IRC-Galleria

Kuinka voikaan olla vaikeaa, saada toinen tajuamaan, ettei enään pysty rakastamaan.
Toinen aina yksin jää, pelkkää tuskaa ikävää tuntee pieni sydän tää. Vaan vihdoin pelko häviää!

On toisen aina helponpaa,toinen pois luovuttaa. Kun uuteen hiileen puhaltaa, on toinen joka kannustaa.

Vaan kuinka sitten toisen käy, kun armasta ei missään näy. Hän vihdoin viimein ymmärtää, ei yksin oo hän ystävää.

On alku aina hankalaa, ilman toista aloittaa. Jos sydän vaan luvan saa,voi uuden taas aloittaa, vaan kun se viimein helpottaa.

On tunne tää niin pettynyt, ja toisen varmaan jäätynyt, jos yhteen nää kaks jollain saa. Ei tietää voi parempaa.

Vaan ensiks täytyy alta maa, molemmille tasoittaa. ja ellei yhdy polku tää, on turha koskaan yhdistää.

Jos sitä koittaa yrittää, niin siitä rumat arvet jää. Pelkkää tuskaa ikävää.



Kun sisällä on hiljaisuus, niin mistä löytyy kaipuu uus. Vaan ken sen voi ymmärtää, myös toinen tuntee ikävää.

On uuden suhteen aloitus, aikamoinen arvoitus. Kun vanhat muistot vielä on, on sydän silloin onneton.

Nää arvet mitkä kolottaa, ei toinen voi ees aavistaa. Jos toisen antaa parantaa, on helpompaa taas rakastaa.

On huoli toisen ikuinen,kun kantaa taakan sydämen. Jos helppoa ois unohdus, niin myös ois ehkä luovutus.

Jos sydämmen vois unohtaa, ei voikkaan koskaan rakastaa. Vois ajan antaa parantaa, jos vaan se koskaan kannattaa.

Vaan mistä löytyy vastaus, jos kerran jättää rakkaus. Jos jostain löytyy lempi uus, on siinä oiva tilaisuus.

Nyt arvet vanhat peittää saa, ja uutta suurta rakentaa. Ei sitä uutta tietää saa, jos muistot vielä pelottaa.

- MINÄ-