"Varo misteliä", joku kuiskaa mun korvaan matalalla äänellä, mä en tiedä kuka se on, se kumartui takaapäin kohti mua. Mä käännähdän nopeasti ympäri ja katson Gerardia, jonka mustat hiukset ovat varmaan pipon jäljiltä päältä pystyssä, sen kummemmin miettimättä mä ojennan käteni ylös ja silitän niitä alas.
"Mitä vittua tuo oli", Gerard naurahtaa.
"Sun hiukset oli pystyssä."
"Ai. Mä ajattelin että sä taputat mua päälaelle, kun mä pelastin sut misteliltä, mutta ei sitten."
"Ei mua tarvitse siltä pelastaa", mä sanon ehkä vähän uhmakkaasti, ja Gerard katsoo mua taas hymyillen vinoa hymyään. "Ei mua haittaa jos mua suudellaan mistelin alla." Gerard katsoo mua edelleen vähän vinosti hymyillen, ja sitten, ihan ilman mitään ennakkovaroitusta, se kumartuu alas ja suutelee mua. Mä en ole humalassa, mutta sen verran hiprakassa, että suutelen miestä takaisin enkä edes ihmettele sitä lainkaan - ihan normaaliahan tää on, ihan perussettiä että mä nuoleskelen melkein kaksikymppisiä miehiä paikassa, jossa ne eivät edes saisi olla?