IRC-Galleria

Kaupassa se käy vain nappaamassa kylmästä Hartwallin kaapista pullon Ediä ja suuntaa sitten kassalle. Se näyttää omituisen jännittyneeltä koko ajan, mä seuraan sitä vähän hämilläni tietämättä, mitä pitäisi tehdä. Mun tekisi tavallaan mieli karata, tämä tilanne on vähintäänkin omituinen, joku random tyttö jonka mä suostuin neuvomaan kauppaan lenkkivaatteissani kun tosiaan tarkoituksenani oli lähteä juoksemaan se perinteinen neljä kierrosta, ja sitten yhtäkkiä tämä vain pölähtää mun eteen ja on että neuvo mut kauppaan. Mikähän mulle on tullut? Vielä viikko sitten - tai tarkalleen ottaen viikko ja kolme päivää sitten - mä en olisi missään nimessä tehnyt tällaista, mä olisin vain todennut että joo, mene tuosta tuonne ja se on siinä, mutta en olisi tarjoutunut viemään tuota perille. Vähän päälle viikko sitten mulla oli vielä Amanda ja mä olin lähinnä sitä mieltä, että mun ei tarvitse puhua muiden naisten kanssa, tai ainakaan tutustua uuteen sellaiseen. Ehkä mä olen laskelmoiva kusipää, mutta mä voisin ehkä myös tutustua tähän Ruskaan, ja ehkä tutustua siihen vielä hitosti paremmin, ja ehkä mä saisin sen avulla tehtyä Amandan mustasukkaiseksi. Okei, mä olen kohtuuton kusipää, mä tiedän kyllä sen, mutta... eikö se niin mene, että sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua? Musta tuntuu, että mun ja Amandan tämänhetkinen tilanne on vähän niin kuin sekoitus noita molempia, eikä mitenkään hyvällä tavalla.