"Ei hitto, kuuntele tätä", mä sanon Amandalle, joka lojuu lattialla lukemassa yhtä niistä kirjoista, jotka Kim meille raahasi. Mä otan kasvoilleni mahdollisimman diplomaattisen ilmeen, muutan ääneni matalammaksi ja luen ääneen. "Tiesin että vereni tuoksu - joka hänestä oli paljon suloisempi kuin kenenkään muun, sillä vereni oli hänelle todella samaa kuin alkoholistille viini veden sijasta - herätti hänessä suorastaan polttavan tuskallisen janon. Hän ei kuitenkaan näyttänyt kaihtavan sitä yhtä paljon kuin ennen. Pystyin vain hämärästi aavistamaan, kuinka sankarillista ponnistusta tämä yksinkertainen ele vaati." Mä nostan katseeni kohti Amandaa. "Hei, on tässä jotain oikeinkin", mä huomautan. "Niin kuin elävän elämän vampyyreihin kun vertaa."
"Ai kuinka niin?"
"Okei, ei mulla kyllä tule jano Kimin verestä", mä huomautan, "mutta silti. Aika jännä."
"Et kai sä vaan dissaa tuota", Amanda kysyy naurahtaen, "älä valita. Nää on ihan okei kirjoja!"
"En mä mitään dissaa", mä sanon ja pyöräytän silmiäni. "Mut tää on vaan... no en mä tiedä, no vähän sellasta..." Miten mä voisin sanoa nätisti, että ainoastaan teinityttöihin uppoavaan paskaa? "No, en tiedä. Sanotaan nyt vaikka niin, ettei tällä kyllä oo mitään tekemistä todellisuuden kanssa."
aa rakastan mun hahmoja ja mun nanoa ja mun elämää ja vaikka mitä ♥