IRC-Galleria

Tänään olin opiskelija. Heräsin aamulla aikaisin, ja sotkin en edes niin kovin myöhässä tekemään haastattelua kivan puolustusvoimasetän kanssa. Setällä oli paljon älykästä sanottavaa tietojohtamisesta, ja hykertelin puolet haastattelusta, koska aineistosta tulisi niin saatanan hyvää. Haastattelun päätteeksi kuitenkin huomasin, etten ollut osannut käyttää nauhuria (TAASKAAN), ja kaikki arvokas aineisto oli haihtunut ilmastointikanavia pitkin eetteriin. Poljin ärsyyntyneenä itseeni yliopistolle kirjoittamaan ylös kaiken mitä haastattelusta olin muistavinani, ja tekstiä tuli masentavan vähän. Surunaama.

Sitten tein naurettavan helppoja, ja siksi niin merkityksettömiä JoVuot-harjoituksia reippaasti tunnin verran, ja sotkin palauttamaan tallennusvälinettä omistajalleen. Omistaja oli palaverissa eikä saapunut noutamaan laitettaan suosiolla, joten tein invaasion softafirmaan, ja jätin gadgetin vaaleanpunapaitaisen söpön insinöörimiehen hoiviin. Poistuin voittajana syömään punakaalinuudelisotkua Minervaan. Aviisi muistutti yllättäen muutaman viikkoisesta dorisepisodista. Häkellyin niin että punakaali hyppäsi syliin. Aviisissa oli yllättävän paljon lukemista. Johtunee hesariyliannostuksesta.

Ainoalla luentokurssillani en jaksanut keskittyä. Ensimmäisen kolmanneksen laskin kuinka paljon palkkaa saan ei seuraavana mutta sitä seuraavana palkkapäivänä, ja miten on mahdollista, että minulla on nettipankin mukaan visalaskua 400€?!?!? Raivostuttavaa oli se, että en saanut pessimistisesti arvioiduksi luottolaskuksi kuin vähän päälle 300, mutta onnellista se, että saan kuitenkin palkkaa niin paljon, että saan laskun maksettua kahdessa erässä. Lopuksi kehittelin mahdollisia luottopetoksia, joiden uhriksi olisin voinut joutua.

Seuraavan kolmanneksen yritin piirtää, mutta turhautuneena huomasin, että käsimotoriikkani oli taantunut kesän aikana homo habiliksen tasolle. Hetken seurasin taas luentoa, ja mietin, että niin minkä takia olinkaan täällä. Sitten muistin, että tarvitsen 2 helppoa opintoviikkoa, jotta saan pitkän sivuaineeni täyteen. Viimeisen kolmanneksen pelasin Canal Controlia, ja tein uuden piste-ennätyksen. Lopuksi jaettiin kyselylomake, koska joku onneton myös tietojenkäsittelytieteen laitoksella tekee gradua.

Raahustin kahvilaan ostamaan kahvia, ja täytin lomakkeen. Ei, en halua autoa, joka ilmoittaa minulle milloin tankki on tyhjä ja missä on lähin bensa-asema, joka soveltuu kulutustottumuksiini. Ei, en halua, että voin seurata vanhempieni elintoimintoja ja vireystasoa, jotta tiedän heti jos heillä on joku hätänä. Ei, en todellakaan halua, että kukaan kykenee seuraamaan minun elintoimintojani ja vireystasoani, jotta voi tarpeen tullen hälyttää apua! Miksi tietojenkäsittelijät haluavat täyttää maailman teknologialla ja gadgeteillä. Harjoituksissa samainen graduntekijä esitteli käyttöliittymän rakennetta fukseille, jotka tuijottivat kangasta apaattisesti. "Käyttöliittymissä on valikoita. Ja painikkeita. Ja osoitin. Ja tässä voi olla nuolia" Mietin taas, että miksi olinkaan tällä kurssilla, ja muistin, että niin tarvitsen tosiaan vielä kaksi opintoviikkoa, ja mahdollisimman helposti mielellään. Huokaus.