käteni miehen ympärille, toisen tuon kyljelle, ja toisen niskaan. Ensimmäistä kertaa koskettamaan niitä karheita, mutta silti pehmeitä hiuksia. Tai olenhan mä niitä silitellyt, mutta miehen nukkuessa ainoastaan. Niiskaisen vaimeasti, räpytellen silmiäni. Mies astahtaa lopulta hieman taaksepäin, on jo avaamassa oven, kunnes jumittaa katseensa mun silmiini. Yllättäen tunnen miehen huulet huulillani, ja mä tiedän, että tämä on totta, ei unta. Totta. Vastaan siihen suudelmaan, kunnes jo jonkinajan kuluttua mies astahtaa kauemmas, selkeästi hieman itkuisena ja hämmentyneenä.
- Joo, mun pitäs nyt mennä.. Lentokentälle. Katos, lento lähtee jo tosi aikaisin.. Mä soittelen, ja jos mä unohdan, soita sä. Älä unohda mua, mies sanoo hiljaa, kääntäen selkänsä, nostaen laukkunsa, ja lähtien kävelemään kohti lentokenttää, annan kyyneleiden putoilla mun kirkkaista silmistäni, ruskeasilmäinen mies vilkaisee vielä olkansa yli, ennenkuin katoaa nurkan taa..

Älä piittaa kyyneleistä, ole kuin et huomaiskaan
En vain vielä pysty meistä ihan täysin luopumaan
Sinä pysyt mielessäni, vaikka nyt sä lähdet pois
Ehkä joskus kaikki toisin olla vois

[Ei aihetta]Lauantai 10.04.2010 12:02

Kopioi tämä alle 2 minuutissa tai kuolet ensi yönä.
Juotko - e
Poltatko - e
Seurusteletko - e
oletko ihastunut - joo mun
oletko rikas - E
missä talossa asut - kerros
oletko koskaan ollut venäjällä - en.
He is sensible and so incredible
And all my single friends are jealous
He says everything I need to hear
And it's like I couldn't ask for anything better


Istun tässä parhaillani, nojatuolissa toimistolla, jalat pöydällä – huonoksi käynyt tapa. Odotan tekstiviestiä, kuin kuuta nousevaa, ja hymyilen, näyttäen varmaan aika hölmöltä, tuijottaessani tyhjyyteen. Viimeinkin minä ja Alex julkistimme suhteemme, viimeinkin. Silti jokin ei tunnu oikealta, enkä ymmärrä sitä. Kunz vilkaisee suuntaani sivusilmällä, noilla pyöreillä kasvoillaan pieni hymy.
- Sinulta on kai edes turha kysyä, mitä mietit. Voisin melkein kohta sanoa olevani kateellinen, mies tokaisee, ja se on jo aika saavutus, koska harva mies olisi kateellinen mulle siitä, että mä seurustelen miehen kanssa, kollegani. Miehen kanssa, joka on ymmärtäväinen, ja muutenkin vain niin ihmeellinen. Tajuaa mua, kuuntelee mua, auttaa kun on vaikeaa. Juuri sellaista mä olen kaivannut jo jonkun aikaa , silti joku tuntuu väärältä, eikä ole oikein. Se tunne riistää mua jostain syvältä sisältä, enkä mä ota oikein selkoa siitä. Sävähdän hieman, kun puhelin tärisee taskussani, kaivan sen esiin. Yksi tekstiviesti vastaanotettu. ' Hei <3. Odotan toimiston edellä. Pääsetkö tulemaan? Käytäisiin ajelulla. T. Alexisi ' viesti saa mut hymyilemään hieman, ja etenkin tuo alussa oleva sydän. Tyypistähän on tullut oikea teinipoika. Nousen seisomaan hymyillen, vetäen päälleni nahkatakin, Kunz katsoo mua, hymyillen hieman.
- Pitäkää hauskaa iltaa, mies sanoo. Nyökkään, ja huomautan vielä, ettei tuonkaan tarvitse olla koko iltaa toimistolla, mutta mies itsepäisenä ilmoittaa, ettei hänellä ole muutakaan tekemistä. Kohautan olkiani, en ala inttämään vastaan, vaan laitan vielä huivin kaulaani, astellen sitten ulos toimistosta, lyöden oven kiinni ja lähtien käytävää pitkin kohti ulko-ovea. Jo läpinäkyvän oven läpi huomaan Alexin mustan auton kaartuneen pihalle, ja mikä omituisinta, miehellä ei ole etupenkkiä koristamassa edes koira. Hymyilen pienesti, lumihiutaleita satelee hiuksiini. Alex virnistää, onnellisesti ikkunan läpi, ja heilautta kättänsä autosta, melkein alkaen rullaamaan autonikkunaa innoissaan auki, mutta estän tuon pelkällä ilmeilyllä, koska täällä tuulee ja sataa lunta, eikä Alex halua samaa säätä autoonsa sisään. Huokaan syvään itsekseni, joulu lähestyy taas. Se ei ole mulle enää ilonjuhla.

