-ei kykene tekemään haastattelurungon eteen yhtään mitään, ja toivoo vain ettei perjantai tulisikaan.
-nukkuu koko päivän niin kuin ei olisi nukkunut vuosiin, ja toivoo, että kaikki maailman ihmiset katoaisi sillä aikaa.
-ihmettelee, että missä vaiheessa on menettänyt kaikki sosiaaliset taidot, joita ihmisten kanssa toimeen tulemiseen tarvitaan.
-ihmettelee, kuinka moneksi persoonaksi on kavereiden myötävaikutuksella jakautunut, ja kuka niistä on yleishyödyllisin.
-miettii, kuinka monta kertaa illan aikana pystyy kuulemaan "Sä oot sitte niin ihana!" ennen kuin pää räjähtää. Still counting...
-on onnellinen siitä että ylihuomenna saapuu moraalinvartija laittamaan jotakin rotia tähän hommaan.
-miettii, että onko vielä liian krapulainen tekemään massiveterapialenkkiä 25minuuttia täysiä + verryttelyt. Ehkä parin tunnin päästä...
-miettii, että onko mahdollista kuunnella DM:a liikaa.
-ihmettelee, että miten huomisesta työpäivästä voi selvitä hengissä.
-miettii, että jos on lamassa niin miksi ihmeessa on pakko vatvoa kaikkea.
-miettii, että olisi sittenkin pitänyt vaipua koomaan.