IRC-Galleria

-Järkytyin, koska Juice kuoli perjantaina.
-Melkein oksensin jännityksestä, koska otin lopultakin sen tatuoinnin, mitä olen uhonnut.
-Petyin, koska koko tatuointi oli ohi hetkessä, eikä se juuri sattunut, enkä saanut mitään katumuskohtausta jälkeenpäin.
-Ilostuin, koska kuvasta tuli kaunis, ja se sopii siihen kuin tikun nokkaan.
-Helpotuin, koska kahvipöytäkeskustelussa selvisikin, ettei ihmisillä oikeasti ole mitään valinnanvapautta.
-Väsyin, koska kirjoitin 10 sivua esseetä vihoviimeisen opintoviikon keräämiseksi.
-Hermostuin hiiteen, koska sovin ensi viikolle treffit jonku ääliön kanssa ihan vaan siitä syystä, että on annettava ihmisille mahdollisuus ja oltava ennakkoluuloton.
-Sain lopultakin teoriaosuuden valmiiksi: 21 sivua, ja lukemattomia lähteitä. (Sanaleikki! HEHE)

Vähänkö on tyhjä olo. Mitä ihmettä teen itseni kanssa, kunhan saan koko hoidon valmiiksi?

jänskättää

Julista hätätila
Tule ja levitä tätä hätää
Ja vie meidät pois
Ja vie meidät pois
Ja tämä on loppu
Tämä on maailmanloppu

Meidän on aika saada ihme
Tule, on jonkin raamatullisen aika
Meidät viedään pois
Ja tämä on loppu
Tämä on maailmanloppu

Julista ikuista voittajuutta
Tule ja muuta historiaa
Ja vie meidät pois
Ja vie meidät pois
Ja tämä on loppu
Tämä on maailmanloppu

Eilinen oli varattu kirjoitusmaratonille, mutta lopulta en kirjoittanut mitään. Ensin paikkailin välejä kämppis2:n kanssa juoden kahvia, ja keskustellen ihmissuhteista. Keskustelusta ei selvinnut mitään uutta tahi merkittävää, vaan vatvoimme vanhoja jo loppuunkulutettuja aiheita poikaystävistä, seurusteluista yms. Mutta hyvää oli se, että erosimme hyvillä mielin toisen lähtiessä kotiinsa täysihoitoon, ja siispä voimme muistella toisiamme tulevaisuudessa hyvällä. Sitten yritin päivittää iPodin biisilistaa, mutta usb ei toiminut. JOTEN vietin seuraavat kaksi tuntia pää koneessa, aivastellen villakoirille, rapsutellen johtoja ja buuttaillen konetta. Sopivasti ennen töihin lähtöä sain usb:n toimimaan, uudet biisit soittimelle, syötyä ja kahviteltua. Töissä oli hirveä ruuhka, ja paljon porukkaa töissä, mutta emme silti päässeet kympiltä. Kotona pidin DM-sikermää, ja askartelin neljä tuntia kuvankäsittelyohjelmalla. Kämppis1 tuli kotiin jossain vaiheessa ja toi miehensä. Käyttäydyin sivistyneesti: pistin musiikin isommalle ja kaikki väliovet kiinni sen sijaan että en olisi käyttänyt sivistyneesti. En häiriintynyt. Ikävöin kissaa. Luin vielä ennen nukkumaanmenoa, ja ihastelin homoeroottisien kohtauksien olemassaoloa konservatiivisessa fantasiassa. Berliinin muuri voi sortua! Neuvostoliitto voi kaatua! Demokraatit voivat voittaa USA:n kongressivaalit, ja bulkkifantasian päähenkilö voi olla homo! Nukahdin ihan liian myöhään/varhain.

Eilinen siis oli turha, mutta tänään sitä vastoin olen ollut sosiaalinen ja ystävällinen kämppikselle ja miehelle. Mies on mukava. Kehtaakin! Nyt olen kirjoittanut tehokkaasti melkein 4 tuntia, ja saavutukset ovat:

-3 käsiteltyä lähdettä
-yksi pääkäsite ja 5 alakäsitettä lisää
-6 sivua tekstiä, joista
3 teoriaosuuteen
2 käsitteisiin
1 johtopäätöksiin

Seuraavaksi kirjoitan noin 10 sivua esseetä vihoviimeisestä kirjallisuuslähteestä, ja copypastetan siitä tärkeimmät teoriaosuuteen, kirjoitan vähintään 10 sivua johtopäätöksiä, kirjoitan pari sivua tutkimus- ja analyysimenetelmistä, ja korjailen ja viimeistelen loput osiot palautuskuntoon. Aikaa 2,5 viikkoa.

