IRC-Galleria

I'm sorry, just trying to live my life
Don't worry, you're gonna be alright
But Cinderella's got to go

Okei, Okei. Mä kerron, että te ette todellakaan saa koskaan tietää, keistä tää ficci kertoo. Kuka kaipaa, ja ketä. Mä voin kertoa, että nainen kaipaa miestä. Enempää mä en paljasta, ja tuskin tästä ficistä kukaan arvaakaan. Ja joo , ihan Suomessa ollaan , ja joo , ficci ei kerro itsestäni . Mutta en silti kerro teille. <8 Miehen PoV . Ja tällä kertaa ihan heteroita . Ja oikeesti henkilöt elää molemmat.

---

Give me a reason to believe that you're gone
I see your shadow so I know they're all wrong

Mä istun ihan hiljaa tässä, ympärillä on suuri hiljaisuus. Välillä joku hörppää kahvikupista, ja jotkut kuiskii hiljaa, mutta suurin osa on ihan ääneti. Tässä valkoisessa huoneessa on kaksi punaista sohvaa, sekä muutamat nojatuolit. Hymähdän hiljaa, muistaen edelleen, kuinka istuit tällä samalla sohvalla, jolla minä. Istuit vieressäni. Ja joskus me olimme tässä huoneessa vain kahdestaan. Silloin ne silmäykset, joita vaihdoimme, kertoivat minulle niin paljon. Miten paikkasi vieressäni voi nyt olla tyhjä? Sinä tapasit tuoda ilon elämääni, ei edes vaimoni onnistunut moiseen. En tiedä, olitko onnellinen miehesi kanssa. Muutaman kerran itkit minulle siitä, että hän oli taas huutanut sinulle, mutta pysyit hänen kanssaan, lastesi tähden. Uhrauduit kaikelle muulle, nainen. Sinä olit sinnikäs. Mutta minä, sinä ja lapsesi olisimme voineet olla hyvin kaunis perhe. Todella kaunis perhe.
- Ei tätä voi uskoa todeksi. Että juuri.. Hän, eräs meistä sanoo hiljaa, se vanhempi mies. Kohotan katseeni , vihreiden silmieni ollessa kosteat. Ilta tuntuu tulevan nopeasti. Kaikki lähtevät tästä huoneesta, koko rakennuksesta on poistuttu. Ilmoitan jääväni vielä hetkeksi, minulle tarjoudutaan seuraksi , mutta kieltäydyn. Muut lähtevät, ja lysähdän takaisinsohvalle. Voin kuulla äänesi yhä, sen pirteän, ja aina niin iloisen. Voin kuulla, miten huusit kurittomille kakaroille sulosointuisella äänelläsi, mutta he eivät kuitenkaan kuunnelleet koskaan sinua. Tiedän tunteen, teen samaa joka päivä. Et sinä voi olla poissa, näen kasvosi, ja varjosi kokoajan joka paikassa. Suljen hiljaa valot tästä huoneesta, istuen uudelleen sohvalle, ja sulkien hetkeksi silmäni.

Moonlight on the soft brown earth,
it leads me to where you lay.
They took you away from me,
but now I'm taking you home.

Mä en saanut sua mun mielestäni, en , vaikka päiviä meni ohi, sun hautajaisetkin. Nyt on yö, ja kävelen kohti hautausmaata. Olit nuori, aivan liian nuori. Olen nähnyt lapsesi pari kertaa kaduilla, myöskin miehesi. Lapsesi ovat niin apeita, eivät edes tervehdi, vaikka minä muistan ne lukuisat puistokerrat, kun minä, sinä, minun lapseni ja sinun lapsesi, ilman vaimoani, ilman miestäsi, olimme puistossa. Saatoimme viettää siellä vaikka kuinka monia tunteja , kerran kävimme myös Linnanmäellä. Miehesi ei näytä surulliselta, kun hän kävelee pimeässä minua vastaan nyt. Hänellä on vieressä humalainen, blondi nainen, ja mies itse nauraa myös, solkottaen jotain humalassa. Tuhahdan. Miten tuollainen nainen voi ikinä olla tuon hullun miehen mielestä sinun tasoisesi ? Kävelen noiden kahden ohitse, viha silmissäsi. Minä jätin vaimoni. Takiasi. Astelen lopulta Hautausmaan porteista sisään, kyykistyen haudallesi. Ympärillä on lunta.
- Ei sun pitänyt poistua vielä, kuiskaan hiljaa, kyyneleiden kirvotessa silmiini. Sinun pirteytesi sai aina itkuni taukoamaan - entä nyt , kun olet poissa ? Istun hiljaa siinä, kylmässä, jääkylmässä maassa, pudistaen päätäni, ja vilkaisten maahan , niiskaisten hiljaa.

