IRC-Galleria

-ei kykene tekemään haastattelurungon eteen yhtään mitään, ja toivoo vain ettei perjantai tulisikaan.

-nukkuu koko päivän niin kuin ei olisi nukkunut vuosiin, ja toivoo, että kaikki maailman ihmiset katoaisi sillä aikaa.

-ihmettelee, että missä vaiheessa on menettänyt kaikki sosiaaliset taidot, joita ihmisten kanssa toimeen tulemiseen tarvitaan.

-ihmettelee, kuinka moneksi persoonaksi on kavereiden myötävaikutuksella jakautunut, ja kuka niistä on yleishyödyllisin.

-miettii, kuinka monta kertaa illan aikana pystyy kuulemaan "Sä oot sitte niin ihana!" ennen kuin pää räjähtää. Still counting...

-on onnellinen siitä että ylihuomenna saapuu moraalinvartija laittamaan jotakin rotia tähän hommaan.

-miettii, että onko vielä liian krapulainen tekemään massiveterapialenkkiä 25minuuttia täysiä + verryttelyt. Ehkä parin tunnin päästä...

-miettii, että onko mahdollista kuunnella DM:a liikaa.

-ihmettelee, että miten huomisesta työpäivästä voi selvitä hengissä.

-miettii, että jos on lamassa niin miksi ihmeessa on pakko vatvoa kaikkea.

-miettii, että olisi sittenkin pitänyt vaipua koomaan.

Yritin käydä lenkillä. MUTTA koska kävin maanantaina huvikseni kokeilemassa rullaluistelua parinkymmenen kilometrin verran niin olen nyt niin kipeä, ettei juoksusta tullut mitään!! ON SE SAATANA!! Älysin onneksi sen verran, etten lähtenyt väkisin tekemään 6 x 1km vetoja 3 minuutin palautuksella, kun reisien paikalla on SEMENTTIÄ!!!

No tämän maanantaisen älynväläyksen vuoksi siis istun TAAS tietokoneella edessäni kalja, ja yskin tupakin jämiä keuhkoista. Jos sitten pelais Spider-pasianssia VÄHÄN lisää!!

Ärrrrrrrrrrr.....

Örp.

Rakas päiväkirja, tänään matkasimme siskoni ja tämän poikaystävän kanssa kolmen ja puolen kilometrinä päähän katsomaan Matti-elokuvaa. Elokuva oli lähes nautittava sikspäkillä voideltuna.

Mutta loppuillasta tarkalleen 4:12 tapahtui outo juttu. Kuuntelin siskoni kanssa Covenantin One World One Sky-nimistä kappaletta kovin psykedeeliseen mielentilaan vaipuneena, kun yhtäkkiä kalloni halkesi, ja aivolohkojeni väliin kasvoi propelli. Tällä propellilla sitten suristelin enemmän tai vähemmän tasaisella kaasulla kolmisen kilometriä kotiin pysähtyen välillä kolmeksi ja puoleksi minuutiksi tupakille Juurikkarannan tienhaaraan.

Lisää EM-yleisurheilua huomenna.

Ja mummi tulee kylään!

Piiraa: Piiraa on laataamo, joka on piilotettu keskelle kuolevaa kuntaa, jossa kohta asuu enemmän poroja kuin ihmisiä. Piiraassa on tynnyrisauna, jossa voi saunoa sadistisesti akkojen kanssa, ja juosta alasti Jonkuun uimaan. Jongussa on aina vettä, vaikka olisi kuivin kesä vuosikymmeniin. Piiraassa on niin hiljaista yöllä, että korvat soi. Piiraassa voi olla takapihalla poroja. Piiraassa juoksen aina parhaat lenkkini, vaikka juoksumaastoja ei ole kuin tie Piiraaseen ja Piiraasta pois. Piiraassa on iso piha, ja muurikkapannu. Piiraassa on aina leikattu nurmikko. Piiraasta pääsee pois, jos haluaa (jos on ajokunnossa tai on rahaa tai tarpeeksi selvinpäin, että kykenee pyöräilemään reilun tunnin).

Äiti: Äiti on aina tehnyt makaronilaatikkoa, kun tulen kotiin. Äiti on ostanut kaapin täyteen ruokaa, ja normaalirasvaista Oltermannia, koska tytöt ei syö sitä kevytversiota. Äitillä on aina jäätelöä, ja äiti on aina ostanut karkkia. Äiti (tai sunnuntaina Isi) valmistaa aina ruokaa, ja siivoaa keittiön. Äitin kanssa voi keskustella Jane Austinista niin kauan kuin jaksaa. Äitiltä saa saunakaljaa, jos ei ole muistanut itse ostaa. Äiti on vihanen entiselle poikaystävälle, vaikka ei itse jaksa enää olla. Äiti tietää, että minä olen jo iso tyttö ja pärjään itsekin eikä huolehdi. Äiti ajattelee, että olen kaunein, ihanin ja lahjakkain!

