IRC-Galleria

Nyt on sitten on siirrytty kunnolla eteenpäin loppuvuoden suunnitelmieni osalta. Kaikki kämppikseni muuttavat vaihtelevassa aikataulussa pois, ja eilen laitoimme ilmoituksen tyhjistä huoneista asuntohelppiin. Sain kyseenalaisen kunnian toimia yhteyshenkilönä, ja siitä hyvästä puhelimeni soi koko eilisen illan tauotta. Kolme asukaskandidaattia on tulossa katsomaan huoneita tällä viikolla, ja pitäisi varmaan tehdä jotain suunnitelmaa, miten laitamme hakijoita järjestykseen. Ääh! Hitostako minä tiedän, ketä tähän pitäisi muuttaa. En nyt ole asumassa tässä enää kuitenkaan kuin puolitoista kuukautta. Ärr... kämppiksiltäni saa vain vältteleviä kommentteja asutusprojektista, ja molemmat valuvat nurkkia ja kattolistoja pitkin pois paikalta ahdistettaessa.

Mutta herranjestas! Olen siis oikeasti lähdössä pois. On se vaan kumma, kuinka muutokset aina onnistuvat tulemaan nurkan takaa, vaikka kuinka olisi suunnitellut jo kuukausia. Yllätyksestä ehtii juuri ja juuri toipua, kun kaikki typerät käytännön asiat alkavat hiertää takaraivossa. Pitäisi hankkia laatikoita, pitäisi jakaa astiat ja siivota. Pitäisi hakea auto ja peräkärry pohjoisesta jossain välissä, vaikka juuri toissapäivänä pääsin takaisin Tampereelle. Ja sopiiko kaikki maallinen omaisuuteni kärryyn varmasti. Ja ketä saan muuttokavereiksi lastaamaan autoa. Ja missä välissä teen gradun raakaversion valmiiksi. Ja missä välissä pakkaan kaiken kaman ja missä välissä valitsen uudet asukkaat. Ja missä välissä käyn ulkona tai näen kavereita, joita en näe enää ikinä jahka muutan. Ja vaihtoasiatkin pitäisi hoitaa kuntoon!

Olen vuorokauden yrittänyt tuloksetta litteroida viime viikon haastatteluja. Että tässä vähän hommat seisoo!! Onnea vaan kaiken järjestämiseen! Toivottavasti nyt olen saavuttanut riittävän ahdistuneisuuspisteen, että saan jotain aikaiseksikin.