Vilkaisen alaspäin seuraten miehen merkitsevää tuijotusta, tajuan illan hämärän poikki kalpeana loistavan ihoni ja sen, että ihan totta, minä olen alasti. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset tekevät siitä niin ison asian; miksi aina täytyy peittää itsensä, miksi aina täytyy pukeutua.
”Ei, minulla on kiire, joten…”
”Saanko mä ees kysyä, mikä sun nimi on?”
Astelen lähemmäs kallion reunaa, kurkistan alas. Metrejä ja taas metrejä pystysuoraa kallioseinää. Käännyn hymyilemään miehelle oikein kauniisti, ihmismäisen kauniisti, ja kadun sitä samalla hetkellä.
”Lucifer.”
Ja niin minä käännyn, astun tyhjyyteen, ja tyytyväisenä tunnen kuinka ihmisvartalo murtuu, särkyy, menee palasiksi, säpäleiksi ja pirstaileiksi osuessaan kallionkielekkeisiin, tunnen jalkojen murtuvan ja tunnen käden murtuvan, ja vasta alhaalla, ihan alhaalla, kun vartalossa ei ole enää yhtään murtuvaa luuta, lyön pääni, sen viimeisen ehjän osan tuntemattoman naisen vartalossa, ja tunnen Kuoleman sormet kasvoillani.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 21.10.
- en oo tehnyt näitä sataan vuoteen!!!!!! 12.10.
- [Ei aihetta] 01.11.
- [Ei aihetta] 01.11.
- Some see a pen, I see a harpoon 27.10.
- [Ei aihetta] 05.10.
- [Ei aihetta] 21.09.
- [Ei aihetta] 19.09.
- [Ei aihetta] 14.09.
- [Ei aihetta] 07.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (36)
-
▼
2015 (104)
- ▶ joulukuu 2015 (5)
- ▶ marraskuu 2015 (21)
- ▶ lokakuu 2015 (16)
- ▶ syyskuu 2015 (10)
- ▶ elokuu 2015 (5)
- ▶ heinäkuu 2015 (6)
- ▶ kesäkuu 2015 (7)
- ▶ toukokuu 2015 (5)
- ▶ huhtikuu 2015 (11)
- ▶ maaliskuu 2015 (2)
- ▶ helmikuu 2015 (9)
- ▶ tammikuu 2015 (7)
- ▶ 2014 (488)
- ▶ 2013 (354)
- ▶ 2012 (965)
- ▶ 2011 (1466)
- ▶ 2010 (1452)
- ▶ 2009 (1279)