IRC-Galleria

Samat kysymykset pyöriny mielessä, jo pienestä, oon miettiny että miks kaikki pettää, miks pitää tietää, miks kaikki pitää ainniin vaikeeksi tehdä. Koska sanat voi satuttaa, tuottaa tuskaa, tehä hetkest kauniin tai yöstä mustan, mutta turha niillon enää hakee luottamusta, jos on jo taustal liian monta petettyä lupausta.

Antaa periksi eikä kestä luonne sitkee

He's watching you. Jos et laita tätä päiväkirjaasi minuutin sisällä, heräät jokaisena tulevana yönä tasan kello 02.22 siihen että pieni poika tuijottaa sinua lähietäisyydeltä suoraan silmiin ja kysyy että näetkö hänet.

Kerron taas kuinka usein ilta pistää miettii
miks musta tuli tällänen
vastausta en tiedä ja sitä voin vaan miettii
kasvatus teki musta erilaisen
välil mua harmittaa ja tekee pahaa miettii
oonko mä virheellinen
en aina nää totuutta enkä osaa oikein miettii
onhan mulla oikeus olla onnellinen

Niin monet kerrat oon pettäny itseni
Leikkinyt että mä olisin joku muu
Miksei kukaan tuu
Ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen
Kompastun pohjaan, uppoon, kastun läpimäräks
Ja kun takas astun valon nään, onko ketään
Jäljellä joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
Jos löytäisin uuden minuuden

En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu

Kai mun on elettävä tämän kanssa
Joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin
Eksynyt, väsyny, mieti mun tekoja
Mussa on aivan liian paljon vikoja
Miksen nää hyvää enää
Mä pelkään, muistan selkää, jota tuijotin
Kun esille totuuden otin
Kenen syy, ettei voi hyväksyy
Muuta ku valheet, ruma on kaunista sillon ku sen pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan

Leikittäiskö hetken aikaa että mäkin oisin viaton, täysin liaton
Ja syytön etten koskaan olisi *tahallani ollutkaan* niin julkee
Koitan sulkee silmäni, kulkee eteenpäin katselematta sivuille
Ja taakse, mä tahtosin unohtaa, tää tie johtaa vain alas,
Salassa säilytän menneitä niitä piilotan ja pintaani kiillotan
Miten vois pyyhkii muistot pois...

uskotsä, voitsä kuvitella
tietsä mitä meistä kahesta vois tulla?
kiitos siit hetkest sun kanssa
luulin olevani sillon ihanku taivaassa

enää et soittele joka ilta ja kysele mitä kuuluu
sun äänes sai mut aina leijailemaa kuuhu
kaipaan niit iltoi ja niit hyvii yö unii
nykyää vaa sängyl makaan hiljaa ja suljen silmät kii

en enää oo nii pirtee ku silloin kun pystyin nukkuu
nykää mu ajatukset vaeltaa, ne murheisiin hukkuu
mun sydän sydän täst murheiden kryynist meinaa pakahtuu
mun sydän on arka, siihen sattuu

"Mua vituttaa, menkää pois", yksinäisyys pelottaa
Mut kaverit ei lopeta, vaik opettajat kehottaa
Mut niillon muutaki, ei ne kerkee välittää
Tyttö kaipaa jotain, joka tyhjyyden vois hävittää
Tylyys on kultaa tän tytön sisimmäs
Ja sai lyhimmän tikun, kun menny oli pisimmät

Jos suljen silmäni,
en todellisuutta pysty näkeen.
Maksan tyhjäst vaikken ees tiedä mitä jää mun käteen,
tiettyjä arvoja jotka kilpailee keskenään,
en tiedä mitä tehdä tiesin ennen mutten enää.

Sillä mun arvomaailmani on kuin karuselli,
mun läheiset kärsii ku halua olla vaan onnellinen,
vaik tiedän ettei must oo siihen, yritän mutta
siks se ei oo mun juttu.

Yöllä tsiikaan ikkunasta katon kauniit tähtii,
viekin elän liikaa unelmissa ja ne jo nähtii,
en pelkää elämistä, enkä liioin paljon muuta,
silti tekis mieli aukoo suu ja maailmalle huutaa.

Joskus niin paljon paineit ettei niiden yli pääse,
lähen niitä pakoon päästä sinne mut silti jää sinne,
todellisuuden elämään vaik se on pelkkää kuvitelmaa.

Peiton käärin rullaksi, sen asettelen viereeni, kuvittelen että siinä oot
Aamuyö niin lohduton, sängyssäni yhä on peitto untuvilla täytetty

Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo
Piha ilman sadettajaa sitä minä olen, jos sua en saa
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen jos sua en saa

Jos mä en sua saa
mä en huoli ketään toista
Jos mä en sua saa
haa-a-haa

Mietin niskaasi ja hiuksiasi hentoja
Poskipäitäsi ja korviesi muotoa
Näen mielessäni hymysi ja äänes kuulen
Kieles kärjen tunnen kun se kohtaa kaaren huulen
Olet tässä, mutta kaukana niin sittenkin
Olet uneni ihanin

Mietin sormiasi, käsiäsi vahvoja
Aistin katseesi, kun viivähtää se minussa
Joka hetki, jonka lähelläsi olla saankin
Minut pelastaa, vaikk' eroon vie se katkerankin

Joskus ne unohtuu, mut en unoha meitä
Vaikka oltais käsi kädes, kuljettais eri teitä

En tiedä mistä hakee lohtuu
En tiedä miten tuskaan tottuu
Se jäi oppimatta, vaikka opetit muuta
Ei elämä oo helppoo aina, luulin muuta

Välil hymysuin, välil silmät tulvii kyynelii
En pysty kelaa muuta kun muistoja yhteisii

Kaikki susta muistuttaa, ne aina pysyy
Mun sydämessä, ihan sama kuka kysyy
Sun takii opin elämään jokaista hetkee täysii
Sun takii opin elämää, oikeen asenteen näytit
Oon ikuisesti kiitollinen niistä hetkistä
Ja oon toiveikas uusista yhteisistä retkistä