"Joo, mä lähden. Älä turhaan nouse. Nähdään koulussa, eikö?"
"Joo, moikka..." mä mutisen sängyn pohjalta. Mä odotan siihen asti, että meidän asunnon ovi kolahtaa Amandan perässä kiinni ja vasta sitten painan kädet kasvoilleni, ei sillä tavalla että yhyy nyt itken silmät päästäni koska tyttöystäväni jätti minut, vaan silleen että voi paska. Ei tässä oikein muuta voi sanoa.