Isi: Isi tervehtii aina "Tsaauuuuuu!!! Kuis Tampereen likka?" Isi opettaa kuinka irrotetaan pyörän rengas pyörästä, jotta puhjennut kumi voidaan vaihtaa. Isi uhraa omasta pyörästä sisäkumin, jotta tytön ei tarvitse käydä kaupasta ostamassa uutta. Isi ihmettelee miksei lauantaina viimeistään yheltätoista seiso taksi pihassa, ja tytöt tällää kunnan ainoaa (juntti)lihatiskiä varten. Isi laittaa kuivaa possua uunissa lapsille, ja paistaa muurikassa pekonisieniä, sipulia, perunoita ja maissia perheelle lauantai-iltana puolilta öin, vaikka elokuussa Piiraassa on jo saatanan kylmä siihen aikaan. Isi juo punaviiniä, vaikka ei tykkää siitä, koska lapset haluaa juoda lihan kanssa punaviiniä. Isin ei tarvitse välttämättä laulaa karaokea, jos lapset eivät sitä halua.

Kissa: Kissa luusuaa pitkin maita ja mantuja viikolla, mutta käy viikonloppuna, joka päivä, tarkistamassa, että onko tytöt tulleet kotiin. Kissan kanssa voi harjoitella kissakieltä. Kissan kanssa voi jutella mistä vaan. Kissalla on niin isot tassut, että joskus tulee mieleen, että onko sille tapahtunut mutaatioita, kun sille syötettiin viisi vuotta sitten koiran ruokaa. Kissa kehrää niin, että ikkunat tärisee, ja osoittaa kaikista selvimmin, että on tyytyväinen, että olen tullut kotiin. Kissa tulee kiehnäämään ja välittää. Kissa tulee niin lähelle nukkumaan, että sen karvoja saa syljeskellä suusta loppuyön.

Veli: Veli tulee aina ovelle vastaan, kun tulen kotiin. Veli kysyy ensin, että onko minulla mahatauti, ja kun sille on vastannut, että ei, niin sitten se halaa. Veli tietää ainoana, koko talossa, että mitä miltäkin metatiedottomalta videokasetilta löytyy. Veli tuo aina kaukosäätimen/puhelimen/kaljapullon, kun sitä pyytää, ja sanoo "Tässä rakas Anu."

Eilen olin supertehokas. Aamulla tiskasin kaikki tiskipöydälle aineellistuneet kipposet ja kupposet, sekä imuroin, että luutusin huoneeni kauttaaltaan. Joo tietokonepöydän takaa myös. Pyyhin pölyt, ja vaivan palkaksi sain kämppikseltä ruokaa. Seuraavaksi pyöräiltiin Hatanpään ja Arboretumin ja yhden vadelmajättiksen kautta metsoon. Metsossa lainasin vain hyviä kirjoja, ja hyviä elokuvia. Musiikkiosastolta sain lisää Musea ja jonkin verran Pink Floydia. Tähän asti kuulostaa hyvältä eikö.

Jatkossa homma alkaa jo ontua, ja lupaan, että meno pahenee loppua kohti siinä määrin, että päivän hyvät työt voi únohtaa. Seuraavaksi arvottiin terassi- ja pussikaljan välillä ja päädyttiin pussikaljalle Koskipuistoon. Mahtawa ilma ja hyvä seura istuskella. Osittain näistä syistä kaksi puolikasta kolahti ohtaan kuin metrinen halako. Siinä sitten pullojen tyhjetessä alettiin suunnittelemaan vierailua Dorikseen illemmalla. Ennen kotiutumista pyörittiin Koskikeskuksessa tovi. Yllättäviä flashbackejä sunnuntaiselta työpäivän irvikuvalta, kun tuntui että kaikki ihmiset tuijottivat, ja korvissa suhisi huolestuttavasti. Heräteostin uudet kengät. A-a-aaa, ei saa vielä heristää. Kengät maksoivat 19.90€ ja entiset avokkaani, joilla olen urheasti heilunut koko kesän nauravat sekä kantapäistä että varpaista, joten nielkää mahdolliset soimaukset.

