IRC-Galleria

Olen viettänyt kaksi häiriintynyttä iltaa baarissa. Ensimmäinen oli impulsiivinen lähtö suoraan töistä. Terrorisoimme puolia Tampereen seudun känniääliöistä verbaalisesti. Olimme enimmäkseen aggressiivisia, ja istuimme päät vastakkain möyhäämässä kaikesta, minkä pitäisi olla eri tavalla maailmassa, ja julistimme raivokkaasti ärsyyntymistämme niin, ettei kukaan normaalin tilannetajun omaava ihminen tohtinut lähestyä meitä. Muutamat onnettomat, jotka uskalsivat, ruoskittiin henkisesti. Muu asiakaskunta oli epätoivoisen harmaata massaa, jolla ei juuri näyttänyt olevan hauskaa. Vessassa nälvittiin toisille. Baaritiskillä oltiin röyhkeitä. Baarimikot näyttivat masentuneilta. Koko ilta oli rämpimistä sekä sisäisen että ulkoisen negatiivisuuden suossa. Hymyilin niin vilpittömästi, että kaksi kulmahammasta katkesi (Benni, 1998).

Toinen ilta oli ihan toisenlainen. Oli lähdettävä evakkoon kämppiksen läksiäisbileitä, ja päädyimme ravitsevan illallisen ja usean jälkiruokakahviyrityksen jälkeen juottolaan. Juottolassa hymyilimme, ja olimme hurmaavia koko illan. Ihmiset olivat iloisia, ja tanssivat estottomasti hyppien pitkin seiniä ja kattolistoja. Musiikki oli mieltäräjäyttävää. Tanssiminen oli hekumallista. Kaikki, joiden kanssa juttelin olivat ihania ja mielenkiintoisia ihmisiä. Ihastelimme koko illan elämän ihanuutta, ja yksinkertaisia iloja. Rakastimme kaikkia ja kaikkea. Nauroin koko illan niin paljon, että alaosa kasvoistani on tällä hetkellä lähes halvaantunut. Rakastin raivoisasti 600km:n päässä samanlaista iltaa viettävää sisarta. Rakastin ystävää. Juttelimme ja juttelimme ja juttelimme, ja valot välkkyivät, ja musiikki pauhasi, ja ihmiset olivat iloisia.

Ihmeellinen viikonloppu. Olen siis kahlannut käsikynkkää saman ihmisen kanssa viimeisen puolentoista vuorokautta. Sinä aikana olen kokenut kaikki tunneskaalat, käynyt kaikki maailman keskustelut. Ollut raivoissani, ollut liikuttunut, ollut ärsyyntynyt, ollut vittumainen, ollut ruma, hymyillyt, nauranut, ollut rakastunut, ollut kaunis, ollut onnellinen, pysähtynyt hetkeen, vanginnut miljoonia visuaalisia hetkiä, ja käärinyt ne elmukelmuun, pujottanut minigrip-pussiin ja pistänyt pakkaseen, jotta ne säilyisivät ikuisesti.





Lähteet

Benni, S. 1998. Elianto. Feltrinelli: Italia.