MUTTA NYT!!
Kaadan itselleni anteliaan viskin, käyn tupakalla ja pistän Devotionalin pyörimään.

EDIT: Ja kaikissa aineissaan ja inhimillisyydessään Dave Gahan on epäjumala, jota kumarretaan nurkkaan kohotetun alttarin ääressä. Saa osoittaa sormella!!

Nukuin univelat pois. Ja siivosin. Ja täydensin teoriaosuutta 2 sivua. Ja kävin töissä. Ja irtisanouduin. Life is good.

Asun noin 50-luvulla rakennetussa rintamamies talossa, jossa asuu lisäkseni kämppis1, kämppis2 ja kämppis2:n kissa. Yläkerrassa asuu vuokraemännän aikamiespoika ja tämän kissa Viki alias Martti. Talo on siis vanha ja kodikas, mutta ikänsä puolesta omaa tiettyjä eksentrisyyksiä. Vuokraemäntä on samanlainen. Hänellä on miesystävä, jota hän mitä ilmeisemmin elättää. Miesystävä ystävällisesti huolehtii kaikista kiinteistöön liittyvistä käytännön asioista. Kämppis2 muuttaa ensi viikolla pois, ja hänen tilalleen muuttava uusikämppis tulee huomenna tekemään vuokrasopimuksen vuokraemännän kanssa. Minä siis muutan pois jouluviikon alussa, ja kämppis1 muuttaa joulupyhien aikana. Minun huoneeseeni on löytynyt jo uusi asukas, mutta kämppis1:n huone on vielä tyhjillään. Mukava filosofipoika kävi katsomassa huonetta toissapäivänä, ja oli ilmeisen kiinnostunut, mutta mitään ei ole vielä päätetty.

Kämppis1:n piti muuttaa pois jo marraskuussa. Kämppis1 siis sopi suusanallisesti vuokraemännän miesystävän kanssa, että muuttaa marraskuun lopussa eikä siis virallista vuokrasopimuksen purkuilmoitusta vaadittu. Sovittiin, että hänen ei tarvitse maksaa marraskuun vuokraa, vaan vuokratakuu kattaa sen. Muutto siirtyi yllättäen, koska seuraava asunto ei tyhjenekään vasta kuin joulukuussa. Kämppis1 ei huomannut ilmoittaa asiasta vuokraemännälle, vaan päätti itsenäisesti maksaa vielä joulukuun vuokran normaalisti. Tänään vasta selvisi vuokraemännän miesystävälle, että kämppis1 muuttaakin vasta myöhemmin. Miesystävä soitti raivostuneen puhelun, missä haukkui voimakkaalla äänenpainolla kämppis1:tä noin 20 minuuttia muun muassa epäluotettavaksi vuokralaiseksi, joka kuvittelee omistavansa talon, ja kehtaa asua siellä ilmaiseksi. Saman puhelun aikana selvisi, että mukava filosofipoika ei saa muuttaa tyttöjen kanssa samaan asuntoon, koska "mitä siitäki ny tulisi että kaikki asuu sekasi!", ja että kämppis1:stä ei ole ollut kuin vaivaa, ja tämä on epäluotettava, eikä kykene valitsemaan "yhtään ketään sinne asumaan". Siispä miesystävä valitsee tästä lähin taloon vuokralaiset. Miesystävä vaati, että kämppis1 maksaa joulukuun vuokran 29.11. Viisi päivää ennen kuin opintotuki tulee. Kämppis1 suostui järjestelyyn.