He opens up my door and
I get into his car and he says
You look beautiful tonight
And I feel perfectly fine


Kävelen pelkääjänpaikan puoleiselle ovelle, ja olen juuri ottamassa kättä pois nahkatakkini taskusta, saadakseni sen auki, kun ovi yllättäen aukeaakin. Magiaa. No ei , Alex on vaan kumartanut omalta paikaltaan avaamaan sen. Kuin se olisi mun palvelija. Hymyilen pienesti, en mä voi olla tollaiselle suloiselle näylle hymyilemättä. Istahdan autoon, ja lyön oven nopeasti kiinni, jotta ei tulisi vilu, vaikka täällä onkin kai penkinlämmittimet päällä. Mies kumartuu heti minua kohti, painaen suudelman huulilleni, joten ei tässä tule mun turvavyön kanssa säätämisestäkään yhtään mitään. Vastaan siihen suudelmaan silti, mies omistaa pehmeät huulet, silti tunne ei edelleenkään ole oikea. Mies lukittaa katseensa turkooseihin silmiini.
- Olet kaunis, Christian, Alex sanahtaa hiljaa. Olen jo alkanut tottumaan siihen, että hän nimittää minua kauniiksi, vaikka olenkin mies. Taino , enemmän neiti mä kai meistä kahdesta olen, mutta jokatapauksessa. Puraisen hieman huultani, toiseen vilkaisten, hymyillen ihan pienesti. On mulla hyvä olo, vaikka jotain puuttuukin. Jotain oleellista. Nojaudun autonpenkkiin, kun toinen on painamassa uuden suudelman huulilleni.
- Aja nyt vaan, totean, ja toivon vain kuvitelleeni ahdistuksen äänessäni, että se ei oikeasti karannut huuliltani, mutta taisi se karata. Mies myöntyy nyökäten, käynnistää auton ja kaartaa pois poliisiaseman pihalta, käännän katseeni ulos ikkunasta, ja näen heijastuksena turkoosien silmieni olevan kosteat, paitsi samalla mulla on kaikki niin hyvin. Silti jokin ei vain ole oikein, mä tunnen sen.
- Hyvä on, mitä olen tällä kertaa tehnyt ? Mies huokaa, muhun vilkaisten, pitkän hiljaisuuden jälkeen. Se hiljaisuus tosin alkoikin pikkuhiljaa olla jo piinaava, joten ihan hyvä päästä eroon siitä. Mä en silti mielelläni vastaisi moiseen kysymykseen. Eihän Alex ole mitään tehnyt, kuten ei koskaan, mies on täydellinen, ja musta tuntuu, että en voisi pyytää enempää. Silti mun rinnassa sykkii jotenkin niin vääränlainen tunne, josta en vain voi ottaa selkoa. Olen niin sekaisin. Ajatukset pyörii.
- Et ole tehnyt yhtään mitään. Voitko nyt vaan ajaa? Tuhahdan, ja kuulen jo pienen kiukun, tai uhman äänessäni. Mies kohauttaa olkiaan, kääntäen vilkun päälle, ja auton oikealle. Nojaudun jälleen penkkiin, tai oikeastaan ikkunaan, tuijottaen ulos, lumiseen maisemaan. Hieman haalistunut on turkoosien silmieni katse.

But I miss screamin' and fightin' and kissin' in the rain
And it's 2 AM and I'm cursin' your name
You're so in love that you act insane
And that's the way I loved you


- Jäädäänkö tähän hetkeksi? Alex ehdottaa, hymy huulillaan, parin tunnin päästä, tai no , muutaman, kellokin on jo kaksi yöllä, me ollaan ajettu rantaan. Nyökkään, pakottautuen hymyilemään. Pian, jo parin minuutin kuluttua kuulen tuhinaa. Juuri näin, mies on mennyt nukahtamaan. Huokaan hiljaa, ja katselen taivaalta putoavia lumihiutaleita, pienoinen , haikea katse silmissäni. Mielessäni pyörii vain yksi kysymys. Miksi? Miksi ihminen on niin avuton? Miksi näin aikaisin? Miksei se kestänyt? Tunnen vajoavani kauas muistojen taakse, kun kaikki oli vielä niin, kuin pitäisi kai olla mielestäni yhä.