I will stay forever here with you, my love.
The softly spoken words you gave me
even in death our love goes on.

Ehkä voisin viimein avata sen kirjeen, joka minulla on taskussani. Jonka sinä minulle lähetit, pari päivää ennen kuolemaasi. En saanut luettua sitä ennen. Mutta nyt luen sen. Lähetit sen, täysin tietämättömänä siitä, että autokolari veisi henkesi. Avaan hiljaa paperin esille , kuunvalossa alkaen sitä lukemaan.

Sinulle, ikuisuuteni.
En ole saanut sinua millään pois päästäni, ja tätäkin kirjettä olen kirjoittanut jo monia kuukausia, itseasiassa pari vuotta. Siitä lähtien, kun tapasin sinut. Lapsillakin on ikävä, he kyselevät, koska se mies tulee taas leikkimään heidän kanssaan. He tarkoittavat sinua. Halusin vain kertoa, että miehelläni ei ole enää mitään merkitystä minulle. Olet ensimmäinen rakkauteni, viimeinen rakkauteni, olet ainoa rakkauteni. Ja rakkaus on ikuista. Joten älä pelkää, että rakkauteni kuolisi, vaikka näet minut toisen kanssa. Ehkä joskus otamme mahdollisuuden toisistamme. Ehkä emme täällä, mutta ehkä jossain toisaalla. Usko sinäkin siihen. Minä uskon.
<3;Ikuisesti sinun Ladysi


- Minä uskon, Prinsessani..

People die, but real love is forever

Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä,
niin saat huomenna ihanan tekstiviestin

PoskiontelonTULEHDUS -.-

--> Mua ei paljoa koneella näy , sattuu iha perkeleesti. Eikä koulussa ainakaan pariin päivään.

TEE tai kuolet tänä vuonna.
kuka kaverisi ensimmäisenä tulee mieleen?
juoppo - Mirkku juo ihan liikaa sangriaa (ette tajua, inside) 8'D
nauru - JAANA MISS YOU <3
tupakoija - JAANA MISS YOU <3
vitsit - Jeree
ei tajua - No ei kukaan niistä.
aitous - Kaikki . Prkl .
kirjoittelee päiväkirjään joita muut ei tajua - Mmh emt , Jaana ? 8'D
taitava - Miika
fruid - Mmh jaah
pissis - KAIKKI NE
homo ainesta - Mmh anteeks , mä itse 8'D

TEE TÄMÄ SISKOSTASI TAI VELJESTÄSI TAI MUUTEN TULEE MAAILMANLOPPU
1. Millä kirjaimella hänen toinen nimensä alkaa? - A
2. Seurusteleeko hän? - EI luojankiitos 8'D
3. Kuinka monta vuotta teillä on ikäeroa? - Hmm .. 12 ½ v
4. Pidätkö hänestä? - Rakastan sitä <3
5. Korvaisiko kukaan toinen häntä veljenä / siskona? - Ei .
6. Näytättekö samoilta? - Ehkä hieman
7. Onko hän kiltti? - Ei aina
8. Mikä hänen nimensä on? - Pihla ♥
9. Oletko velkaa hänelle? - En luojankiitos viel täs vaihees 8D
10. Soittaako hän jotain instrumenttia? - Joo suuta
11. Millaista musiikkia hän soittaa / kuuntelee? - lastenmusaa
12. Onko hänellä irc-galleriaa,nick? - Ei oo
13. Osaako hän muokata kuvia? - joo piirtää hienoja ympyröitä keskelle ihmisten naamoja paperille : )
14. Oletko matkustanut hänen kanssaan? - Ttoki <3
16. Minkä ikäinen hän on? - 2. ♥
15. Sano jotain hyvää hänestä? - Rakastan enemmän ku voi kuvail < 3

Jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en
Mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.
Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin, what ever makes you happy.
Jos sä tahdot niin, tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
Tai siirrän pohjoisen luoteeseen
Ja aina uudelleen ja uudelleen
Sun muistan joskus mua suudelleen.

