IRC-Galleria

Morjens, sanon minä. Tänään vähän fyysistä kipua, jottei henkinen tuntuisi niin pahalta. Mut siksi tää kipu ei tunnukaan nii pahalta kuin se tuntuisi, jos olisin henkisesti huippu kunnossa. Kävin siis pelailee taas Kuopion ihanassa kaupungissa fudista, ja teloin polveni jälleen. Huoh ja syvä huokaus. Tuntuu et vastoinkäymiset oikeesti seuraa mua kaikkialle. Pistää naurattamaan, vaik ei yhtään naurata, tää on sen verran uskomatonta jo. Kaikki mitä vähälle aikaa olen kokenut, oikeestaan viime kesästä saakka, nii on yhtä ihmettä. Miten voikaan yhdelle ihmiselle sattua niin paljon huonoa tuuria, tai epäonnea näin vähälle aikaa.

Oikeesti alkaa miettimään jo et oonko mä tehny jotain väärää, et oon ansainnu tällasta. En pysty käsittämään en. Sen tietää ainaki varmaks et pääsen leikkauspöydälle. Ehkä se siellä sit poistuu se paha minusta, se huono onni :). Toivoisin kuitenkin et mun onni alkais kääntymään parempaan suuntaan. Tällekään ei taas mahda mitään, ei auta surkutella tapahtunutta. Mut ai helvetti että koski jonkun verran. Sairaalassaki sai kuunnella muiden valitusta, ja tuli nöyrä olo. Sai niin paljon ajatella asioita ku odotin vuoroani. Ei oma kipu tuntunut missään, ei oikeastikaan missään. Mut samanlaista on ollu mun vaikertaminen ku oon purkanu pahaa oloa sisältäni. Se on ainaki tuntunu just siltä miltä se sairaalassa kuulosti. Mutta se siitä, ei tässä vaivuta enää alemmas ainakaan vielä. Katellaan mitä tapahtuu taas lähipäivinä.

Mieluummin mä ottasin sen ehjän sydämen takaisin :)