- BÖCK ODOTA! PYSY NYT HELVETTI PAIKALLASI, kun ei edes Rex pysy perässäsi. BÖCK! Tuttu karjunta kantautuu takaatani, mutta jatkan kävelyä eteenpäin, silmieni kosteina ollessa, nenästäni vuotava verinoro valuu pitkin kasvojani, tuoden myös ikävän maun huulille. Mutta en pysähdy, vaan liukastelen eteenpäin tässä jäisessä sässä, syvään huokaisten, suunnilleen juosten eteenpäin.
- Odota, anna minulle anteeksi ! Christian! Ei minun pitänyt lyödä, ihan totta. Olen PAHOILLANI. Kuunteletko edes? Miehen huuto kantautuu mun korviin. Miten mä edes voisin olla kuulematta? Vaikka mun korvista menee vaaleanharmaat piuhat, jotka johtaa mustaan Mp3-soittimeen taskussani, se musiikkikaan ei peitä tuota huutoa takaatani. Pysähdyn kuitenkin lopulta, koska aikamoista herkkuahan se on, että tämä herra jaksaa kutsua mua oikealla nimellä. Taivaalta sataa jotakin rännän tapaista.
- MITÄ haluat? Kivahdan, miehen tullessa kohdalleni, tuo asettaa lempeästi kätensä harteilleni, ja kävelee eteeni, joudun katselemaan ylöspäin, sillä mies on jonkunverran minua pidempi. Valkoiset lumihiutaleet ovat sataneet tuon mustiin, harteille ylttäviin hiuksiin, ja miehen ruskeissa silmissä on anteeksipyytävä, huolestunut, hieman kosteat katse. Omani itkevät jo, ovat tehneet sitä varmaan minuutin.
- Anteeksi, että löin. En halua satuttaa sinua. Haluan vain.. Sinut, mies sanoo hiljaa, silmiäni katsoen. Tuo kietoo kätensä, ne turvalliset ja vahvat ympärilleni, enkä mä voisi olla missään muualla parhaillani, koska juuri nyt tuntuu hyvältä. Kiedon käteni hiljaa miehen niskaan, ja sormieni välistä lipuu mustia, karheita hiuksia. Niin monesti olen kuljettanut sormiani niiden läpi. Niin monesti.
- Rickhard , minä, kuiskaan hiljaa, yrittäen selittää jotain, mutta mies estää sen, painamalla suudelman huulilleni, johon vastaan, vaikka tiedän tahrivani Moserin huulet omalla verelläni. Se ei tosin tunnu miestä haittaavan, sillä tuo vetää tiukasti, mutta hellästi mut itseään vasten. Ollaan me vaan hulluja. Rakkaus saa ihmiset lentämään. Nyt mä voin jopa uskoa sen sanonnan olevan totta.


He can't see the smile I'm fakin'
And my hearts not breakin'
Cause I'm not feelin' anything at all
And you were wild and crazy
Just so frustrating, intoxicating, complicated
got away like some mistake

.. >8Keskiviikko 07.04.2010 09:04

You made me laugh when I cried so hard
You gave me bracelets to cover my scars
You held me close when I was so cold
You offered a comforting hand to hold

You picked me up whenever I fell
You showed me heaven when I was blinded by hell
You answered my calls in the darkened night
You gave me the reasons to hold on and fight

You rescued me when I was drowning in pain
You placed me back on the right path again
You loved me forever and stayed by my side
You entered my heart as an angel to guide

You may not be with me so much anymore
But I know you will leave open a beckoning door
I miss you so much but I'll fight till the end
I love you so much my Bestest friend.