It has been so long since we have talked
I hope that things are still the same
hoping they will never change
cause what we had can't be replaced
don't let our memories fade away
keep me in your heart for always

You made me believe
that I can do almost anything
stood right by me
through the tears through everything

I'll remember you,
and baby that's forever true
you're the one that I'll always miss
never thought it would feel like this
I'll be there for you,
no matter what you're goin' through
in my heart you'll always be, forever baby
I'll remember you

I promise you I won't forget the times we shared, the tears we cried
You'll always be the sun in my sky
It may be fate that brings us back to meet again someday
Even though we go seprate ways

If the day should come when you need someone
(you know that I'll follow)
I will be there
Don't ever let there
be a doubt in your mind
'cause I'll remember you, you

Du stehst auf und kriegst gesagt
Wohin du gehen sollst
Wenn du da bist
Hörst du auch noch
Was du denken sollst

Makaan hereillä, valkoisella sängyllä. En ole ainoa tässä huoneessa, sillä täällä on monia muitakin, samanikäisiä. Tosin suurin osa on jo lähtenyt, aamupalalle. Minä kohottaudun vasta istumaan, ja annan vaaleanruskeiden otsahiusteni tippua kristallinkirkkaille , turkoosinomaisille silmilleni. Äiti sanoi aina, että silmissäni loistaa tähdet. Että minusta ei voi tulla tähteä, koska olen se jo nyt. Isällä oli tapana sanoa, että minusta ei tulisi yhtään mitään - pelkkä tyhjäntoimittaja. Mielessäni ei onneksi ollut seurata kyseisen miehen jalanjälkiä. Nuolaisen kevyesti kuivia, hieman rohtuneita huuliani, ja kuuntelen käytävältä lähestyviä askelia. Korkokengät kopisevat tasaiseen tahtiin vasten puulattiaa, pääni kallistuu hieman, ja silmät vilkaisevat digitaalikelloon. Yhdeksän. Aamiaisella olisi pitänyt olla jo kahdeksalta. Mieleni tekee tosin kaatua uudelleen sänkyyn, sulkea silmät, ja painautua peiton alle. Lopulta lysähdänkin makoilemaan, vaaleansinisille lakanoille, ja vedän valkoisen peiton päälleni, napaten sänkyni reunalta valkoisen nallen, painaen sen itseäni vasten. Valot ovat auki huoneessa, mutta ummistan silti silmäni, kuunnellen, miten nainen käytävällä pysähtyy puhumaan puhelimeen.
- Orpokoti Päivänpaiste, Rosi Konopka. Sopiiko, että soitan hieman myöhemmin? Kiitos. Hei, nainen lopettaa pikaisen puhelunsa, ummistan silmäni tiukasti kun ovi aukeaa. Hän on astellut huoneeseen. Naisella on jalassa mustat , yönmustat korot, päällä tiukat, valkoiset farkut, sekä harmaa toppi. Raotan kuitenkin hieman silmiäni, toista tuijottaen , aika tyhjällä katseella.
- Christian, aika nousta jo. Tules nyt aamupalalle. Ajattele, sinä olet jo iso poika, nainen tuhahtaa, eikä millään maailman ystävällisimmällä äänensävyllä. Lopulta nousen istumaan, ja kevyesti astahdan sängystä puulattialle, paljain jaloin. Päälläni on limenvihreä , yli-iso t-paita , sekä harmaat , kuluneet verkkarit jalassa. Vilkaisen naiseen, enkä pyyhkäise hiuksia silmiltäni, tuijotan vain tuota , kirkkaalla , viattomalla katseella vaaleanruskeiden otsahiusten läpi.
- En minä ole iso poika. Olen vasta kahdeksan, vastaan, lasken hieman katsettani, ja lähden ulos huoneesta kävelemään. Kohti yleistä ruokailutilaa, haukotellen pienesti. Olisin voinut nukkua vielä vaikka kuinka monta tuntia , jopa ikuisuuden. Mutta eihän mulle anneta siihen minkäänlaista mahdollisuutta. Kävelen pian ruokatilaan, jossa monet lapset istuvat porukoissa. Toiset ovat vanhempia, toiset ikäisiäni, ja toiset ihan pieniä. Minuun luodaan pitkiä katseita, olen ollut täällä vasta alle viikon. Ja olen jo täysin kypsynyt tähän. Otan hieman aamupalaa lautaselle, ja kävelen erään poikajoukkion luokse.
- Voiko tähän istua? Kysyn hiljaa, räpytellen pari kertaa kirkkaita silmiäni. Tasan kuusi päätä siitä pöydästä kääntyy katsomaan minua, lähinpänä oleva tuhahtaa. Tuolla on terävät, viileät, synkänharmaat silmät, ja inhottava ilme naamalla. Poika on selvä pomo tuossa joukossa. Mä koitan hymyillä pienesti, vaikka paikka on outo, ja mä haluaisin vaan samantien juosta pois.
- Mitä luulisit, luuseri? Toinen kysyy, remahtaen nauramaan, muun porukan mukana. Mun katse laskee lähinnä puulattiaan, kun huokaan hiljaa, mennen erääseen nurkkapöytään syömään. Katselen lautasta huokaisten syvään.

