IRC-Galleria

”Oletko kulta ja teet mulle palveluksen?” mä pyydän kauniisti hymyillen.
”Mitä vain”, ja tämä mies on aivan sulaa vahaa mun käsissäni, ja mua melkein naurattaa. Vain melkein, koska tämä on turhan helppoa.
”Mitä sä luulet, kuoleeko jos hyppää kolmannesta kerroksesta?”
”Ei kai. Siitä joutuu vaan sairaalaan, ja ehkä loppuiäkseen pyörätuoliin.”
”Okei. Hyvä. Hyppää kolmannen kerroksen ikkunasta.” Mun täytyy muistaa ajatella armollisuutta, hyvä, Johanna! ”Ei, hyppää vain toisen kerroksen ikkunasta. Mä en halua sotkeutua sun vereen kun lähden kotiin yksin.”
”Okei”, mies henkäisee ja kääntyy niillä sijoillaan, puristaa olutlasiaan käsissään siirtyessään kohti ovia eikä kuule, kun baarimikko huutelee perään anniskelualueista ja sen sellaisista ihmisten luomista turhakkeista. Niinpä.

Parikymmentä minuuttia myöhemmin mä kuulen sireenit ulkoa, baarin ikkunoihin vilkkuu sinisiä valoja, ja ne ovat mun valomerkkini, oma henkilökohtainen pilkku, ja mä jätän tyhjän lasini alle sievästi taitellun kaksikymppisen, koska vähintään sen verran mä olen velkaa tälle baarimikkoparalle, joka ei tiedä, mikä siihen iski. Ulkona mä vilkutan iloisesti miehelle, jota lastataan juuri ambulanssiin, ja se mulkaisee mun suuntaan ensin murhaavasti, mutta vinkkaa sitten silmää.

Mitä kaikkia sekopäitä mäkin vedän puoleeni, ihan oikeasti.

PIAN ON NANOWRIMO!

ei puhuta siitä et mulla ei ole mitään hajua kirjoitan. Tai siis, tiedän mitä kirjoitan... mutta Excel-taulukko on tyhjä. Hädin tuskin olen päättänyt päähenkilöni.

Neljäs osa Huviretki Helvettiin-saagaan (tätä vauhtia kaikki neljä ovat valmiina ensi keväänä), mutta MITÄ IHMETTÄ.

Olen kirjoittanut itseni nurkkaan. Mistään ei tule enää yhtä eeppistä kuin osat 2 ja varsinkin 3 ovat.

VITTU.

#huviretkihelvettiin

Sain Goodreadsissa ensimmäisen arvosteluni. 3/5 tähteä, ja täytyy sanoa, et hämmennyin vähän.

FUS RO DAH

VOISINPA UNOHTAA SKYRIMIN. Että voisin pelata sen läpi uudestaan ja olla aina yhtä amazed ja mesmerised kuin ekalla kerralla.

♥♥♥

Okei. Muistan kristallinkirkkaasti kaikki pelin tapahtumat. Ja aion aloittaa sen anygays tänään alusta.

Mua ei näy seuraavaan kuuteen viikkoon muualla kuin töissä ja partiossa. Hähähä.

Kärvistelen seuraavat kuusi tuntia kuunnellen soundtrackia.

MIKSI TÄMÄ TULEE NYT KUN MUN PITÄISI KIRJOITTAA. VOI ELÄMÄ.

(toisaalta, kirja 2/4 on tämänhetkisen tiedon mukaan valmis... joten... not bad.)

Tänään totesin olevani kotona.

Pelasin Elder Scrolls Onlinea, ja yks quest vei mut Skyrimiin yhteen hautaan. Draugrit oli vääriä mutta haudan ulkonäkö niin oikea että huhhui. Beibi oon kotona!

Sanokaa joku mulle jotain kaunista. Helvetillinen viikko menossa, enkä ehkä kestä viikonloppuun.

arvatkaa mikä ois kivaa vaihtelua, ihmiset?

jos sen sijaan, että kommentoisit mun tissejä, vaihtaisit sanan tissit sanaan kirja. teos, kirjoitustyyli, päähenkilö, ne kaikki kelpaavat myös.

esimerkiksi:

"vitsi sul on mahtavat tissit <3"

voisi kuulua näin:

"vitsi sul on mahtava kirja <3"

tai:

"vitsi sul on mahtava Otso <3"

kävisikö?

mä tiedän, että mulla on tissit. aika bonarit, actually. kaikkien tissit on kivoja, mut kaikkien kirjat eivät ole kivoja, ja tällä hetkellä tarviisin aika paljon psyykkausta: pitäisi toinen kirja uudelleenkirjoittaa, mutta en ole yhtään varma, haluanko tehdä sitä.

jos et tiedä, millainen mun kirjani on, menepä lähimpään kirjastoon - pääkaupunkiseudulta ja Turusta ainakin löytyy, muuallekin sen voi tilata. tai tietty voit tilata oman kirjan ihan itse, esimerkiksi Adlibriksestä sen löytää TODELLA edullisesti!

OIKEESTI.

jos et oo kirjallisuusihmisiä, kehu edes herran tähden huulipunaa, joka sekin on oletuskuvassa ihan hitokseen mahtava. (MAC, Ruby woo.)

”Varmasti olikin, mutta jos se antoi sen sulle, niin siihenkin oli syynsä. Tekö puhuitte musta?”
”Joo.” //KUUTTI VAIKUTTAA AIEMMIN FLEGMAATTISELTA. KORJAA, HOMO.//

Oonko koskaan kertonut, että vihaan kirjoittamista. Yli kaiken.

Vihaan sitä faktaa että itkin puolet eilisillasta yhden hahmon takia, koska voi hyvä LUOJA. Tapoin yhden mun kaikkien aikojen lempihahmoista (enkä tietenkään kerro nimeä), ja tuntuu, että se olisin ollut MINÄ, joka sen tappoi, siis ihan fyysisesti minä käsilläni revin tän hahmoparan palasiksi. Mua surettaa tän hahmon puolesta ja kaikkien sen ystävien puolesta - kaikkien kahden - ja surettaa ennen kaikkea ITSENI puolesta, koska se, mitä sillä on kuolemansa jälkeen edessään, se on vielä pahempaa, enkä tiedä pystynkö kirjoittamaan sen. Voi mun vauvaa.

Oon hirveä ihminen.

OLISPA NANOWRIMO.

Vitun Otso kun alkaa miettiä tyhmiä kysymyksiä ihan omia aikojaa.
"Mitä mä tästä saan"
"Mitä mä teen kun sä oot lähtenyt"

Jne.

Otso miksi vitussa sä oot niin fiksu jannu oikeesti, en mä tarkoittanut sun olevan???