IRC-Galleria

Mitähän ylimielistä sitä seuraavaksi kirjoittelisi. Vaikka siitä miten täydellistä mun elämä onkaan. Tottahan se kai on et mun jotkut kirjoitukset on hieman yli meneviä, mut ottaa vain päähän joskus toi ihmisten itsekeskeisyys. Kyl mä iteki siihen oon syyllistyny, mut tunnustan sen. Ja jos mun elämä olis täydellistä ja kaikki olis just niiku mä haluun, nii voin kertoo etten kirjoittelis tänne. Ei sitä silloin muista tunteistaan puhua, ku asiat on hyvin. Silloin haluu ite nauttia niistä hetkistä ilman et muulle maailmalle tartteis huudella, muu maailma kyl näkee sen sit. Mut mulla vain puhkes se kupla ja se oli pakko tänne tällä kertaa purkaa, siis puhun nyt siitä mun henkisestä kuplasta, pahanolon kuplasta.

Olen siitä edelleen pahoillani, jos olen jotain loukannut ja jos olen pahoittanut ihmisten mieliä, mut se ei ole ollut tarkoitukseni. Enkä pysty edelleenkään ymmärtämään, miten MUN PAHAOLO vois ketään toista ihmistä loukata. Mut kaikki on varmasti huomannu et elämä jatkuu siitä huolimatta, jopa minä olen sen huomannut. Seki et mä en kirjottele läheskään joka päivä tänne, kertoo siitä et elämä alkaa olla taas hieman enemmän raiteillaan. Nyt ei tarvita enää ku saada polvi kuntoon ja lumet pois maasta. Sit se elämä alkaa taas, syntyy uutta kaikkialle. Tien pientareet alkaa kukkimaan, niin maanteiden varsilla kuin oman elämäntien varrellakin. Kevään kauneus on sitä: uutta syntyy ja tulee vanhan kuolleen tilalle. Vanhasta jää vain muistot, onneksi edes ne muistot. Muistot ne meidät ihmisetkin täällä maailmassa pitää, ei me täältä poistuta kokonaan koskaan, vaikka kuolema on kohdattavakin. Silti meistä jää ainakin kaksi asiaa pysyvästi: syntymä ja kuolema. Ne kaksi välttämätöntä asiaa, jotka jokainen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä.

Tästä pääsis taas purkamaan mielipiteitään ja arvostelemaan taas ihmiskuntaa, mutta jätettäköön se tällä kertaa tähän. Eräs henkilö tässä joku päivä sanoi erittäin hienosti ja viisaasti viitaten ihmiselämään: "Et ihan sama miten sitä ihminen rikkauksiaan ahnehtii, ku kummiski koittaa päivä et sulle kaivetaan 1,5 metriä maan alle paikka ja heitetään mullat päälle." Kaikki me silti ollaan ahneita, se on ihmisluonne. Mut se on totta, et sinne hautaan niitä rikkauksia ei saa. Siksi mä yritän ammentaa niitä muitaki rikkauksia tästä maailmasta, niitä mitä rahalla ei saa. Ne elämänkokemuksen antamat rikkaudet saa viedä kaikkialle, minne ikinä joutuukin. Voi olla varma et ne saa myös sinne mullan alle.