IRC-Galleria

Jotenkin on taas sellainen fiilis, ettei mikään toimi.
Voi tätä angstin määrää.

Pimeä ja hiljainen ilta parkanossa.
Mikäs sen parempaa.
Sarkasmia.

Tässä nimenomaisessa päiväkirjassa voisin ottaa hyvinkin poliittisen korrektisti kantaa joulun kaupallisuuteen. Aivan kuten herra JJ teki omassaan. Noh, turhaan minä sellaisia, onhan edellämainittu herra allekirjoittanutta huomattavasti parempi kirjoittaja ja onhan hänellä jo esillä kaikki pointit, joita vastaan voisin anarkisesti kapinoida. Homoa tuollainen.

Suurin huoleni ei nimittäin ole minkään sortin jouluinen kaupallisuus, vaan se, että olen kipeä. Vitutuksen määrä on sangen suuri. Ajoitukseltaan tämä äkillinen sairastuminen ei olisi voinut paremmin tulla. Huomennahan (eli oikeammin tänään) on jouluaatto. Enäähän tästä epätoivon yhtälöstä puuttuu se, että lumet sulaisivat mystisesti yön aikana. Ei sitä ikinä tiedä, ovathan ne pingviinitkin sentään veikeitä eläimiä, vaikka lintuja ovatkin. Miettikääs sitä.

Alkuloma on mennyt sangen rattoisasti, näin jouluaattoa odotellessa. Oikeastaan odotan enemmän uutta vuotta, mutta onhan tämä edellämainittu jouluaatto pakollinen paha uuden vuoden juhlintaan siirryttäessä. Uusi vuosihan kohdistuu ensi viikonloppuun ja tuolloin on luvassa mitä hurjinta biletystä, jossain. Paikka ei ole vielä täysin ihan oikein kunnolla 100 % varma, mutta kyllähän vanha tapajuoppomme aina jtn keksii. Oikeastaan en kyllä ole kovin vanha. Enkä tapajuoppokaan, nautin hillitysti ja sivistyneesti hieman alkoholia silloin tällöin. Älköön kukaan väittäkö muuta.

Käynnissä oleva viikonloppukin on edennyt hyvin mielenkiintoisesti. Perjantaina allekirjoittanut houkuteltiin humaltumaan. Syypäänä oli, yllätys, yllätys, Herra J from Kihniöcity. Veitsi kurkulla mattipoika siis pakotettiin uppoamaan kaljan nautinnollisiin syövereihin ja pyörremmäisiin virtauksiin. Ilta oli vähintäänkin hämmentävä. Seinäjoelle oli kova yritys, siellä kun oli kerrottu olevan jonkin sortin megamättöbailut. Emme saa ehkä koskaan tietää, kuskeja ei löytyny. Ei ainakaan alle tuhannen euron nimellistä korvausta vastaa ( Herra JK on ahne mies. Hyvällä tavalla, tai jtn ). Tämän päivän olenkin sitten kärsinyt sen edellämainitun saatanallisen Kihniön partyboyn seurasta. Paskan läpän määrä oli valtava ja huoneeni haisee vieläkin ylenpalttisesti deodorantilta, joka oli välineenä poikien välisessä, hurjassa mittelössä. Lapsellisia paskiaisia.

Aikasemmin tänä iltana menin nukkumaan, koska oloni oli hyvin, hyvin kipeä (Lue: paska). Kurkkuni tuntuu vieläkin parin tuhannen huumekoukussa olevan tulimuurahaisen reivimestalta. Auts. Tekee kipiää.

Ehkäpä tämä tästä, ehkä ei. Kuka tietää?

Hyvää joulua tietenkin teille kaikille, jotka tämän säälittävän tekstintuherruksen sattuvat verkkokalvoilleen tallentamaan. Ja mikseipä niille muillekkin. Ansaisevathan hekin jonkin sortin joulun, vaikkeivat tälläisiä älyttömiksi kirjainjonoiksi muunneltuja ajatusten virtoja lue. Toivottovasti se parrakas herra lahjoo teidät kaikki järkyttävillä määrillä turhaa krääsää, mikä saa kunniapaikan sen-talon-kapisimman-komeron paskaisimmasta nurkasta, ylimmän pölynkerääjän virkaa suorittaen. Dam, dam.

Kunnioittaen, Matti V.

Hmm. Tälläistä tänä viikonloppuna tosiaan.

Perjantain otti omakseen puurojuhla, tuo suuri ja mahtava Parkanon lukion spektaakkeli, joka lähinnä tarkoittaa jos jonkinmoista juopottelua ja heikompien mollausta. Ihan kivaahan se. Vituttaa vaan, ku juho näyttää ilmeisesti paremmalta mekossa, kuin meikäpoika. : < Epistä. Ja menetinhän tuona iltana paitani ja takkini, t-paidassa kotiin, jee. <3

Eilenpä lähdettiin viemään Herra JJ:n puhelinta kohti nummijärveä. Miksi? Kukaan ei taida tietää, ehkä tylsyydellä oli osuutta asiaan. Ja tietenkin Herrojen J ja K humalatiloilla. Allekirjoittanut oli selvinpäin. Kerran niinkin. Hylkäsimme puhelimen ovelasti puuhun roikkumaan. Puhelin oli sijoitettu muoviseeen lootaan, jonka ohessa oli lappu, joka oikeutti viiden euron löytöpalkkioon, jos tuon puketin löytäjä soittaisi lapussa oleviin numeroihin (Minä, K, JJ). Odotamme innolla puhelua ensi nummen aikaan.