[Ei aihetta]Keskiviikko 31.03.2010 15:21

Tee tämä tai viikonloppuna sinulle tapahtuu jotain kamalaa.
? Oletko koskaan kaatanut joulukuusta? - No kotona siis joo mut en metäs 8D
? Onko sinua koskaan leikattu? - On kai
? Luetko sanomalehdestä kuolinilmoitukset? - Harvemmim
? Pitäisikö aviopuolisoiden mielestäsi tietää toisistaan kaikki? - No ei välttämättä aivan kaikkea, mut ei mitään salaisuuksia sais silti olla
? Oletko soittanut pilapuheluja? - Useasti
? Oletko hypännyt benji-hypyn? - EN
? Laulatko suihkussa? - Tuu kuunteleen oven ulkopuolelle..
? Haluaisitko olla mies vai nainen? - Hhaa mies 8D
? Uskotko ihmeisiin? - Uskon
? Oletko koskaan joutunut hautaamaan lemmikkisi? - Jooo
? Kannatatko kuolemanrangaistusta? - No ööö ei sillee,mut sillee
? Suostuisitko olla peseytymättä 3 kuukautta, jos saisit 160 000 euroa? - En
? Tykkäätkö juhlista? - Jjuu
Haluaisitkio aina pysyä tietyn ikäisenä? - Ois se jees.
? Kutiatko helposti? - Todellaki
? Oletko koskaan pelastanut kenenkään henkeä? - En kai ?
? Koska ärsyynnyit viimeksi? - Tänään mun kenkiin ku niis hajos pohja ku kävelin pitkin Porvoota
? Ovatko naiset heikompia kuin miehet? - Eivät
? Pelkäätkö karhuja? - En
? Oletko koskaan mennyt väärään bussiin? - En koskaan
? Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit? - Joo
? Pidätkö hiuksistasi? - No ei, kun vihaan
OLETKO?
☆ Ihastunut - Quess..
☆ Kipeä - juuu
☆ Särkenyt jonkun sydämen - En ? Toivottavasti
☆ Lähettänyt yli 100 tekstaria päivässä - Monesti!
☆ Katunut tekojasi - Moniiki
☆ Ilkeä - Joillekkin
YLEISTÄ:
☆ Lempipaikka? - Mmh koulu <3 Nojoo ei, koti :)
☆ Mitä pelkäät? - En mä tiiä
☆ Haluatko mennä naimisiin? - Joskus sitten. Joo <3
☆ Pitääkö kukaan sinusta? - Emmä tie=(
☆ Oletko pitänyt jostain henkilöstä joka on kohdellut sinua huonosti? - Joo ja se on helvettiä.
☆ Kolme asiaa joita teet päivittäin?- Nukun , herään , meen nukkuun
☆ Oletko yksin juuri tällä hetkellä? - Oon
MITÄ JOS...
☆ ... ihastuksesi pyytää sinua ulos huomenna? - HappyHappy <3
☆ ... voittaisit lotossa miljoonan? - AWWWW :3
☆ ... joku kosisi sinua? - Mm riippuu ihmisestä
TURHAMAISUUS:
☆ Kuinka monta kertaa katsot päivässä peiliin? - Mont kertaa 8)
☆ Hyväksytkö plastiikkakirurgian? - En sillai
☆ Mitä teet kun kukaan ei näe? - Oon sekasin.

Ei täs voi ku itkeä..Tiistai 30.03.2010 23:55

Mä haluun matkaa kauas täältä
Kunpa totuudelta voisin mä selkäni kääntää
Haluan vaan sun luokses takas

Jätin sydämeni jonnekkin kauas pois
Ottaisin sut mukaan jos sen takas hakea vois
Oot mielessäni sekä joka muistossa

Toisiamme heikkoina hetkinä lohdutettiin
Mut ne ajat ei unohdu vaik ne on jo takana
Kaikki muistot viiltää sisimpääni niinkun katana
En muuta toivo kun vaan saisin olla sun luona
Ja kohta tuun jo takas niin nopee ettet huomaa

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?
Ethän koskaan unohda miks me ollaan yhdessä?
Kohti kuolemaa kävellään käsi kädessä

Jos nyt oves taakse astuisin, niin avaisitko?
Jos soittaisin sulle, niin vastaisitko?
Jos kaikesta pyytäsin anteeks, niin antaisitko?
Jos antaisin sulle kaiken, niin ottaisitko?
Jos oisin surullinen, niin huomaisitko?
Ja jos huomaisit, niin lohduttaisitko?
Jos nyt takaisin tulisin, niin halaisitko?
Jos kokonaan pois lähtisin, niin unohtaisitko?
Tää kaipuu saa mut voimattomaksi
Kaikki on hyvin aina kun me ollaan kaksin
Oot liian kaukana vaik kätes kädessäni tunnen
Oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen

[Ei aihetta]Tiistai 30.03.2010 23:35

lisää tämä blogiin ennen kello 22.30 tänä iltana
niin sinulle tapahtuu huomenna jotain TODELLA hyvää!
jos et tee tätä klo 24 mennessä joku rakkaistasi kuolee.
+ oletko ihastunut ? - Arvaa vaan .. < 3
+ oletko rakastunut ? - Joo ..
+ oletko varattu ? - En
+ oletko särkenyt jonkun sydämmen ? - Ehkä.
+ oletko tehnyt jotain mitä olet katunut ? - Oon.
+ oletko itkenyt jonkun takia ? - Olen monesti
+ oletko kuullut tällä viikolla jotain ihanaa ? - Oonahn minä 8D
+ oletko tyytyväinen itseesi ? - En
+ oletko tyytyväinen elämääsi ? - En ihan
+ oletko menettänyt jonkun rakkaasi ? - Kuinka helvetisti.. .
+ oletko joskus satuttanut itseäsi jonkun takia ? - Oon
+ oletko itkenyt itsesi uneen ? - Oon