IRC-Galleria

"Öö, tuota. Siitä lauantaiyöstä..."
"Niin?" mä kysyn ja Kim säpsähtää mun innokkuuttani. Hupsista, Ruska voisi rauhoittua.
"Öö, tota, mä olen pahoillani."
"Ai mistä?" mä kysyn.
"No siis, siitä kun mä... en tiedä, sekosin. Mä olin ihan hiton humalassa ja..."
"Joo mä huomasin sen", mä naurahdan tarkoituksenani pelata aikaa, mä yritän miettiä hiljaa pienen pääni sisällä, voisinko mä sanoa niin kuin haluaisin - että se ei haitannut mua yhtään, että sekosi, päin vastoin? Mulla on koko loppukuolema aikaa, luultavasti maailmanloppuun asti (olettaen että se ei koita vielä silloin kun mayat ennustivat, olivatko ne mayat, no jaa, tuskin, mutta sama se mulle kai on), ja siinä ajassa mä ehdin löytää kaksikymmentä Kimiä omaan kuolemaani, jos tämä yksi sekoaa siitä, ettei mua haitannut sen sekoilut.