musta tuntuu et leikkasin mummun ja vaarin pihalle kreikan lipun. nurmikkoon siis. se on somasti sellanen vähän mäkinenkin niin hehe näkyy oikee hienosti.
muistan ku kuuntelin seiskalla ihan onnessani NOFX:ää! ja nyt löysin mummulan koneelta koko wolves in wolves' clothingin ja voi ei, nyt oon ihan onnessani!
oho täällä on nine inch nailsia kanssa!
rakastan itteäni ku oon ollut niin fiksu joskus et oon tallentanu niitä tänne koneelle ♥
itkin just parkkipaikalla ja joku kiva setä istu mun viereen portaille ja kyseli et mikä on, oon silleen et SE LOPPU TAJUUTSÄ SE LOPPU ku olin niin vitun sekasin ja se oli vaan et mitä mitä mitä, sit se rupes selittää että aina tulee uusia miehiä... sit ku saan lopultaki puhuttua normaalisti, niinku silleen et se tajuu että itken pottereita enkä jotain jätkää joka jätti mut, se vaan on sillee ai jaa ja selitti sen lapsista... tarjos röökiä ja kaikkeee ja olin vaan ihan et yhyy. oli jännää juu.
kauhee tunteenpurkaus mut heippa lapsuus, heippa kaikki, mun elämä on oikeasti ohi.
en tajua, se on vaan yks vitun kirjasarja.
joka on helvetti soikoon pelastanut mun elämäni aikana ennen kun löysin mcr:än. jota oon vittu lukenut viisivuotiaasta, toiset luki jotain puppekirjoja niin maisa istuu ja lukee potteria, ja jumalauta, minä oon vittu kasvanut potterin kanssa ja tapellut verisesti mun isosiskon kanssa että kumpi saa lukea feeniksin killan ekana.
oli kyllä ihan loistava idea meikata tuonne! ei mitä, mun naamalla valuu mustaa ja vihreetä ja mun kauluksella on meikkitahroja, jotka ei tietenkää lähde pesussa pois.
se oli hyvä leffa.
mut mä itkin ihan perkeleesti, varmaan puolet, ja voi ei.
en tiiä, oon ihan hukassa.
huomenna kadun tätä mut
musta tuntuu ihan että voisin nyt viiltää ranteet auki, koska potter.