Sitten sopivassa sumussa kotiin, jossa sitten naukkailtiin viskiä keittiönpöydän ääressä ja kuunneltiin musiikkia. Takki käännettiin yhteensä 7 kertaa, ja kaiken vatvomisen tulos oli, että päätettiin lähteä kaupunkiin. Kämppis ystävällisesti puki minut, joten lähtöhössäkkä meni petollisen kivuttomasti, ja vähän ennen kymmentä löysimme itsemme Passionista. Kamalaa väkeä ja kamalaa musiikkia, paitsi loppuvaiheessa. Pari bisseä myöhemmin siirryimme Doorikseen, joka oli täydellisen tyhjä, mikä ei ole aina huono asia: dj:t ja baarimikot ovat ihan läsnäolevien raukkojen omassa käytössä, ja tämän seurauksena illan musiikkitarjonta oli parasta pitkiin aikoihin. Joku voisi valittaa yksipuolisuudesta, sillä The Arkia ja DM:a tuli paljon!!! Jossain vaiheessa mopo lähti käsistä ihan täydellisesti, ja minusta kuoriutui ykkösluokan känniääliö, mutta kämppis onneksi ymmärsi hoitaa ymmärtämättömät kotiin nukkumaan.

Ja sitähän luulisi, että isotöisin homma känniääliön hoivaamisessa on tämän houkuttelemisessa ulos juottolasta, mutta eipä tämän känniääliön kohdalla. Noin puolimatkassa kotiin allekirjoittanut, toistuvasti vahingollisin seurauksin tankojuopumukseen syyllistynyt, ajoi ulos, kapealta, ja naurettavan mutkaiselta pyörätieltä silminnäkijöiden mukaan "pää edellä ja pikkuhousut vilkkuen". Pyörän etujarrut meni törmäyksessä jumiin, ja pyörä demokraattisesti päätettiin jättää siihen. Nolo humaltunut, joutui siis hoipertelemaan kävelleen kämpille, jossa tämä ilta lopulta päättyi jos ei onnellisesti niin ainakin päättyi.

Aamulla sitten känniääliö oli jättänyt riivattunsa, ja entistä nolompi ja ansaittua vähempikrapulainen tyttönen tassutteli pyörälleen, ja kantoi sen kotiin. Pari napakkaa vasaraniskua jarrulevyyn, ja uskollinen ratsu antoi anteeksi. Vielä kun saisi tehtyä rauhan itsensä kanssa. Joo lenkille illalla...

Kiitos ja kumarrus samarialaiskämppikselle.

P.S Ja kokeilkaa Henkien Kätkemää krapulaleffana, toimii paremmin ku lisko-disko!!!

Damaged People Waiting for the Night to Fall
"I Want You Now", a Condemnation
One Caress: the Sweetest Perfection
The Love Thieves

Home In Your Room
I Feel Loved
I Want It All
Precious

It's No Good, Told You So
It doesn't matter
the Things You Said,
Happiest Girl

The Bottom Line
Never Let Me Down Again
I Am You If You Want:
Sister of Night

Stripped, But Not Tonight
Dressed in Black
When the Body Speaks
"Goodnight Lovers"

Oli ahdistava puhelu. Kävin juoksemassa 14.8 kilometriä, ja se autto. Jonkin aikaa oli hyvä olo ja olin terästä. Ei nukuttanut, mutta se johtuu siitä, että kävin niin myöhään lenkillä. Luin Virginie Despentesin Kauniita asioita tunnin, ja kello oli 1:32, kun sammutin valon, ja yritin nukkua. Joo ei. Pyörin tunnin sängyssä, ja kaikki maailman jutut pyöri päässä. Kuuma. Kämppiskää ei nuku. Covenantin Call the Ships to Port soi päässä tauotta. Onko kumma ettei uni tuu.

Päätin, että en saa unta, koska en oo polttanut kun yhden tupakin. Pakko olla nikkikset. Kai minä tupakoin jo tarpeeksi. Menin siis tupakalle. Ei auttanut. Luin Kauniit Asiat loppuun. Vitsi mikä kirja. Vähän niin ku Härköstä, mutta ranskalaista. Wou! Sammutin taas valon ja yritin nukkua. Joo ei. Tällä kertaa koko Pauline/Claudine-setti pyöri päässä. Ja Covenant eikun lisää vaan volyymiä. Ei tästä tuu mitään.

3:24 Nälkä. Ei oo mitään hyvää syötävää, niin en jaksa nousta. Eikä, pakko nousta. Jos kävis taas oksentamassa tänne jotain. Joo mä ehkä jään tähän koukkuun. Vedin kaks ruisleipää nassuun, ja puoli litraa vettä päälle. Jos nyt tulis uni.

Paska taas pitää nukkua puolille päivin.

