IRC-Galleria

Keskiviikkoiltapäivällä saimme Toveri Siekkisen kanssa pajalla työskennellässämme pienen
brainstormin, ja päätimme alkaa rakentamaan Barbaralle (ks. edellinen juttu) vapatelinettä
airon hankaimiin. Pienen suunnittelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että homman ei
tarvittaisi kuin muutama ruuvi, n. 60cm sopivan paksuista putkea, puolisentoista metria 2"x3"
lankkua sekä työkalut osien yhteen sorvaamiseen. Päässä kävi ajatus että jos vavat ovat
telineessä, mitä sitä sitten käsillään tekee? No mitähän. Tästä syntyi ajatus installoida
lankkuun telineet myös kaljatölkeille. Työaikaa käytettiin hyvin hyväksi, ja pikkuhiljaa
reikäraudasta alkoi muodostua tarkoitukseen sopivia palasia. Työpäivän päätyttyä, karautimme Siekkiselle täydellisesti muotoillut tölkinpitimet mukanamme.

Ensimmäisenä pumpattiin Barbara täyteen, jotta saataisiin tarkat mitat telineelle. Mitat
otettuamme satuimme vielä löytämään Joukon takapihan lautaläjistä sopivan palan lankkua.
Pienen sahauksen ja porauksen jälkeen lankku istui kuin valettu juuri siihen mihin pitikin.
Muoviputket vavoille vielä puuttuivat, ja siispä karautimme paikalliseen rautakauppaan, jossa
Vuoti saatana möi vaan eioota. Viittoi meidät kuitenkin paikalliseen LVI-alan liikkeeseen, ja
sieltähän löytyi perähuoneesta juuri sopiva palanen juuri sopivaa putkea parilla eurolla.
Takaisin päästyämme mittasimme paikkaa, porasimme reikää ja ruuvasimme ruuvia kunnes teline oli yhtäkkiä valmis. Tuunasin vielä tölkkitelineeni kiinni, ja Jouko kiinnitti omansa. Täydellinen siitä tuli, eikä ollut homma eikä mikään. Testaamanhan sitä piti päästä.

Ja kas niin korkkautui keskiviikkona Ivalojoki tällekesälle. Kotona ensin syömässä käytyäni
täräytimme mersulla pajakosken yläpuoliselle veneenlaskupaikalle, pumpattiin ja puhistiin, ja
puoli yhdeksän maissa oltiin jo vesillä. Korkattiin melkein alkuunsa yhdet mukaanottamamme
oluet, ja todettiin tölkkitelineiden toimivan upeasti. Ilma oli puolipilvinen, taimenta veikattiin tulevan ja yläjuoksua kohti lähdettiin uistelemaan. Paikottaiset matalikot hieman haittasivat uistelua, mutta yhden pienen harrin sain nostettua ennen toloskoskea. Komeita taimenskeisseja kyllä oli kosken alapuolella, mutta mitään ei tuulut. Siinäpä sitten rantauduttiin kosken keskellä pönöttävään saareen kauhian melomisen ja virranvastaisen taistelun jälkeen. Aikamme heiteltiin, ennenkuin sattui itselleni henkilökohtaisesti ensimmäinen takaisku tällekesälle. Jäi nimittäin vikku pohjaan. Onneksi oli sokkarilta ostettu fladenin 1,5€ maksanut halpalippa, mutta kuitenkin. Jouko sai saaren yläkärjestä vaaksanmittaisen taimenen, mutta muuta ei tullut, joten päätimme siirtyä saaresta mantereelle.

Siinä sitten kalasteltiin koskenrantaa useampi tunti. Pommitin yhtä syvännettä pitkään, koska
tiesin ja tunsin että siina se kala on. Siitäpä sitten pikku harri nousikin, mutta ei muuta.
Jouko oli kerennyt jo jonninmatkaa edelle, ja lähdin tarpomaan miestä kiinni. Löysin
kuitenkin toisen hienon syvänteen, ja jäin sitä viskomaan. Viitoin Joukolle ylävirtaan, että
lähemä vittuun, ja mies hypähtelikin aika nopeaan alas. Hetin syvänteeseen vielä muutaman
kerran, ja Joukolle viimeiseksi vannomallani heitolla kävi kiinni. Taimen, ensimmäiseni
tällekesälle, tuli yllättäenpyllättäen shitty riveriltä. Vaaksanmittainen sekin oli, mutta
taimen kuitenkin. Jouko harmitteli ottaneensa koskelle vain yhden vilkun mukkaan, sen joka
sattui olemaan siimassa kiinni saaresta lähdettyämme. Kävelimme alaspäin Barbaran luo, ja
lähdimme vesille. Joukolla oli järkyttäviä vaikeuksia saada moottoria käyntiin, ja virta vei
meidät jo pitkälle suvantoon. Soutamisesta ei tulisi helppoa. Kauhean nykimisen, ähinän ja kiroilun jalkeen Jouko istahti alas jälleen taukoamaan, jolloin minä sätkä huulessa mutisin jotain tyyliin no mikä vittu siinä annappa ku minä perkele, kurkotin toisesta päästä kumivenettä narunpäähän, ja nykäisin moottorin ensimmäisellä käyntiin. Tässävaiheessa Joukolta hajosi pää.

Uisteltiin vielä parhaat paikat myötävirtaan, ja eiköhän siinäkin vapa taipunut. Taimenen
taas sain nostettua, isomman kuin edellinen mutta silti alamittainen. Retardo-Sedän ylleni laskema siunaus vahvistuu kokoajan. Siekkinen uisti tasan samanlaista vaappua vierellä mutta ei mitään. Paikkojen loputtua kelasimme vieheet ylös, ja kaahasimme veneenlaskupaikalle. Barbarasta päästettiin ilmat, ja hänen ruumiinsa sullottiin hellästi peräkonttiin. Muutkin kamat pakattiin, ja lähdettiin vähän kolmen jälkeen ajamaan takasin, olihan huomenna sentään töitä. Hieno reissu kaikinpuolin. Kalaa tuli, vaikkakin pientä, ja uusi vapateline todettiin erittäin toimivaksi peliksi.

Uistelua: 2h
Heittelyä: 3.5h
Saalis: Kaksi alamittaista harjusta, kaksi alamittaista taimenta. Joukokin sai yhden alamittaisen taimenen. Hurjaa.

Saalismäärät näyttävät olevan kasvussa, saas nähdä mimmoisia vonkaleita sitä alkaa syksyllä nousemaan. Mutta nyt uusiin seikkailuihin.