IRC-Galleria

Manasinpa tuossa jo huomista krapulaani tajuamatta, että eihän sellaista prkl tule olemaan.

Takana liian monta (raskauttavista syistä) pummittua savuketta.

Takana liian monta kylänpyörähdystä.

Takana liian monta humalaista ihmistä, ottaen huomioon, ettei ainutkaan niistä ollut minä.

Harvemmin sitä heittää 300 km kylänrinkiä. :D

Tekee mieli alkoholia.

Mikäköhän hemmetin järki oli eilen lähteä kävelemään pelkässä t-paidassa kotiin kaatosateessa? Siis olihan minulla housut. Ja bokserit. Ja sukat. ja kengät. Mutta silti. Olihan se ihan kivaa, muttei taida olla kaukaa haettua, että allekirjoittanut on loppuelämänsä tuhannen kuumeessa.

Valkkari on hyvää, kun yksin juo.

Silmä silmästä ja maailma on sokea,
siksikö en nähnyt totuutta?

Elämä on ihanaa. :D

Pää hajoaa, pää hajoaa, pää hajoaa!

Kuolema, ole kerrankin armollinen ja revi henki näistä säälittävistä ruumiin riekaleista.

Psyka huomenna.

Yksi jäi yhteen ja Matti oli kokonaisen viikonlopun selvinpäin. Mahdotonta? Niinhän sitä luulisi. Harmillista sinänsä, ettei selvästä viikonlopusta pahemmin ollut hyötyä, ottaen huomioon, että lukemiseen tarkoitettu aika menikin sitten kylällä pyörimiseen ja juomatta olemisesta säästynyt raha meni bensaan. Käyhän se näinkin.

Kun tuuli itkee yksinäistä lauluaan
sade piiskaa kylmänä ilottomia kasvoja
mitä täältä sitten lopussa saakaan
kaikki lupaukset vain tyhjiä sanoja

Tuijottaa pistettä seinässä
miettien missä
kurimuksessa maailmanlopun sään
yhdessä yksinään
harhailevat levottomina
ihmiset löytämättä edes itseään

Kuin yrittäisi tappaa kuolematonta
rakastaa mahdotonta

Huh, huh.

Miettien: -
tajuten : -
unohtaen: -

luotaa
uskottua ajatuksen virtaa
vailla suuntaa
teeskennellen
keskellä unohdettujen ajatusten
yli jo poltettujen siltojen
löydät määränpääsi itkien

tervetuloa maailmaan
ei täältä hengissä selviä kukaan

My hatred springs from the things I never dared to do, cause I know that those would have been the things to make me happy. I know, you shouldn`t be sad for the things you didn`t dare to do, you should be happy for the things you dared.

But remember, a coward is always a coward and there is no heroes among thieves. And when you`re lying dying, you won`t be remembering the days that you lived, you will be remembering the days you made to be worth living. No one knows what the death will bring, I only hope it will be better than this. No one knows.

Nyyh. Sinisilmäinen peura valehtelevien susien ympäröimänä.
Kuin sammakko lumpeella, jossa on reikä. Mikään ei kestä ikuisesti.
Palavan talon kivinen perustus. Jokaisessa valheessa on hiven totuutta.

Väsyttää.


Sisälläni asuu pieni nihilisti. En minä sinua vihaa, se vain. Sanat suustani eivät ole omiani. Tuo pieni vihainen otus ne päähäni sanelee. Määränpääni on kateissa. Kuinka? Kiitos. En olisikaan itse uskaltanut. Äh, untahan se vain oli, ehkä liian hyvää todeksi, tiedättehän? Hmmm... Tarkoituksettomat sanat ovat turhia, eikö totta? Ja kuinka selvää se onkaan. Eikös se tee näistäkin sanoista turhia. Osoittaa sanansa turhiksi turhilla sanoilla? Tekopyhää.

Vituttaa.

Siinä hän istui. Tietämättä mitä ajatella, tietämättä mitä tehdä. Neuvottomana. Silmänsä kosteammat, kuin luonto antaa ymmärtää, katseensa harhaileva. Korvansa kuullostellen, josko ystävyys palaisi tuliasten kera. Hiljaisuus. Pimeän ikkunan takana ei näy edes mustuus, illuusio puhtaudesta, kun likaa ei näe. Huutoäänestyksen kaiut pääkopassaan, tietämättöminä herransa olemattomuudesta, ajasta, jolloin näkyvälläkään rikkaudella ei ole mitään merkitystä, henkinen rikkaus on tuon ajan kasvateille vain harha. Elämä toimii vain matkana kuolemaan, kivin siivitettynä polkuna, halkeilleina laattoina, joissa revenneistä raoista pakenevat rikkaruohot kamppailevat päästäkseen vapauteen. Ilman tajuntaa, eivät tiedä, että ulospääsy on mahdottomuus. Kaiken päättää pimeys.

Vivahde. Erot. Ei tunnetta, ilman tunteettomuutta, kylmyys pysyy poissa ilman lämpöä, mutta sen paikallaolon hetkinä, ei sitä siltikään huomaa. Silti se on siellä jossain. Meissä kaikissa.