IRC-Galleria

OSA NELJÄTOISTA BLOGISSANI. en jaksa linkkaa

LOL KAKSKYT TONNII RIKKI enää viis tonnii tänään MITÄ

maisa: "MAMA I'M IN LOVE WITH A CRIMINAL"
äiti: "kiitos kaisa, mä oon tosta toooosi iloinen..."

OKOKOKO

"Kerro mulle Amandasta", Ruska pyytää. "Millainen se on?"
"Miksi sä haluat Amandasta tietää?"
"No kun... mä haluan tietää, millaisesta ihmisestä sä pidät."
"Mä pidän susta."
"Mutta sä pidät myös Amandasta. Mä haluan tietää. Kerro mulle?"
"No öö, en mä tiedä mitä mä kertoisin Amandasta." Sen sanottuani mä alan pulputtaa sanoja, kaikkea mahdollista alkaen siitä, miten Amanda pitää hiuksiaan, jatkuen sen vaatteisiin, meidän erilaisuuteen, siihen, miten kaunis se oli sinä aamuna kun se jätti mut Cosmovinkeillä, mä kerron sille miten se katseli mua ysiluokalla pitkään, mä kerron miten me suudeltiin ekaa kertaa Amanda pihalla, se asuu tästä parin kilometrin päässä, mutta yhtä lailla toisessa kaupunginosassa, joka on kaikkien muiden kuin mun isän mielestä parempaa aluetta kuin tämä. Ruska kuuntelee tarkkaavaisena, ja mua alkaa hävettää mun purkaus - varmaan mä kerron mun uudelle ihastukselleni mun entisestä tyttöystävästä kaikkea tällä tavalla. Mua hävettää aika hitosti, mutta Ruska vain kävelee mun vieressä, se nyökyttelee aina välillä ja näyttää siltä, että se oikeasti kuuntelee. Mä vaikenen lopulta, ja pahoittelen purkaustani.
"No jaa, nyt mä ainakin tiedän, millainen Amanda on... ja mä en ihmettele yhtään kun sä päätät että valitset sen."
"En mä usko, että mä valitsen sen. En mä tiedä. Mä pidän susta ihan kauheena, Ruska."
"Ei mutta, sillä on paljon asioita, mitä mulla ei ole."
"Niin kun muka mitä?"
"Tissit", Ruska sanoo ja virnistää.
"No vitut tisseistä."
"Kuulostipa korrektilta."
"Heko heko."

HEHE NYT MEITSI LÄHTEE OSTAA HIUSVÄRII

EN KERROKAAN MILLASEKS VÄRJÄÄN

äiti ei arvostanut mua kun vedin oikein koskettavasti ja näyttävästi kuuluvasti usedin empty with youta. :C

YHYHYHY mun äiti ei arvosta mua.

Lie to me
It takes less time
To drink you pretty.

tajusin just, miten erilaista tää elämä on nyt ku vuosi sitten. vuosi sitten kaikki oli niin, et pystyy luottamaan siihen et asiat, joita sovitaan tapahtuvan kolmen viikon kuluttua, TAPAHTUU silloin. nykyisin mä etenen silleen että katotaan jos tilanne ois kolmen viikon päästä sama, tai ees jotenkin samaan suuntaan edes pikkuisen.

ja mä rakastan sitä.

"Ja tuota, anteeksi. Mä oon oikeasti pahoillani."
"Niin kuin mistä?"
"No siitä, että... no niin, tästä kaikesta. Siitä, että sulle on koitunut vitusti vaivaa musta - et sä et oo saanut kunnolla ruokaa, koska kaiken pitää riittää meille molemmille, ja silleen. Sun elämäs, tai kuolemas siis, helpottuu nyt ihan hitosti, ja kaikki on hienosti."
"Mitä vittua sä draamaat?"
"Mä yritän tehdä tästä koskettavan hetken ja sä vain oot tuolleen että mitä vittua sä draamaat", Antton nauraa, "okei, miten vain sä haluat."