Tästä eksyimme jonkin sortin keski-ikäisten, humaltuneiden Nummirockin järjestäjien pikkujoulujuhlaan. Kuinka todennäköistä tämä on? Eipä kait kovin. Varsinkin edellämainitut herrat JJ ja K innostuivat pippaloista senkin verran, etteipä noita nuorukaisia meinannut kovin helposti lähtemään saada. Keski-ikäisiä naisihmisiä ja ilmaista alkoholia, sanoivat. Ilmaisesta alkoholista Matille kerrottiin vasta lähdön aikaan, se olisi voinut kiinnostaakkin, keski-ikäiset naiset kun eivät intresseihini pahemmin kuulu (anteeksi vain edellämainittuun ryhmään kuuluville lukijoille). Tutustuimme juhlissa mm. Nummirockin ilmeiseen järjestäjään (tai niin mies ainakin väitti, liekö puhunut totta, en perehtynyt asiaan sen kummemmin). Mies oli peruspohjalainen, humalainen mulkku. Mielenkiintoinen persoona siis. Kahden aikaan, mahtavien juhlien päättyessä, lähdimme sitten taas kohti kotia. Pienoisen keskustan pyörittämisen jälkeen pientä Matti-poikaa alkoi väsyttää sen verran, että hän suuntasi kohti kotia ja väsymys kaatoi pojan lähes heti sänkyyn. Kiitos ja kummarrus, prkl.

Tänään vedetään.

Huomenna sitten taas armottoman vittuilun merkeissä.
Heleijjaa.

Lattiallani on hikotteleva, humalainen kihniöläinen. Miksi? En tiedä. Mistä minua näin rangaistaan? En tiedä.

"WHAT!?"

Ei hitto mä vihaan sua juho. KUOLE!!

Laadidaa. Juho on paha ihminen, hyvin, hyvin paha. Hän juottaa ihmisille alkomaholia, vailla syytä, saati periaatteita. Ja sitten ne loppuvat. Alkoholit siis. Ja sitten ihmisiä ketuttaa. Voi hitsin hitsi. Juho ON perseestä. Muistakaamme se, siis. Olisinkin bileissä, ilmaista viinaa ja mukavia ihmisiä, olisiko se sitten mukavaa? Ehkäpä. En tiedä, en ole sellaista kokenut. Tänään.

VITUNMOINEN BONGI!

Tulkaa tänne, riehutaan. (Järjettomien päiväkirjamerkintöjen multihuipennus.)

Nytpä voisin kirjottaa jotain fiksua. Mutta EN! HHAAHHAHHAHAAHH!

Mnin JÖrjekvö sbkayssae. Se oli muuten Juuso. Olen nyt tampereella. Täällä on kiva.


TMÄ ON MAAILMAN ANEEMISEIN PIVÄKIRJA! Kirjotanpa muuten kannettavalla. Olen K.-rapulassa. Vielä hieman vielä rkalholin vaikutuksen alaisena. Kannettavallla on kirjoittaa vaikee.

JUMALATON BONgI! EI MTN JÄRKEÄ! Jou.

Tana. On taas äärimmäisen freeshi olo itsenäisyyspäivänä. Ei oikein nappaa.

Eilen oli tarkoitus soitella eeppisesti koko ilta, MUTTA! Eräs herra Tampereen J olikin eksynyt Herra Sukunimi K:lle mukanaan tietty määrä alkoholia. Tämäpä johti suureen dilemmaan: osa joukostamme hamusikin yllättäen tuota tajunnan hämärtävää nektaria! Ja tästä alkoi kuskin metsästys, olihan herrra Sukunimi K autoton ja juonut. Häntä ei siis voinut käyttää. Loppujen lopuksi eräs armelias naishenkilö haki tälle säälittävälle joukolle hieman kaljaa. Ja sehän maistui.

Tästäpä miettimään illan suunnitelmaa. Päädyimme siihen, että Kihniön valloitus olisikin EHKÄ loistava idea. Oliko se? Ehkei. Tilasimme taksin. Kuuntelimme Larharyhmää. Olimme paikalla, kohta jopa bileissä. Ilta meni miten meni. Menetinpä loputkin säälittävät leukahaiveneni, kiitos erään neitihenkilön. Ei siinä mtn, kyllä niin mukava tyttö vähän ihmisiä saa trimmatakkin.

Tiedän. Tämä teksti on perseestä ja vailla päätä, tahi häntää.
Syytetään krapulaa.

Sitähän on.

Prkl.

Ja lisää krapula angstausta.

JOS JOKU TANAN MULUKKU EHDOTTAA VIELÄ JOSKUS, ET LÄHETÄÄN KPÄÄHÄN BAARIIN, NIIN SANON ETTÄ VITTU! Ja meen kotiin itkemään.

Jaa-a... Sellainen ollaanpa-kettu-selvinpäin-viikonloppu taas.

Mennäänpä käymään mietaalla ja päästäänajoissakotiin.com

Muahaaa! Kumpikaan ei meinaan oikein toiminut.

Nimimerkillä: Lähemmäs 2,5 litraa kiljua takana ja kellohan on noin varttia vaille viis.