IRC-Galleria

Viime yönä olin töissä Jankassa. Mutta mutta. Koko myymälä näytti erilaiselta, ja kaikki tuotteet olivat ihan ihmepaikoissa. No siitä ei sen enempää, mutta sitten aivan yhtäkkiä herrat Gahan, Gore ja Fletcher ja jotain statisteja pölähti myymälään. Kyseessä oli jonkinnäköinen harjoitus, koska seuraavana päivänä herrojen oli tarkoitus kuvata musiikkivideo minun työpaikallani.

Martin Gore haahuili ympäri myymälää, ja oli yllättäen livenä pitkä mies. Hiippailin pitkin hyllyjä, ja seurasin varjona miehen temppuja täysin pöllämystyneenä siitä, että mies tosiaankin oli oikeasti siinä. Outoa, jota en kuitenkaan juuri ihmetellyt, oli se, että miehen pää kasvoi ja kutistui koko ajan. Martin näytti nuorelta. Sanoisinki, että Ultran aikaiselta. Hiuksia oli, mutta ne oli leikattu, ootas ku muistelen. Siten kuin Fletchillä on Devotionalilla!!!! Oho. Ja ne oli saman värisetki. Jossain vaiheessa herra jutteli minulle jotain, ja änkytin jotakin vastaukseksi. Martin vetäytyi takaisin pukuhuoneeseen, ja minä ihmettelin, että kuinkahan käsittämättömän pitkä Dave on, kun Martinkin kerran oli noin pitkä.

Mutta hei! Kello on 25 yli, ja vuoroni oli määrä loppua puolelta. Ihastelin käsittämättömän hyvää tuuriani, ja siirryin hermostuneesti, mutta päättäväisesti pukuhuoneeseen, ja siellähän Fletch ja DAVE olivatkin. Kappas vain Dave oli juuri sellainen kuin miksi hänet kuvittelin, mutta Martinia lyhyempi. Ei voi pitää paikkaansa, mutta en takertunut siihen outouteen. Dave näytti hyvältä, kuten voi odottaakin, mutta yllättäen käyttäydyin tosi coolisti herran läheisyydessä, ja aloin
välinpitämättömästi vaihtamaan vaatteitani. Riisuin tyynesti paitani, ja puuhailin yläosattomissa kamojeni kanssa, ja välttelin katsomasta Daveen liian kauan, koska tämä testasi jotain uusia esiintymisalushousuja(!!!), joiden oli tarkoitus tehdä 11 minuutin käytön jälkeen, jonkinlainen
värimuutos. Fletch oli Daven seurana tässä testioperaatiossa, ja juttelin miesten kanssa mukavia suomeksi. Huomasin, että jutellessani suomeksi en ollut tippaakaan hermostunut, ja heti kun aloin pohtimaan sitä, miten herroille parhaiten ilmaisisin englanniksi, kuinka käsittämätön vaikutus heidän musiikillaan on ollut elämääni, ja millaista smalltalkia heidän kanssaan voisi heittää vaikuttamatta ääliöfanilta, kädet alkoivat vapisemaan ja korvissa suhisemaan
huolestuttavasti. Vilkuilin salaa Davea. Mies vaikutti etäiseltä, koskemattomalta. Martinkin ilmestyi pukuhuoneeseen, ja heitti jotain mukavaa minulle. En voi kuolemaksenikaan muistaa mitä. Nyt Martin oli normaalin kokoinen. Siis Davea hieman lyhyempi, ja jostain syystä koskettelin miehen hiuksia. Ne olivat karheat. Haa, siksi ne on kuvissa aina ihan takussa ja sekaisin. Sitten heräsin. Tuijotin sänkyäni vastapäätä nököttävää suljettua putkitelkkaria hetken ja suljin silmäni nopeasti. Ei, haluan sinne takaisin!