IRC-Galleria

Eilen jäi kirjoittamatta lyhyt mutta ytimekäs merkintä, ku tekniikka petti :). Olin siis kirjoittanut jotain, mut koska kone viskas mut ulos galleriasta nii en jaksanu uudestaan kirjoittaa samaa enää (ei tallentanut kirjoituksiani). Eikä ollu loppujen lopuksi mitään järkevää kirjoitettavaa, nii en jaksanu uudestaan alkaa kirjotteleen. Mut kokeillaan uudestaan..tosin ihan uudet jutut tänään.

Eilinen oli ihan jees päivä, tänään vielä enemmän jees päivä. Rakkautta rakkautta vain... Mä oon nii rakastunu, rakastunu elämään ja rakastunu ihmiseen, yhteen ainoaan. Tosin vailla vastarakkautta :). Ihan hullua et on silti näin vapaa ja onnellinen olo. Mut nää paremmat päivät on aivan mahtavia. Tällasina päivinä maailma on ihana paikka elää. Se miks musta tuntuu et oon nyt onnellinen johtuu siitä, et oon viettäny aikaa mun kavereiden kanssa. Oon saanu niiltä hirveesti tukea ja rakkautta, aitoa välittämistä ja apua mun vaikeuksiin. Te ootte ihan ykkösii, teidän sanat poistaa pahan maailmasta..tai ainakin auttaa unohtamaan ne hetkeksi. Huomenna on taas pävä uusi. Mut tää päivä oli yhtä aurinkoinen mulle, kun sen tarjoama sää kaikille meille.

Kaikki vain tuntuu tänään niin pirun helpolta, en oo taas tällasta tunnetta kokenu viime aikoina kovin monesti, siksi se tuntuu niin hyvältä. Ette arvaa miten vaikeeta on elää elämää, jossa olet rakastunut ihmiseen, muttet saa vastarakkautta. Voin kertoo et se on vaikeeta, sitä mun elämä on...tällä hetkellä. Mut tänään se tuntuu hyvältä jostain kummasta syystä. Normaaleina päivinä mä suren, mut tänään mä hymyilen. Tänään tunsin taas, et rakkauteen voi uskoa. Ja siihen voi uskoa, et on rakkautta joka syntyy lyhyessä ajassa, jopa ensisilmäyksellä. Ja on myös rakkautta, joka on vain yksipuolista. Maailma on täynnä rakkautta, mutta se ilmenee vain niin monella eri tavalla kussakin tapauksessa. Se et tulee epäonnistumisia ei tarkoita sitä, ettei koskaan enää voisi onnistua ja löytää oikeasti sellaista ihmistä, joka osaa rakastaa sua samalla tavalla kuin itse rakastaa toista. Ja se et luulee löytäneensä itselleen sopivan partnerin, ei välttämättä tarkoita sitä et se toinen ajattelisi sinusta samalla tavalla. Elämä ei ole aina oikeudenmukainen, eikä ihmis olento sitä voi muuttaa. Kaikki on luonnon luomaa. Luonnon lakien edessä ihminenkin joutuu nöyrtymään ja polvistumaan.

Tietyllä tavalla turhaahan mun on sureakaan menneitä ja jo tapahtuneita asioita, koska ei ne siitä muuksi muutu vaikka kuinka toivoisin ja polvillani rukoilisin. Mutta olen sellainen ihmistyyppi, joka ei voi antaa asioiden vain olla, en osaa antaa periksi. Mun on taisteltava kaikesta aina viimeiseen voiman rippeeseen asti, ennen kuin voin vasta luovuttaa. Kituuttava taktiikka, mutta ehkä se sit palkitsee enemmän loppupeleissä. Vaikee sanoo ku ei oo tullu kokeiltuun sitä toista tietä, et antais asioiden vaan olla. Välillä tuntuu et olen liian vanhanaikainen tähän nykymaailmaan, mutta en vain yksinkertaisesti osaa muuttua. En voi luopua sellaisesta mikä mulle itselle on niin tärkeetä: omista tärkeistä elämänarvoista. Silloin mun elämältä häviää lopullisesti se pohja ja tarkoitus. Onneks mä oon jo tavannu ihmisiä, jotka kunnioittaa mua just tällasena ku olen. Ne osaa arvostaa mun näkemyksiä ja elämänarvoja ja elämäntapoja. Ne hyväksyy mun "ahdistavan" rakkauden ja välittämisen. Tietääpähän ettei ole elämässään aivan yksin.

Ja eiköhän niitä samanlaisia ihmisiä kävele mun elämään lisääkin, kunhan jaksan vain odottaa. Olen malttamaton... :)