IRC-Galleria

Eihän tätä elämää voi elää kunnolla, ellei täällä oppisi joka päivä jotain uutta. Joka päivä tulee jotain, mistä saa oppia ja kokemusta. Pitää ottaa tääki vaan yhtenä suurena oppituntina. Ja voin vain sanoo, et oon oppinu monta asiaa tässä. Kaikki se on elämän viisautta. Joskus se palkitsee, mutta nyt se ei siltä tunnu. En voi ajatella tällä hetkellä mitään positiivista tästä tapahtumasarjasta, paitsi muistella sitä onnea..ja muistoja..mut paha olo peittää senkin alleen. Toivon vain et pystyn jonain päivänä oikeesti nauttimaan vielä elämästä. Kasvaa pitää munkin ja paljon. En ole lähelläkään vielä aikuistumista, vaikka niin aina välillä itselleni ja muille yritän kovasti todistella. Nää tällaset kokemukset just viestii siitä, ettei elämä ole koulinut tarpeeksi.

Mut uskon taas siihenkin, et särkynyt sydän satuttaa joka kerta enemmän ja enemmän..jos se sydän oikeestikin sit särkyy. Tai en voi sanoo, et enemmän ja enemmän, koska jokainen tapahtuma on aina omalaatuisensa ja erilainen. Siihen ei elämänkokemus paljon auta, kipua se tuottaa aina. Kaikille ei välttämättä, mut mulle kyllä. Ja tiedän sen, et jos tästä tokenen ja joskus vielä saan kokea onnen, nii se tuntuu vielä paremmalta kuin tähänastiset onnentunteet. Osaan niin paljon kunnioittaa sitä hyvää oloa. Antaisin ja tekisin mitä vain, että saisin sen takaisin. Silloin itse elämä on yhtä huumetta, koko ajan olet pilvessä :)! Onni on mulle niin paljon tärkeempää kuin mikään muu, ja se onni tulee rakkauden kautta, ei millään muulla tavalla. Koska olenhan nytkin tietyllä tavalla onnellinen elämääni, mutten täysin. Ainut osa mikä multa puuttuu on rakkaus, intohimoinen rakkaus. Enkä mä sitä väkisin etsi, koska silleen sitä ei löydä. Mä luulin et se käveli mun elämään taannoin, mut näin ei sit lopulta käynytkään. Kaikki tuntui vain niin oikeelta ja tuntui et kaikki palaset loksahtivat kohdalleen..mutta..kunpa elämä olisikin niin yksinkertaista.

Siitä nyt tässä toivun, taistelen kaikin voimin. En sanoin voi kuvailla olotilaani, siksi se on mulle iso kysymysmerkki itsellenikin. Ja jos saan tähän väliin oman mielipiteeni ilmaista, niin ihminen joka nämä tunteet on saanut aikaan voi olla itsestään hyvin tyytyväinen, positiivisessa mielessä tietenkin. Ja miettiä sitä miten ihana ja hyvä ihminen hän on, kun saa tällaisia tunteita toisessa ihmisessä heräämään. Kaikissa se ei varmasti herätä samanlaisia tunteita, mitä mussa herättää. Mutta on vain opeteltava elämään elämää tällä tavoin ja käsittelemään tunteensa. Ei tässä muukaan auta, niin kuin moni viisas ihminen mulle on sanonut. En voi estää tunteitani, eikä niitä kukaan voi poiskaan ottaa. Ja vähiten haluan luopua niistä, enkä luovukaan.

Tunteiden valtameri, siellä mä oon. Odotan pelastajaa, etten hukkuisi..