Kun tulin töistä 22:28, olin väsynyt ja märkä. Kämppis1 oli ymmärrettävästi raivoissaan puhelusta, ja miesystävän kykenettömyydestä keskustella asiasta. Hän moitti miesystävää minulle äänekkäästi, ja olin samoilla linjoilla hänen kanssaan, koska olin samaa mieltä siitä, että koko puhelinkeskustelun olisi voinut hoitaa asiallisesti, ja kaikenlainen loukkauksien huutaminen oli tarpeetonta, vaikka kämppis1 olikin tehnyt virheen. Tämän lisäksi olin väsynyt, märkä ja nälissäni, ja tilannekuvauksen kuultuani pahalla tuulella. Kämppis2 kuunteli meitä hetken aikaa ja yritti puolustaa miesystävää, kunnes hermostui ja kehotti meitä "purkamaan nyt kaiken tämän negatiivisuuden" ja olemaan olematta vihainen miesystävälle. Vastasin hänelle ehkä hivenen voimakkaalla äänenpainolla, että "kuka tässä nyt on negatiivinen? Jos se on semmonen, että se vaan huutaa eikä pysty ymmärtämään tai keskustelemaan mitään niin sitte se vaan on semmonen. Se on ihan neutraali ilmaisu. Saahan sitä olla minkälainen on eikä sille vaan voi mitään." Kämppis2 poistui huoneesta nopeasti omaan huoneeseensa itkemään. Keskustelimme vielä hetken kämppis1:n kanssa tilanteesta jo rauhoittuneena, kunnes lopulta tajusimme, että kämppis2 oli pahoittanut mielensä jostakin. Yritin mennä lohduttamaan häntä, ja kertomaan, että ei tässä mitään hätää ole ja kaikki on ihan ok. Sain vain nopean vastauksen, että hän ei ole ihan ok. Istuimme vielä hetken aikaa kämppis1:n kanssa keittiössä kysymysmerkkeinä kämppis2:n käytöksestä, kunnes vetäydyimme omiin huoneisiimme.

Eli:
-Miesystävä teki virheen, kun ei vaatinut virallista vuokrasopimuksen purkuilmoitusta.
-Kämppis1 teki virheen, kun ei ilmoittanut suunnitelmiensa muutoksesta.
-Miesystävä teki väärin reagoimalla ongelmaan aggressiivisella käytöksellä.
-Minä ja kämppis1 teimme väärin, kun olimme suuttuneita miesystävän käytöksestä.
-Minä tein väärin ärähtäessäni kämppis2:lle tarpeettomasti,
-joka teki virheen muuttaessa asumaan kommuuniin, mikäli ei kykene keskustelemaan väsyneiden ja vihaisten ihmisten kanssa asioista loukkaantumatta tai ottamatta kommentteja itseensä ja olemaan pahoittamatta mieltään sen vuoksi.

Kaikki ovat siis tehneet vain väärin, ja nyt minulla on huono omatunto kämppis2:n pahasta mielestä, joka johtuu minusta, ja paha mieli kämppis1:n pahasta mielestä, joka johtuu miesystävästä. Kauniita unia. :(

Noniiiin! Nyt päästiin taas vähän eteenpäin. Eilen työskentelyä gradun parissa parisen tuntia lähinnä järjestellen kirjallisuuskatsausta parempaan kuosiin. Sivuja -2. Sitten työskentelyä kassakoneen parissa 5,5 tuntia. Saavutus: yksi sadistisen siisti pullohuone.

Tänään 6 tuntia ahertamista edelleen teoriaosuuden kanssa: lähteiden referointia, koko osuuden jäsentelyä, pari käsitemäärittelyä lisää. Sivuja +3.

Edelleen puuttuu:
- koko johtopäätökset
- 4-5 lähdettä teoriaosuuteen
- tutkimusmenetelmien ja analyysimenetelmän kuvausta
- loppulässytystä

Huoh! Nojoo, ja tuli huudettua kameraa, ja surffattua äkkilähtösivuilla, ja luettua nettifoorumeita ja luettua kahta hesaria, ja puhuttua puhelimessa siskon kanssa, ja haastateltua filosofipoikaa, ja haukuttua opetusmenetelmiä kämppiksen kanssa. Vuorokaudessa on kuitenkin 24 tuntia eikä niistä nukuta kuin kolmasosa. Jos olisi kissa nukkuisin kaksi, mutta empä ole.

