IRC-Galleria

Ajattelu ei kyl koskaan oo turhaa, se alkaa mulle vihdoin tuottaa jotain tulosta. Tai sanotaanko et oon taas oivaltanu/huomannu uusia näkökohtia ja asioiden totuudenmukaisuuksia. Näen itteni uudessa valossa, ja koko tilanteen uudessa valossa. Kun tarpeeksi piirtelee millekarttaansa haaroja, nii väkisin alkaa löytyä ratkaisuja kysymyksiin, ja haarautumat alkaa yhdistyä kaukana toisiinsa. Mikään kysymys ei tässä maailmassa pitäisi jäädä vaille vastausta, koska kysymyskin on olemassa.

Ainaki sen oon huomannu, etten oikeestikaan ole ajatellut kuin itteeni viime ajat, tai en koko ajan mut liikaa. Oon mä silti ottanu toisenkin osapuolen huomioon. Kaikkeni oon antanu ja yrittäny. Mut virheitä olen tehnyt silti..paljon. Oon NYT yrittäny asettaa itteni toisten ihmisten rooliin ja se on avannut hieman mulle enemmän tätä kaikkee. Oon ollu tosi tyhmä ja ajattelematon. Ku esim mietin itteeni samassa tilanteessa, joskus olen ollut vastaavassa tilanteessa myös toisella puolella joskus nuorena :), niin en mäkään oo silloin osannu ajatella kuin itteeni. Silloin ei vain tiedosta toisen ihmisen huomioonottamista. Ja ku miettii 5 vuotta taaksepäin, nii ei silloin ole tarvinnutkaan. Nuoruudestaan pitää nauttia ja ottaa kaikki ilo irti. Sitä ei saisi kukaan yrittää riistää keneltäkään. Kenelläkään ei ole oikeutta riistää sitä. Enkä mä oo yrittänytkään riistää keneltäkään mitään, mä oon antanu tilaa ja aina annan ku sitä pyydetään.

Harmittaa vain tietyt asiat, jotka olen pilannut tällä kaikella. Mutta en voi ku laskee sen varaan, et ihminen kasvaa ja aikuistuu koko ajan ja pystyy sitä mukaa hyväksymään ja ymmärtämään, antamaan anteeksi. Mä ainakin toivoisin saavani vielä toisen mahdollisuuden. Nyt oikeestikin ymmärrän kaiken. Tai ainakin yksi kysymys päässäni sai vastauksen. Pieni vapauden tunne tuntuu hyvältä. Oon saanu kahleet auki jostain.

Eilen sanoin et mun näkö alkaa palautua nii seki vain vahvistui tänään. Näen taas muitakin ihmisiä. Tänään oon saanu ihan tuntemattomilta ihmisiltä hymynpilkkeitä, ei naurun vaan hymyn :). Se piristää kun huomaa ettei täällä maailmassa olekaan yksin. Pienet asiat ovat tällaisina hetkinä niin suuria, niitä ei voi tarpeeksi hyvin kuvailla sanoin. Ne pitää kokea ja tuntea. Jälleen kerran huomaa miten rikas elämä onkaan, kun osaa tuntea ja nauttia jokaisesta tunteesta. Se jos mikä antaa voimaa elää tätä kovaa ja kylmää maailmaa.

Tällä hetkellä vain tuntuu aivan mahtavalta. Tuntuu oikeasti siltä, etten olekaan niin huono ihminen. Oon ehkä nyt antanut itselleni anteeksi juuri ne virheet mitä olen tehnyt. Siihen mä edelleen uskon, et tapasin juuri sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisin elämäni viettää. Mutta ehkä mä en ollut hänelle se oikea..en ainakaan tällä hetkellä. Enkä mä "odota" ketään. Mä uskon et se oikee, se mun elämäni rakkaus kävelee mun luo ja mä sen. Sit se rakkaus ja onnellisuus vasta tuntuukin hyvältä. Silti muistan aina, että elämää on sen rakkauden ja onnelisuuden ympärilläkin. Sitä ei saa unohtaa, vaik kuinka onnellinen olisi. Ei rakkaus kuitenkaan koko elämä ole, se on vain suuri, hyvin suuri osa sitä.

Mutta nyt rakastan elämää. Tuntuu siltä et enemmän kuin koskaan, ja huom elämää..tätä kaikkea mitä tänne mahtuu. En puhu siis mistään yksittäisestä ihmisestä. Tällä hetkellä tuntee ittesä oikeesti niin viisaaksi, vaik yleisellä tasolla en itteeni muita parempana pidäkään. Elämän viisautta on nyt ammennettu isolla kädellä.

Ja kasvu vain jatkuu, se jatkuu siihen viimeiseen hetkeen saakka.