Laalaaalaaa.
On muuten yllättävänkin mielenkiintoista kirjoitella tähän aikaan illasta jotain novellianalyysiä Edgar Allan Poen Punaisen Kuoleman Naamiosta. On se elämää kivaa. Vielä pitäs tehä vaikka mitä kivaa koulun eteen, mut enpäs tee! Hahaaa. Paskiaiset.
Ylihuomenna muutenpa ilmestyy uusi stamyksna. Tai huomenna, jos totta puhutaan. Whiii. Se tulee rokkaan. Ja miksi kirjottelen tätä, enkä esim. tota analyysia loppuun? Muaf. Ehkä olen tyhmä, ehkä laiska, ehkä radikaali. Ehkä tää on vaan hassumpaa.
Tänään oli lämmintä. Se oli ihan kivaa. Kohta on nimittäin kesä. Ja ketä oikeesti kiinnostaa nää jutut? NO EI KETÄÄN.
Siinäpä se. Näitä lauluja tytöt eivät kuuntele.
Voisinpa melkein seota tässä vaiheessa. Koulukin melkein kiinnostaa. Viikonlopuksiki olis melkein rahaa. Siirsinpä muuten äsken koneen tuosta sängyn vierestä ihan tukevasti tähän pöydälle. Intresting, huh? Sen piti väliaikaisena ratkaisuna olla tos paikas jonku illan ja nyt se sit oli siinä varmaan vuodet. Hitto, mä oon saamaton jannu.
Havaitsin muuten just, et tos analyysis ei oo päätä eikä häntää.
Ihan järjetöntä sanojen peräkkäin laittelua. Noooh.... laitetaan taiteen piikkiin.
"Jos tämä peilikuva kertoo mihin suuntaan kehitymme niin, hajotan kasvoni."
Anteeksimuttanytolitodellatylsääjapäätinmuistellarunonmittoja. (haiku)
Jos jaksankin nyt
huomenna kuitenkin jo
väsyisin tähän
suosiolla yksin jäisin
tähän kylmään elämään
Voi jukra. Oon aika taiteilija. Takaisin analyyseilemään--> Whii. Unia ihmiset. Nukutte jo? Lusmut.