Danke, das war mal wieder
Echt'n geiler tag
Du sagst nichts und keiner fragt dich:
Sag mal, willst du das?

Illemmalla kävelen pitkin Orpokodin käytäviä , päämäärättömästi eteenpäin, tuijotellen lähinnä seiniä, ja koittaen olla kompastumatta jokatoiseen vastaantulijaan. Tosin nyt käytävällä on ihmeen hiljaista, en kuule aikuisen miehen askelia takaatani.
- Hei, poika, sinä siinä. Hiljaisuus alkoi jo kaksikymmentä minuuttia sitten. Mitäs vielä täällä teet? En ole nähnyt sinua ennen, miehen ääni saa minut hieman säikähtäneenä pyörähtämään ympäri, vaikka ääni ei ollut läheskään yhtä ilkeä, kuin Rosin. Mies on vähintään kaksi metriä pitkä, mutta kasvonpiirteet eivät ole yhtä pelottavat. Kauhistun vielä, onko hiljaisuus tosiaan jo alkanut? Päivä on taas kulunut kuin siivillä, vaikka en ole tehnyt mitään. Lasken katseen hieman katuvana alas.
- Ei se mitään. Menes sinäkin jo nukkumaan. Eikä minua tarvitse pelätä. Olen Tobias, yövahti, mies sanoo, matalalla äänellä. Vilkaisen viereseen oveen, jonka takaa kuuluu tuhinaa. Siellä ne muut jo nukkuu. Huokaan hiljaa, kohottaen katseeni siihen mieheen, Tobiakseen. Ei se kysy, onko tää sitä elämää, mistä mä lapsena unelmoin. Ei kukaan kysy. Kai ne sitten tietää vastauksen. Mä inahdan hiljaa, mies vilkaisee muhun hieman kysyvänä.
- Mun nimi on Christian, ja mä en mene nukkumaan, vaikka mä oon väsynyt! Mutta kun mä pelkään pimeää, kotona mä aina istuin illalla pimeässä huoneessa sängyllä, ja kuuntelin, kun isi ja äiti riiteli. Isi oli aina ihan humalassa. Nyt isi on vankilassa ja äiti kuollut, ilmoitan, huuliani murtistaen, yrittäen estää, jotta kirkkaat, kuumat krokotiilikyyneleet eivät etenisi silmistäni poskille, hengähdän hiljaa. Toinen hymähtää, mun tasolle kyykistyen, mutristaen kevyesti huuliani, tuota katsoen.
- Se on ikävää. Mutta varmasti myös sinulle löytyy mukava perhe, joka sinut luokseen haluaa. Voin luvata sen. Jos vaikka minä tulen huoneeseen, otan tuolin sänkysi viereen, ja odotan, että sinä nukahdat? Silloin ei ainakaan tarvitse pelätä. Yövahdin tarkoitus on nimenomaan vahtia, ettei mitään pääse tapahtumaan, mies ilmoittaa, hymyillen pienesti. Nyökkään, edes hieman reipastuen, toista tartun kädestä, hiljaa huoneeseen astelen ja Tobiaksen perässäni raahaan. Mies tuolin vuoteeni vierelle tuo, minä vuoteelle istahdan ja nallen otan viereeni, makoilemaan käyden.
- Nallelle pitää sanoa hyvää yötä. Muuten se näkee pahaa unta, mä selitän miehelle, nyökytellen ja huuliani mutristaen. Toinen naurahtaa hieman, kuiskaten valkean nallen korvaan jotain. Kai sitten ne hyvänyöntoivotukset, jotta mä voin rauhassa viimein sulkea silmäni.

Zurück zum nullpunkt - jetzt kommt eure zeit
Lasst sie wissen, wer ihr wirklich seid



Ja kaikki ei varmaan ymmärrä, joten sanat vielä Suomeksi:

Sinä heräät ja kuulet,
mihin sinun pitää mennä.
Kuulet vielä myös,
miten sinun pitää ajatella.

Kiitos, on ollut taas
yksi loistava päivä.
Sinä et sano mitään ja kukaan ei kysy:
Kerrohan, haluatko sitä?

Takaisin nollaan palaa
Nyt koittaa meidän aikamme
Annetaan heidän tietää
Ettet ole kuka tahansa

1.Laita sormi nenäsi päälle.
2.Pidätä hengitystä 5 sekunttia.
3.Sano ihastuksesi/rakkaasi nimi.
4.Kyseinen henkilö pyytää sinua ulos ensiperjantaina.
5.Huomenna on elämäsi paras päivä.
6.Jos et kopioi tätä päiväkirjaasi, huono onni seuraa sinua koko loppupäivän ajan,
ja kuolet viikon sisällä.