IRC-Galleria

Pystyy hukkaa läppärin johdosta sn osan, jok menee seinään. On mul ollu toi jo ainqki päivän.

Oon oikeestaan onnellinen.

mulla on ens viikon perjantaina silmälääkäri. äiti juttelee vakuutuksen sedän kanssa huomenna ja ne päättää että meneekö leikkaus vakuutukseen, pitäisi toki mennä koska kyseessä on silmäsairaus. mua pelottaa ihan vitusti jo valmiiksi.

ai niin, mun silmälasit hajosi! maksoin niistä laseista vittu soikoon TONNIN, ja ne HAJOSIVAT. tänään tuli soitto ruotsintunnille: "joo moi, maahantuojalla ei oo enää vaihtosankoja ku tää on niin vanha malli." VANHA MALLI? KAKSI. VITUN. VUOTTA. VANHA. MALLI. HAISTAKAA KAIKKI PASKA.

oon niin surkea et voisin itkeä, koska mulla ei oo silmälaseja ja joudun leikkaukseen mitä luultavimmin ja voi voi voi ei.

ja voin kertoa myös sen, että oon umpisokea ilman laseja. mä nään 30 cm päähän hyvin ja sit loppuu (-4.50 ja -5.25 FUCK YEAH ei kuulosta paljolta mut voin luvata et on). hengaan lukulaseissa, ja mulla on päänsärkyä ja sitä kautta unettomuutta ja luoja ties mitä muuta.

Vitun kevätaurinko. Mua houkuttaa räjäyttää maailma, haluan tehdä jotain oikeeta.
Haluan luiset jalat. Ei ulkonäön vaan tunnun takia.
Haluun twhä jotain oikeeta. Houkuttais juosta kotiin, mut ei oo aurinkolaseja ja mjn kengät on painavat.
Mä tarviin mallinuken. Mä tahdon mallinuken.
Haluan piirtää seinänkorkuisia mallikuvia.
Ja oliivinvihreän paitapuseron.
Ja bleiserin.

Voisin juosta eurokankaaseen. Ei mulla oo vittu rahaa. Jättirättiin on joku kymppi. Sillä saa mitään.

KIRJOTIN JUST FICIN.

VÄHÄ MUA HÄMMENTÄÄ.

ja sen nimi on Tytöistä.

ja se on frerardia.

ja mietin et mitä vittuu.

ps. oonko pyörähtäny suosituissa tai jotain EN KESTÄ ET EN TAJUU MITÄ TAPAHTUU KU YHTÄKKIÄ TAAS JOKU 800 KÄVIJÄÄ

Fuck Pepper Potts & Tony Stark, mulla on oman elämäni Lisey Landon. Winäbsä surullista että samaistun seinähulluun fiktiiviseen kirjailijaan.

Scott ei moneen sekuntiin sano mitään. Hän vain pitelee Liseytä kainalossaan. Cleavesin mitättömästä keskustasta kantautuu autojen ääniä ja huutoja ja riehakasta naurunrämäkkää. On perjantai-ilta, ja Kadonneet Pojat pitävät hauskaa. Täällä on vain Liseyn pitkän, viettävän takapihan haju, kun se nukkuu kohti kesää, Pluton haukahdukset naapurin pihavalon alla ja se, miltä tuntuu olla Scottin kainalossa. Jopa Scottin haavoittuneen käden kostea puristus on rauhoittava: se merkitsee Liseyn selän paljaan ihon kuin polttorauta.
"Baby", Scott sanoo viimein.
Vaikenee.
Sitten: "Babyluv."
Lisey Debusherille, kaksikymmentäkaksivuotiaalle, joka on kyllästynyt lähiomaisiinsa ja yhtä väsynyt olemaan yksin, se riittää. Viimeinkin se riittää. Scott on hoilannut hänet kotiin, ja pimeässä Lisey antaa mylden Scottin scottmaisuudelle.Siitä lähtien loppuun asti hän ei katso kertaakaan taakseen.

Täs mä istun mukavasti penkillä lukemassa Liseyn tarinaa, ja no arvatkaa mitä? Täs istuu kaks miestä, mun molwmmin puolin, ja ne tuijottaa mua. Kivaa hei. Yhyää apua pelastakaa mut mut en kehtaa nousta ja lähtee vaa vetää, ja oikeesti hyi hitto. Nyt sielt tuli "oisko neidillä heittää euroa?" Ei. On. Apua pääsen pakoon.

Istun täs iha kovana lumihangessa jalat siveästi ristissä polttamassa tupakkaa karvalakki päässä ja shortsit jalassa. Mitä tein perjantaihin? Mä pääsenki partiohuivi kaulassa KATTOO ONE MORNING LEFTIÄ. Lälälä

MUN SILMÄLASIT ON TAAS RIKKI. JUMALAUTA.

Kumma kun Burberryjen sangat irtoaa joka vitun kerta kun ptäis tehä jotain.