Olen viettänyt kaksi häiriintynyttä iltaa baarissa. Ensimmäinen oli impulsiivinen lähtö suoraan töistä. Terrorisoimme puolia Tampereen seudun känniääliöistä verbaalisesti. Olimme enimmäkseen aggressiivisia, ja istuimme päät vastakkain möyhäämässä kaikesta, minkä pitäisi olla eri tavalla maailmassa, ja julistimme raivokkaasti ärsyyntymistämme niin, ettei kukaan normaalin tilannetajun omaava ihminen tohtinut lähestyä meitä. Muutamat onnettomat, jotka uskalsivat, ruoskittiin henkisesti. Muu asiakaskunta oli epätoivoisen harmaata massaa, jolla ei juuri näyttänyt olevan hauskaa. Vessassa nälvittiin toisille. Baaritiskillä oltiin röyhkeitä. Baarimikot näyttivat masentuneilta. Koko ilta oli rämpimistä sekä sisäisen että ulkoisen negatiivisuuden suossa. Hymyilin niin vilpittömästi, että kaksi kulmahammasta katkesi (Benni, 1998).

Toinen ilta oli ihan toisenlainen. Oli lähdettävä evakkoon kämppiksen läksiäisbileitä, ja päädyimme ravitsevan illallisen ja usean jälkiruokakahviyrityksen jälkeen juottolaan. Juottolassa hymyilimme, ja olimme hurmaavia koko illan. Ihmiset olivat iloisia, ja tanssivat estottomasti hyppien pitkin seiniä ja kattolistoja. Musiikki oli mieltäräjäyttävää. Tanssiminen oli hekumallista. Kaikki, joiden kanssa juttelin olivat ihania ja mielenkiintoisia ihmisiä. Ihastelimme koko illan elämän ihanuutta, ja yksinkertaisia iloja. Rakastimme kaikkia ja kaikkea. Nauroin koko illan niin paljon, että alaosa kasvoistani on tällä hetkellä lähes halvaantunut. Rakastin raivoisasti 600km:n päässä samanlaista iltaa viettävää sisarta. Rakastin ystävää. Juttelimme ja juttelimme ja juttelimme, ja valot välkkyivät, ja musiikki pauhasi, ja ihmiset olivat iloisia.

Ihmeellinen viikonloppu. Olen siis kahlannut käsikynkkää saman ihmisen kanssa viimeisen puolentoista vuorokautta. Sinä aikana olen kokenut kaikki tunneskaalat, käynyt kaikki maailman keskustelut. Ollut raivoissani, ollut liikuttunut, ollut ärsyyntynyt, ollut vittumainen, ollut ruma, hymyillyt, nauranut, ollut rakastunut, ollut kaunis, ollut onnellinen, pysähtynyt hetkeen, vanginnut miljoonia visuaalisia hetkiä, ja käärinyt ne elmukelmuun, pujottanut minigrip-pussiin ja pistänyt pakkaseen, jotta ne säilyisivät ikuisesti.





Lähteet

Benni, S. 1998. Elianto. Feltrinelli: Italia.

Kai sitä tosiaan on kylmä vittumainen nainen, kun toistuvasti toivottaa helvettiin ei minkään näköisen känniääliön, joka yrittää nojailla coolisti huojumatta ja melkein kykenee muodostamaan katsekontakstin keskustelukumppaniin, ja jolla ei ole kummempaa sanottavaa kuin "Miten menee?" Olen siis pahoittanut eilen usean henkilön mielen, ja ihan vaan ilkeyttäni. Sitten ne kysyy. että "Miksä vihaat mua?", ja näyttää murtuneilta.

Seurassa ei muuten valittamista. Ja olen silti erään uusi lempihenkilö. Ihanaa, kun ihmiset tykkää!

Sain syötyä, mutta en nukuttua. Katsoin tv:tä, luin 2 tuntia, ja kun kirja loppui, yritin nukkua tunnin, laskin kahdesti sataan, mutta en nukahtanut. Puoli viideltä aloin ahdistuksissani luonnostelemaan johtopäätöksiä, ja jatkoin tätä kuuteen. Pyörin vielä puoli tuntia sängyssä ennen kuin nukahdin. 5 tuntia myöhemmin heräsin, ja taas jatketaan.

On se vaan kumma kuinka mulla näköjään nämä harjoitustyöt/opinnäytteet
1. Kääntää unirytmin täydellisesti
2. Aiheuttaa epäsosiaalisuutta ja hajamielisyyttä
3. Valtaa koko pään niin, ettei juuri kykene muuta ajattelemaan
4. Vie ruokahalun
5. Aiheuttaa unettomuutta

Näiden perusteella se kirjastonhoitajan unelias ja stressitön homma taitaa siis olla ihan omiaan kriisinsietokyvylleni.