Tänään oli mahtava aamu. Heräsin 11:42, hivenen pöhnäisesti, mutta tyytyväisenä. Pyöriskelin siinä tovin, ja nousin sitten sen ulapalla, että jospa tänään olisi tullut se musiikkipläjäys, jonka tilasin keskiviikkoiltana... JA OLIHAN SE!! 45€:n arvosta päivän kuumimpia uutuuksia ja 90-luvun parhaita hittejä! Nyt Muse takoo taustalla, ja heilun propagandapaidan (tuli paketin mukana) helmat lepattaen neljän neliön henkilökohtaisella tanssilattialla! Uuuuu!

Tänään pitäisi päästä taas jotenkin arjen syrjään kiinni... ajattelin aloittaa sen kauppareissulla. Rekrytoin kämppikset mukaan ja ainoastaan sen vuoksi en nyt paina tuhatta ja sataa tunturilla kohti päivittäistavarakauppaa. Katos kun ennen kauppaa pitää käydä suihkussa ja syödä ja valmistautua ja KAIKKEE!! Nojoo, voinpas sillä välin käydä oksentamassa tänne jotain lähimmäisteni riemuksi.

Vielä kaksi viikkoa ja sitten lähden Tallinnaan viettämään sisko-sisko -laatuaikaa... En millään jaksa odottaa! Ei ole kuin vasta kolmas kerta tälle vuodelle, mutta kuka niitä laskee! DM-baar here I come enkä poistu kerran sisäänastuttuani kuin väkivalloin! NII KERTA!

Tänään tuli todistettua kuinka perusteellisesti väsynyt ihminen pystyy omistautumaan nukkumiselle, kun aikaa on rajallinen määrä. Tarkemmin ottaen tunti 40 minuuttia. Urhoollisesti ignoorasin koomassani herästyskellon, mutta symbioosi sängyn kanssa päättyi kuitenkin, kun esimies soitti "Että hei, miten ois työt? Oon täällä yksin, et viittis tulla..." Siinä vaiheessa olin 4 minuuttia myöhässä. Puoliksi hereillä käsittämättömässä vapinassa nakkelin joitan vaatekappaleita päälle ja sotkin kohtuullisen heikossa hapessa töihin. Horjuin sisään tasan 12:04 eli 19 minuuttia myöhässä... uuh! Nukkumisen aikana pääni oli korvattu heliumpallolla, joka suhisi rasittavasti. Asiakkaatkaan eivät saaneet itseään ymmärretyksi, ja havahduin vähän väliä siihen, että joku tyyppi selittää jotain käsittämätöntä. Päätin diplomaattisesti nyökytellä ja hymyillä. Toimii, enhän minä kuitenkaan ole kuin kassakoneen ulosannista huolehtiva lisävaruste. "Kiitti hei!" Taisinpa olla siinä vaiheessa vielä pienessä sievässä. No mummot ei ainakaan avautuneet. On sitäki sattunu. Ja kaikki eläjät jumalauta 10km:s säteeltä olivat päättäneet lähteä kauppaan tasan vartin yli kaksitoista!! Tehtiin varmaan jossain vaiheesa jonkunnäköinen ennätyski jonojen pituudessa. Joo-o tätä jatkui neljä tuntia, ja yöseura kävi jossain vaiheesa irvailemassa, kun valuin pitkin käytäviä yrittäen tehdä jotain hyödyllistä. Tai edes näyttää siltä. Loppuhan se vuorokin sitten lopulta, ja leijuin helpottuneena ulos metsästämään avointa apteekkia. Ei löytynyt.

Kotimatkalla pyörä säikähti pinnoissa kolisevaa limskapulloa, ja heitti minut sarvien yli päälleen. Joo-o! Päälleen. Tajusin yhtäkkiä, että etupyörä tökkäsi ilmeisesti johonkin näkymättömään seinään ja takapyörä nousi sen seurauksena ilmaan. Koko pyörä kääntyi 45 astetta oikealle. Siis eturenkaan varassa. Oikeastaan se olisi käynyt jonkin asteisesta akrobatiasta, mutta pisteet jäi keräämättä, kun liikesarjan loppupuolella otin kontaktia asfalttiin poski edellä. No laseihin ei onneksi tullut mitään, mutta toinen puoli naamasta on varmaan huomenna musta ja turvoksissa. Mahtavat apteekissa katella hitaasti.

Joopa. Katsotaan sitten huomenna, että poistunko talosta lähiaikoina. Nyt koteloidun. Ja Covenant jytisee petollisesti taustalla. Uuh... voi kun minä tykkään musiikista, jossa on tilan tuntuaa. We stand alone! JOOOOOO! Eikä ole ketään kelle soittaa.


Ainiin, ja minulla on kesäloma!