Sinä olet kaunis.
Sinun silmäsi ovat suljetut. Huulillasi on viimeisen hymyn häivä, hiusrajastasi on valunut pieni, pyöreä ja kauniin punainen pisara alas otsaa pitkin, se on pysähtynyt sinun tumman, nypityn kulmakarvasi yläpuolelle. Ihosi on kalpea, saa sinut näyttämään vielä kauniimmalta. Valkoinen lumi on pudonnut puusta valkoisille kasvoillesi ja vaaleille hiuksillesi. Märkä, tummanharmaa laatoitus rikkoo vaaleuden. Se palauttaa mieleen, että sinun ei kuuluisi maata siinä.
Minun pitäisi auttaa sinua, ja silti minä en tee mitään. Minä en pysty riistämään katsettani sinusta, sinä makaat jalkakäytävällä, vaikka sinun ei pitäisi. Sinun kuuluisi seistä siinä, ei maata. Valkoisuus paistaa silmään.
Valkoinen on kuoleman väri.
oon siis tosiaan ollut joskus seiskalla, eksyin lukemaan jotain vanhoja raapaleita ja omgosh en tiedä en ehkä kestä, koska nyt tuli ikävä ja pfft. en tiedä, en kestä.