IRC-Galleria

Tämä tyttö suuntaa nyt Helsinkiin .. < 3 Huomiseen !

Ei kukaan vaan voi olla näin saatanan onnellinen o_O. Täs on pakko olla joku koira haudattuna. PAKKO. Mut ei ole. Totta tää on. Kohta menee taju. Sydän hyppii kun hullu. Noni , kunpa mikään ei pilais tätä. Tuntuu et tipun täst tuolilta kohta 8D.

( En voi ainakaan vielä kertoa, et mitä helkuttia, mut koittakaa vaan ymmärtää mua 8D. )

(Miron PoV.)

- Tohon teidän tilanteeseen on tultava loppu! Te kaksi olette kokoajan toistenne kurkuissa kiinni, kun silmä välttää. Onneksi me olemme keksineet ratkaisun! Tänne tulee pian kaksi psykologia! Helenan pirteä naurahdus kantautuu mun korviin , ja mä vilkaisen siihen, erittäin epäuskoisena. Tämän jälkeen luon halveksivan, epäuskoisen katseen vieressäni istuvaan japanilaiseen. Tähän meidät on pistetty, vierekkäin Taalasmaiden sohvalle, joka tuntuu nyt aivan helvetin pieneltä, vaikka on oikeasti suuri. Huone on täynnä ihmisiä. Helena, Seppo, Kari ja Sebastian. Kari ja Sebastian sen terapian tarveessa enemmän on. Mulla ei oo mitään syytä tulla toimeen Noa Okadan kanssa.
- Te suomalaiset ette tajua mitään. Ei me tarvita mitään helvetin psykologeja, vaikka me vihataan toisiamme! Noa älähtää mun vieressä. Vei sanat suustani. Istun hiljaa kädet puuskassa, vilkaisten uudelleen epäuskoisena aikuisiin. Helena ja Seppo hymyilee iloisina, Kari ja Sebastian virnuilee. Hemmetin aasit. Oona naurahtaa nurkassa. Niin, mä olinkin unohtanut sen läsnäolon. Pian ovikello soi. No just. Nyt on Noora ja sen adoptiopoika, Benjaminkin täällä. Kuitenkin ne psykologit on jotain hinttisakkia, jotka ei tajua mistään mitään.
- Onneks ne miehet ei oo Suomalaisia, Oona huikkaa, tirskahtaen pienesti, ja saa mut parahtamaan ääneen. Loistavaa. Miehiä. Kuitenkin jotain hinttejä. Hyi helvetti, mä en oikeesti kestä. Mulkoilen ympärilleni tuhahtaen, vilkaisten Noaan. Ei sekään tässä tilanteessa yhtään enempää halua olla. Mun selkää pitkin valuu hiki, joka johtuu siitä, että joudun istumaan melkein kiinni Noassa, kun oikeasti tää sohva tuntuu kauheen pieneltä. Ja täytyy pidellä käsiä, etten hyökkäis Noan kimppuun. Ovikello soi pian, sävähdän hieman ja kohotan katseeni. Noora kävelee hymyillen avaamaan.
- Hei. Ja tervetuloa. Pojat odottaa teitä, nainen naurahtaa hieman. Joo, niin odotetaan, vissiin. Pian esiin astelee todentotta kaksi miestä. Toinen on paljon pidempi, hieman lihaksikkaampi, ja omistaa tummat, suklaanruskeat hiukset. Toinen taas on lyhyempi, kirkassilmäinen ja aikalailla jotenkin eksyneen pikkupojan näköinen. Ja NE pitää TOISIAAN kädestä kiinni. Hinttejä , sanon minä. Just joo. Hymyilevät toisilleen, ihme kun eivät huuliaan nuole.
- Hei, te olette varmaan Miro ja Noa. Me tultiin ratkaisemaan teidän välinen ongelma. Mä olen Alex Brandtner , ja tässä on minun mieheni, sekä työparini, Christian Böck.

---

Anteeks anteeks anteeks lyhyt alotusosa. Mut mua jäi häiritsee, kun ei kerrottu, mihin nää miehet lähti Rexistä. Ja nyt se on selvää. Ne muutti Pihlajakadulle ja ryhty Psykologeiksi. Ne on parikin kaikenlisäksi.
Miten tässä käy?

Jatkoa seuraa.. 8D

Taksikuski hihitteli oudoille asioille ja meinattiin ajaa miehen yli , hui kauhee .

Until the day I let you go
Until we say our next hello
It's not goodbye
Til I see you again
I'll be right here remembering when
And if time is on our side
There will be no tears to cry
On down the road
There is one thing I can't deny
It's not goodbye

Even if it takes forever, I'll be waiting here for you.

Nobody said it was easy, no one said it would be this hard.

Rakastan. Rakastat. Rakastamme. Harmi ettemme toisiamme.

I spend too much time thinking about things that will never happen and dressing up for a boy who will never care.

Vie minut rakkauden temppeliis
vie minut, vie vaikka helvettiis
mutta päästä minun sieluni sinun kyytiis
vie minut rakkauden temppeliin
vie minut, vie minut kotiin

How was I to know I'd miss you so?
Loneliness up ahead, emptiness behind
Where do I go?

And you didn't hear all my joy through my tears
All my hopes through my fears
Did you know, still I miss you somehow

Now I see that I'm in love with you

Now, I hope you finally understand

So many tears I've had to cry