IRC-Galleria

Vaikeinta on aina päästää irti sellaisesta mikä itselle on tärkeintä. Se on niin loogista, koska eihän se olis sulle tärkeetä, jos sä päästäisit irti vapaaehtoisesti. Joskus vain on pakko päästää irti, ei ole muuta mahdollisuutta. Silloin ei kysellä et onko asia tärkeetä vai ei, joskus on pakko irrottautua. Ja vaikeinta mulle täällä maailmassa on päästää irti sellaisesta, mikä mulle on tärkeää. Olen joutunut paljosta luopumaan, mutta toki oon mä jotain suurta saanutkin. Uskon, et elämän varrella mä vielä saan kiitosta siitä mitä teen ja millanen oon. Ainahan sitä toivois et onnituis kaikessa mitä tekee, mut välillä pitää oppia myös hyväksymään se ettei kaikki mene niin kuin ajattelee.

Tää maailma on täynnä viisautta ja elämänneuvoja, kun vain osaa kuunnella tarkkaan. Etenkin musiikista ja laulujen sanoista saa paljon apua omiin ongelmiinsa. Minussa ne pistää miettimään ainakin et miten itsensä voi samaistaa johonkin laulun sanomaan. Jos olisin muusikko, mulla olis jo levy täynnä tavaraa mun sydänsuruista :). Ja monet lauluthan just kertoo ihmissuhteista. Siksi ne mua helpottaakin ja auttaa käsittelemään tunteita. Tiedän et toistan itteeni aika usein, mut Coldplay on aivan ykkönen näissä jutuissa. Ne biisit ei kulu koskaan puhki, eikä ala kuulostamaan pitkästyttäviltä. Niiden sanoma helpotti mua ainakin pääsemään yli mun ongelmista. Pystyin yksin tunteilemaan :). Voi kunpa olisinkin muusikko, tai laulaja lähinnä. Uskosin et pystyisin koskettamaan ihmisiä sillä tavoin. Mut en oo eikä musta olis siihen, tyydyn tähän kuuntelijan ja tunteilijan roolin.

Kaikilla on kuitenkin omat kokemukset elämästä ja omat näkemykset asioihin. Muistaa vain seurata sitä omaa valoa, mikä edessä kulkee nii kyllä se opastaa oikeaan, vaikka välillä tuntuis et se johdattaa harhaan. Kunhan sitä valoa ei vain kadota, itse melkein kadotin sen. Eikä pidä lannistua siitä vaikka tekisi parhaansa, eikä siltikään onnistuisi. Vastoinkäymiset kuuluu ihmiselämään. Mulla niitä vähälle aikaa riittää aika paljon, silti selviän. Saan voimaa siitä kun selviän yhdestä, tiedän et selviän toisestakin. Kunhan ei jää murehtimaan liian pitkäksi aikaa edellistä. Yrittämättä ei voi onnistuakaan. Mä tuun yrittämään tänki jälkeen, ja uskallan varmasti pistää jälleen kaikkeni likoon. Uskon silti itseeni, että JOSKUS onnistun. Tiedän tekemäni virheet, yritän ensi kerralla korjata ne. Mutta rakkaus ei ole se virhe, ei ei..en mä siinä tehny virhettä, tein toisenlaisen virheen. Luin ihmistä väärin, luulin ihmistä toisenlaiseksi mitä todellisuudessa oli. Mä kyl aistin sen tietyistä jutuista, mut silti en kuunnellut sitä ääntä päässäni. Sit tein tyhmästi ja heittäydyin tunteiden valtamereen ilman minkäänlaisia turvaliivejä. Sit jäinkin yksin, ja sieltä nyt oon nousemassa edelleen. Olen löytänyt rannan, mutta kuiville nouseminen vie vielä aikaa. Kerään voimia siihen.

Tiedän et oon ahdistava tyyppi..aluksi. Sen alun yli kun vain pääsee nii sen jälkeen on oikeesti helpompaa. En syytä ketään muuta tästä kuin itteeni. En oo katkera kenellekään..tai ehkä tietyllä tavalla katkera kyllä, mutta pystyn sen sivuuttamaan. Se pistää lähinnä naurattamaan ja säälimään. Mutta nauran mä itsellenikin, kun mietin omia tekosiani joskus kauan kauan sitten. Ja pyydän anteeksi sellaista käytöstä, mut se kuuluu ns. ikään. Samalla sit tunnen itteni tällä hetkellä tyhmäksi ja lapselliseksi, koska en älynnyt kuunnella itseäni, en älynny varoa. Mut on niitä tyhmempiäkin täällä maailmassa kuin minä..ja paljon viisaampia kuin minä.