IRC-Galleria

Kuka huuliltasi virtaa, kuka vapahtajaa huutaa? Kuka nämä kulissit rakensi, kuka tämän luonnon rikkoisi? Vaan puhuen tätä maailmaa, tuota ei ei monikaan kunnioita. Hullun leiman otsassa, vaan syvemmällä tässä kaikessa. Alku sinisten kukkien, punaisen sienien sanat suuhun laittoi, vaan kertoen liikaa, jota vastaan ei oteta. Temppeli kulissien takana, vaan tuo kielletään, lisää näyttämölle tuodaan. Oli joskus tieto, hyvyyden poika, vaan tuokin puuhun naulittiin, salaisuudet kiellettiin. Pian on koko teatteri valmiiksi rakennettu, näyttelijät palkattu. Vain pimeässä nurkassa kaikki on itsensä, valokeilassa naamioineen. Nyt vain ihmetellen kuinka tuo noin, mistä voima? Sienne se jätetty nurkkaan pilkattavaksi, päälle syljeskelty ilkeilleen katseltu. Ei voima voi olla tuosta, ei valo sinne näytä. Ei tuota voi olla olemassa. Vain väärässä ovat. Metsäretkellään eräs tuon löysi, itselleen otti, muille jakoi. Keltaisineen auroineen hymy naamalla, yrttejen voimalla. Näin alkoi tehtävä, tämä maailma. Lukittuna aavikolle, pakattuna viidakolle, odottaen ammenntajaa, näyttäen maailmaa.