"Kim", isä huutaa mun huoneen ovelta, mä en viitsi edes nostaa katsettani siihen - se luultavasti on siinä Carolinan kanssa, enkä mä halua nähdä neiti Grundströmiä. "Kim, musiikki hiljemmalle!"
"En pistä", mä sanon normaaliin ääneeen, se tuskin kuulee sitä mutta lukee ainakin huulilta.
"Nyt", se huutaa. "Naapurit valittaa, idiootti. Me saadaan häätö tätä menoa."
"Kiinnosti kun kilopascal."
"Kim", isä huutaa. "Sä pistät sen nyt hiljemmalle, tai mä tuun ja pistän sen itse." Mä vaivaudun lopultakin nostamaan päätäni sen verran, että mä näen, että isä seisoo mun ovella, se on yksin, mutta sitten mun koko loppupäivä pilataan julmasti ja isän viereen ilmaantuu - kukas muukaan kun neiti Carolina Grundström. Jes, yllätys yllätys...
"No niin, sä voit mennä pois", mä sanon huitaistuani epämääräisesti johonkin suuntaan stereoiden kaukosäätimellä, okei, se kuitenkin vaimenee ainakin kolme pykälää. "Sun ei tarvii enää esittää auktoriteetillista isää Carolinan edessä."
"Kim, koita käyttäytyä."
"Ei mun tarvitse", mä vastaan ja painan silmät kiinni. "Joo, mutta mulla on tärkeetä tekemistä nyt, joten voitte mennä pois."
"Niin kun mitä?" isä kysyy kulmat kurtussa ovelta.
"Niin kuin runkata Gerard Wayn äänelle ihan vitun kovaa, koska mä olen niin perkeleen homo että ei mitään rajaa", mä heitän sille, keskityn näyttämään siltä että olisin ihan sataprosenttisen tosissani. Isä katsoo mua hetken aikaa pää kallellaan, ja ottaa sitten tietäväisen ja ymmärtäväisen ilmeen naamalleen.
"No sitä mä olin vähän aatellutkin", isi nyökkää, ja mun tekee mieli heittää sitä jollain. Esimerkiksi tiiliskivellä. "No mutta onnea nyt, kun tulit kaapista ulos."
"Kiitos kiitos. Te voitte nyt häipyä siitä." Lopultakin iskä ja Carolina tottelevat mua, ne katoavat mun ovelta ja jättävät sen - totta kai - auki. Mä mietin hetken aikaa, jaksaisinko nousta sulkemaan sen itse, mutta huudan sitten niille kahdelle perään, että voisivat vaikka esimerkiksi sulkea mun oven perässään. Carolina palaa, katsoo mua ovelta kulmat kurtussa, mä nostan keskisormeni pystyyn rauhan merkiksi ja se vetää oven hiljaa kiinni, ja nyt mua kaduttaa. Se menee itkemään iskälle, että mitä pahaa se on tehnyt kun sen poika vihaa sitä niin paljon, ja sitten iskä tulee mulle aukomaan, että vaikka mä vihaisinkin Carolinaa, voisinko mä edes yrittää käyttäytyä edes jotenkin, niin että niiden seksielämä ei menisi pilalle sen takia että Carolina ottaa niin kovasti paineita musta. Eihän se ole koskaan ottanut musta paineita, joten miksi ottaisi nytkään? Oikeasti.