HAssua, että tänä aamuna herätessäni kello 6:38 kun lähtö tapahtui 6:53, tunsin olevani kotona ja lähdössä turkuun. Totuus on että rakastan tuota kaupunkia niin paljon, turku on kylmä ja yksinäinen mutta helsinki ja mun viisitoista neliötä tuntuvat omalta ja tasan siltä,miltä koti tuntuu. Sairasta? Ehkä. Ja ylihuomisiltana lähden taas... Kotiin.
Ei mitään, äiti ja isi on kivoja mut Helsinki on Helsinki ja siellä olin lopultakin rauhallinen, mikä on tervetullutta vaihtelua säntäilyelämääni.
Siellä kukaan ei huutanut MENE TUONNE TEE TÄMÄ SEISO SIINÄ ÄLÄ PUHU SANO JOTAIN SYÖ KUN KÄSKETÄÄN NUKU KUN VALOT SAMMUU.