IRC-Galleria

Jälkeen kipeästi kaivattujen päiväunien, kun hiljalleen palasin elävien kirjoihin sunnuntaina kello 20, seurasi huonoa elokuvaa ja huonoja unia. Seuraavana päivän luin HUONON kirjan YHDELTÄ ISTUMALTA kannesta kanteen ENGLANNIKSI. Aikaa tähän kului seitsämän ja puoli tuntia. Ei vaikuta huolestuttavalta vielä tässä vaiheessa, mutta jos se laitetaan viime viikon kontekstiin, jossa katsoin siis yhteensä neljä huonoa elokuvaa ja luin kaks huonoa kirjaa ENGLANNIKSI peräkkäin.

Siis missä vaiheessa olen saavuttanut pisteen, jossa luetaan huono kirja loppuun asti, kun sen voisi ihan hyvin ja hyvällä omalla tunnolla jättää keskenkin. Sen sijaan kahlaan vaivalloisesti joka ikisen sivun, jossa on huonoa dialogia, silkkipaperinohuita hahmoja, käsittämättömiä juonenkäänteitä ja uskomattoman epäuskottavia motiiveja aina tuskalliseen antikliimaksiin asti.

Ja pahinta tässä on, että siitä on muodostumassa kierre, jota ei saa katki. Minä tiedän, sillä sen piti katketa jo kaksi huonoa kirjaa sitten, että mitään ei ehkä ole tehtävissä. Mutta optimistisena ihmisenä siteeratakseni yhtä katsomistani huonoista elokuvista "There is still hope."