IRC-Galleria

Tässä nimenomaisessa päiväkirjassa voisin ottaa hyvinkin poliittisen korrektisti kantaa joulun kaupallisuuteen. Aivan kuten herra JJ teki omassaan. Noh, turhaan minä sellaisia, onhan edellämainittu herra allekirjoittanutta huomattavasti parempi kirjoittaja ja onhan hänellä jo esillä kaikki pointit, joita vastaan voisin anarkisesti kapinoida. Homoa tuollainen.

Suurin huoleni ei nimittäin ole minkään sortin jouluinen kaupallisuus, vaan se, että olen kipeä. Vitutuksen määrä on sangen suuri. Ajoitukseltaan tämä äkillinen sairastuminen ei olisi voinut paremmin tulla. Huomennahan (eli oikeammin tänään) on jouluaatto. Enäähän tästä epätoivon yhtälöstä puuttuu se, että lumet sulaisivat mystisesti yön aikana. Ei sitä ikinä tiedä, ovathan ne pingviinitkin sentään veikeitä eläimiä, vaikka lintuja ovatkin. Miettikääs sitä.

Alkuloma on mennyt sangen rattoisasti, näin jouluaattoa odotellessa. Oikeastaan odotan enemmän uutta vuotta, mutta onhan tämä edellämainittu jouluaatto pakollinen paha uuden vuoden juhlintaan siirryttäessä. Uusi vuosihan kohdistuu ensi viikonloppuun ja tuolloin on luvassa mitä hurjinta biletystä, jossain. Paikka ei ole vielä täysin ihan oikein kunnolla 100 % varma, mutta kyllähän vanha tapajuoppomme aina jtn keksii. Oikeastaan en kyllä ole kovin vanha. Enkä tapajuoppokaan, nautin hillitysti ja sivistyneesti hieman alkoholia silloin tällöin. Älköön kukaan väittäkö muuta.

Käynnissä oleva viikonloppukin on edennyt hyvin mielenkiintoisesti. Perjantaina allekirjoittanut houkuteltiin humaltumaan. Syypäänä oli, yllätys, yllätys, Herra J from Kihniöcity. Veitsi kurkulla mattipoika siis pakotettiin uppoamaan kaljan nautinnollisiin syövereihin ja pyörremmäisiin virtauksiin. Ilta oli vähintäänkin hämmentävä. Seinäjoelle oli kova yritys, siellä kun oli kerrottu olevan jonkin sortin megamättöbailut. Emme saa ehkä koskaan tietää, kuskeja ei löytyny. Ei ainakaan alle tuhannen euron nimellistä korvausta vastaa ( Herra JK on ahne mies. Hyvällä tavalla, tai jtn ). Tämän päivän olenkin sitten kärsinyt sen edellämainitun saatanallisen Kihniön partyboyn seurasta. Paskan läpän määrä oli valtava ja huoneeni haisee vieläkin ylenpalttisesti deodorantilta, joka oli välineenä poikien välisessä, hurjassa mittelössä. Lapsellisia paskiaisia.

Aikasemmin tänä iltana menin nukkumaan, koska oloni oli hyvin, hyvin kipeä (Lue: paska). Kurkkuni tuntuu vieläkin parin tuhannen huumekoukussa olevan tulimuurahaisen reivimestalta. Auts. Tekee kipiää.

Ehkäpä tämä tästä, ehkä ei. Kuka tietää?

Hyvää joulua tietenkin teille kaikille, jotka tämän säälittävän tekstintuherruksen sattuvat verkkokalvoilleen tallentamaan. Ja mikseipä niille muillekkin. Ansaisevathan hekin jonkin sortin joulun, vaikkeivat tälläisiä älyttömiksi kirjainjonoiksi muunneltuja ajatusten virtoja lue. Toivottovasti se parrakas herra lahjoo teidät kaikki järkyttävillä määrillä turhaa krääsää, mikä saa kunniapaikan sen-talon-kapisimman-komeron paskaisimmasta nurkasta, ylimmän pölynkerääjän virkaa suorittaen. Dam, dam.

Kunnioittaen, Matti V.