Yksi jäi yhteen ja Matti oli kokonaisen viikonlopun selvinpäin. Mahdotonta? Niinhän sitä luulisi. Harmillista sinänsä, ettei selvästä viikonlopusta pahemmin ollut hyötyä, ottaen huomioon, että lukemiseen tarkoitettu aika menikin sitten kylällä pyörimiseen ja juomatta olemisesta säästynyt raha meni bensaan. Käyhän se näinkin.
Kun tuuli itkee yksinäistä lauluaan
sade piiskaa kylmänä ilottomia kasvoja
mitä täältä sitten lopussa saakaan
kaikki lupaukset vain tyhjiä sanoja
Tuijottaa pistettä seinässä
miettien missä
kurimuksessa maailmanlopun sään
yhdessä yksinään
harhailevat levottomina
ihmiset löytämättä edes itseään
Kuin yrittäisi tappaa kuolematonta
rakastaa mahdotonta
Huh, huh.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 18.01.
- [Ei aihetta] 03.12.
- [Ei aihetta] 09.10.
- [Ei aihetta] 07.09.
- [Ei aihetta] 17.08.
- [Ei aihetta] 08.08.
- Yksinpuhelu pääsi sisällä. 04.08.
- Tinnatus, mä eläl/nsä.. 21.07.
- [Ei aihetta] 16.07.
- Tylsimmistä tylsin ja masentavin tilanneka... 10.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (41)
-
▼
2007 (53)
- ▶ joulukuu 2007 (8)
- ▶ marraskuu 2007 (9)
- ▶ lokakuu 2007 (6)
- ▶ syyskuu 2007 (13)
- ▶ elokuu 2007 (3)
- ▶ heinäkuu 2007 (2)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (4)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ maaliskuu 2007 (1)
- ▶ helmikuu 2007 (1)
- ▶ tammikuu 2007 (4)
- ▶ 2006 (58)