IRC-Galleria

Tänä aamuna, kun kello soi 8:30, ensimmäistä kertaa aikoihin olisin halunnut vain vetää peiton pään yli ja jatkaa nukkumista. Ensimmäistä kertaa koko kesänä peiton ulkopuoli tuntui kylmältä ja vihamieliseltä. Syksy siis on lopultakin tulossa. Hyvä hyvä. Kurkkukin oli kipeä. Nousin kuitenkin ylös, ja valmistauduin matkustamaan Helsinkiin tekemään taas yhtä haastattelua. Yhden kerran sorruin vielä petollisen sängyn pohjalle 6 minuutiksi ennen kuin petasin sen päättäväisesti, vain myöhästyäkseni siitä helvetin junasta. Tällä kertaa vika oli ihan täysin omassa päässä, vaikka VR:ää on normaalisti niin mukava syyttää kaikesta maailman pahasta. Saavuin asemalle ajoissa, mutta jostain kumman syystä pallosin asemalla nostamassa rahaa, vain todetakseni, että tilillä oli kokonaiset 9.33 rahaa. Sitä ihmettelin kriittiset 5 minuuttia, jonka aikana muuan InterCity2 168 lähti iloisesti kolistelemaan kohti Helsinkiä. Soitin siis nolona haastateltavalle, joka suhtautui asiaan ymmärtäväisesti, ja nuokuin rautatieasemalla tunnin verran ennen seuraavan junan lähtöä.

Varsinainen haastattelu meni kohtuullisen hyvin, vaikka haastateltava (vanhempi naishenkilö) suhtautuikin sangen vihamielisesti kysymyksiini. "Siis kokoajanhan täällä on ongelmia! Mihin tahansa työhönhän liittyy ongelmia. Eihän mikään toimi täydellisesti. Ja kaikkihan miun tehtävistäni liittyy tietojohtamiseen!" Nojoo, sehän on ihan sallittua suhtautua vihamielisesti itseään kaksikymmentä vuotta nuorempaan saman sukupuolen edustajaan, jolla kaikki on vielä edessä, ja jonka tissit roikkuu vähemmän, ja josta saattaa tulla menestyneempi kuin itsestä! Kaiken kaikkiaan haastattelusta sai hyvää aineistoa paitsi, että tallennusvälineen (mp3-soitin) ohjelmisto päätti kaatua kriittisellä tallennushetkellä enkä siis saanut haastattelusta muistiin kuin hätäisiä raapusteluja ruutupaperille. Kurkkukipukin oli pahentunut koko päivän, ja koko maailmaan väsyneenä sotkin ennätysvauhtia rautatieasemalle raapustelemaan haastattelusta muistiin loput, mitä tuli mieleen. Junamatkan nukuin kuin vauva, mikä olikin parasta tämän päivän osalta. Tampereelle selvittyäni kävin toteamassa metsossa, kuinka vastenmielinen paikka se on, eikä taaskaan ollut paikalla mitään mielenkiintoista luettavaa. Pyöräilin kotiin todetakseni, että Imperiumin vastaisku DVD:n levy oli unohtunut soittimeen, ja olin siis vain palauttanut tyhjän kotelon. Yritin pelastaa sen, mitä pelastettavissa oli kuuntelemalla Exciteria ja lukemalla scifiä, jonka kirjoittaja ei ymmärrä hyvien henkilöhahmojen arvoa tarinankerronnassa.

Kämppikset saapuivat onneksi jossain vaiheessa, ja vietimme pari tuntia onnellisesti moralisoiden suomalaista alkoholikulttuuria ja juoden kahvia. Paneelin lopputulos: saa olla nössö eikä vetää kaikkia maailman huumeaineita sekasi, saa juoda jos on muutaki elämää, kuin juominen ja holhous hiiteen alkoholipolitiikasta!

Nyt pää tuntuu kuumeiselta, ja sen vuoksi käyn tupakalla, haen lämmintä mehua ja aukaisen telkkarin ensimmäistä kertaa tälle viikolle.